Artikkelit

Sarja-arvio: Exitin suomalaisversio yllättää röyhkeydellään, mutta jää kömpelöksi kopioksi

Raati antaa tuomionsa kotimaiselle sarjauutuudelle.

C More -suoratoistopalvelussa lokakuussa julkaistu Exit on kotimainen uutuus, joka perustuu samannimiseen norjalaissarjaan.

Olli Ilpo Salosen ohjaamassa ja Tuomas Vimman sekä Matti Koskisen käsikirjoittamassa tiiviissä kohupläjäyksessä seurataan neljän finanssihain tasapainoilua työ- ja perhe-elämän sekä huumehuuruisen bilettämisen välillä.

Kulissit on pidettävä pystyssä hinnalla millä hyvänsä ja raha puhuu, oli kyse sitten suhteiden ylläpitämisestä tai maksullisten naisten kiristämisestä.

Ökyrikas sijoittajanelikko sikailee suomalaiseen makuun varsin kuvottavasti. Päihteet, seksi ja mauttomuuden rajoilla keikkuva kielenkäyttö ovat voimakkaasti esillä tässä kahdeksanosaisessa sarjassa, joka seuraa intensiivisesti keskushahmojensa kyseenalaisia edesottamuksia.

Keskeisiksi teemoiksi nousevat luksuselämän varjopuolet parisuhdeongelmista rikollisuuteen.

Sarjan näyttelijäkaarti on mukavaa vaihtelua miltei kyllästymiseen saakka kierrätetyille ruutukasvoille. Pääosissa nähdyt Jarkko Lahti, Max Ovaska, Olli Rahkonen ja Jarkko Niemi vetävät roolinsa melko uskottavasti, mutta raadin henkilökohtaiseksi suosikiksi nousee Jemina Sillanpään vahva taidonnäyte naispääosassa, liikemies Kimin (Max Ovaska) Linda-vaimona.

Omana itsenäisenä sarjanaan arvioituna Exit erottuu arkailemattomuudellaan. Se jättää katsojalle pohtimisen varaa, kun upporikkaat kaksilahkeiset murtavat suomalaisiin liitetyn nöyryyden, vaatimattomuuden ja rehellisyyden stereotypian menettelemällä vailla moraalia, mikä on roisi ja ennen kaikkea poikkeuksellinen veto kotimaisten sarjojen kentällä.

Yhtäältä sarja saa aikaan epämukavan olon, toisaalta se koukuttaa.

Lisäksi sarja ansaitsee kiitokset rohkeudestaan nostaa kaunistelematta esille tabuiksi leimattuja aihepiirejä taloudellisesta väkivallasta mielenterveysongelmiin.

Koska kyse on kuitenkin toisen sarjan uudelleenversioinnista, vertailu norjalaisserkkuun on väistämätöntä. Siinä Suomi-cover jää valitettavasti pintaraapaisuksi ja joutuu tyytymään kakkossijaan.

Sarjojen välillä on jonkin verran painotuksellisia eroja, mutta lopulta viimeistellympi, dramaattisempi ja törkeämpi norski vie pidemmän korren.

Hopea ei kuitenkaan ole häpeä.

Kommentoi
Ylös
>