Rahastotutkimusyhtiö Morningstarin tutkimuksen mukaan Euroopassa sijaitsevista aktiivisista rahastoista paljastaa selvän yhteyden rahaston koon ja riskikorjatun nettotuoton välillä.
Tutkimuksessa selvitettiin erikokoisten rahastojen riskikorjattuja tuottoja. Tutkimus käsitti kolme tärkeintä omaisuusluokkaa: osakerahastot, korkorahastot ja yhdistelmärahastot. Tuottona käytettiin viiden vuoden keskimääräistä vuosituottoa.
Tutkimuksen tulos on selvä: rahastoissa Goljat voittaa Daavidin.
Kaikissa kolmessa omaisuusluokassa ja kaikilla tutkimukseen sisältyvillä viisivuotisjaksoilla nimittäin suurimmat rahastot voittivat pienimmät. Korkorahastoissa tulos on kuitenkin hieman vaihtelevampi kuin muiden rahastojen osalta, mutta koon ja tuottojen välillä on silti vahvasti positiivinen yhteys.
Miksi sitten pienet rahastot häviävät nettotuotoissa suuriin verrattuna?
Syy on yksinkertainen. Rahastojen alisuoriutuminen on yhteydessä pääosin pienten rahastojen korkeampiin kuluihin. Morningstarin mukaan yhteys on erityisen vahva osakerahastojen kohdalla, mutta näkyy myös jossain määrin korkorahastoissa ja yhdistelmärahastoissa.
”Rahastojen koot vaihtelevat paljon. Monien eurooppalaisten avoimien rahastojen koko on vain muutamia miljoonia euroja, mutta Morningstarin tietokannannassa suurimpien rahastojen pääoma liikkuu kymmenissä miljardeissa euroissa. Useimmat rahastot perivät kiinteitä palkkioita, joten tällaiset kokoerot johtavat valtaviin eroihin rahastojen tulovirroissa. Suuret rahastot voivat siksi palkata enemmän salkunhoitajia, analyytikoita ja tukihenkilöitä”, sanoo Morningstarin EMEA-alueen johtava rahastoanalyytikko Matias Möttölä.
Lisäksi suurten rahastojen mittakaavaedut antavat rahastoyhtiöille mahdollisuuden periä pienempiä palkkioita, mikä voi edelleen hyödyttää sijoittajia, Möttölä kertoo.
Eurooppalaisten rahastojen suurimpia ongelmia ovatkin pieni koko ja siitä johtuva mittakaavaetujen puute. Kolmessa Morningstarin tutkimuksen tarkastellussa omaisuusluokassa vuoden 2021 lopussa rahastojen koon mediaani oli vain 76 miljoonaa euroa ja keskiarvo 350 miljoonaa euroa. Peräti neljännes rahastoista hallinnoi alle 20 miljoonaa euroa.
Isompi rahasto ei yksiselitteisesti ole kuitenkaan rahastosijoittajan kannalta aina se paras vaihtoehto.
”Jättirahastosta voi kasvaa markkinoiden elefantti, jonka ostokset heiluttavat hintoja. Salkunhoitaja ei saa myytyä tai ostettua arvopapereita haluamiaan määriä”, Möttölä kertoo Kauppalehden artikkelissaan.
