Työelämässä esiintyy vaikeita tulkintatilanteita siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai yrittäjänä.
Työ- ja elinkeinoministeriö kertoo, että työministeri Tuula Haatainen on antanut toimeksiannon selvittää vaihtoehtoisia keinoja, joilla voitaisiin matalalla kynnyksellä selvittää, tekeekö ihminen työtä työsuhteessa vai yrittäjänä.
Ministeriön mukaan työelämässä esiintyy vaikeita tulkintatilanteita siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai yrittäjänä. Oikeussuhteen luonne voi olla epäselvä niin osapuolille itselleen kuin työntekosuhdetta arvioiville viranomaisille.
Työelämässä ilmenee myös väärinluokittelua, jolla yritetään kiertää lakia, ministeriö toteaa.
Eduskunta käsittelee tällä hetkellä hallituksen lokakuussa 2022 antamaa esitystä, jonka mukaan työsopimuslain soveltamissäännökseen lisättäisiin kokonaisharkinta. Sen tarkoituksena on auttaa työsuhteessa ja yrittäjänä tehtävän työn välisessä rajanvedossa.
”Työtä tekevän oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta on tärkeää, että kaikilla osapuolilla on selvyys siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai yrittäjänä. Nyt kartoitamme, olisiko tämän tulkinnan saamiseen mahdollista luoda nykyistä matalamman kynnyksen keinoja”, työministeri Tuula Haatainen kertoo.
Selvityksen on tarkoitus tuottaa tietopohjaa päätöksenteon tarpeisiin tulevaisuudessa. Selvitys laaditaan virkatyönä, mutta asiaa käsitellään työ- ja elinkeinoministeriön alaisessa kolmikantaisessa sääntelyryhmässä. Sen on tarkoitus valmistua maaliskuussa 2023.
Laissa on määritelty, kuka on työntekijä. Työsuhteelle on tunnusomaista, että työnantaja päättää, mitä työtä, milloin, missä ja miten työntekijä työtä tekee. Työnantaja myös johtaa ja valvoo työn tekemistä ja tarjoaa tarvittavat työvälineet ja tilat työn suorittamiseen. Työsuhteessa työnantaja maksaa lisäksi työntekijälle palkkaa työnantajan lukuun tehdystä työstä.
Työnantajalla on eri lakeihin perustuva velvollisuus huolehtia työntekijän sosiaaliturvasta. Yrittäjä sen sijaan huolehtii itse vakuutuksistaan ja loma-ajan toimeentulostaan.
Yrittäjän erottaa palkansaajan asemassa olevasta työntekijästä se, että yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa. Toisin kuin työsuhteinen työntekijä, yrittäjä voi lähtökohtaisesti vapaammin itse päättää siitä, mitä töitä tekee ja kenen kanssa asioi.
Lisäksi usein yrittäjä saa korvauksen työstään sen mukaan, miten hän on asiakkaidensa kanssa sopinut. Yrittäjän työhön voi liittyä investointeja sekä niin sanottu yrittäjän riski.
Työnantaja voi antaa rahapalkan lisäksi palkansaajalle myös muita etuja, kuten luontoisedut, kuten auto-, ravinto- ja puhelinetu. Työnantaja voi myös järjestää työpaikkaterveydenhuollon ja erilaista virkistys- ja harrastustoimintaa. Yrittäjälle sen sijaan maksetaan vain työstä sovittu hinta, vaikkakin laskussa voidaan eritellä, miten hinta muodostuu.
Käytännön tilanteissa jako työsuhteen ja yrittäjyyden välillä on saattanut jäädä epäselväksi tilanteissa, jossa työ on laskutettu laskutuspalvelun kautta.
Laskutuspalveluyrityksen käyttäminen ei vielä merkitse, että henkilö olisi yrittäjä ja että laskutettu työ olisi yrittäjänä tehtyä työtä.
Laskutuspalveluyrityksen laskutuspalvelua käyttävälle työnsuorittajalle saattaa nimittäin muodostua työsuhde siihen tahoon, jolle hän tekee työn ja jolta saamansa korvauksen hän laskuttaa laskutuspalveluyrityksen kautta.
Oleellista on se, täyttääkö työn suorittajan ja tilaajan välinen työntekosuhde työsuhteen tunnusmerkit. Jos työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, kyse ei ole yrittäjyydestä.
