Huippukokous, joka toi yhteen kaikki arabivaltiot ja Kiinan, järjestettiin viisi kuukautta toisen huippukokouksen jälkeen, jossa presidentti Joe Biden tapasi arabikollegonsa. Vaikka monet tarkkailijat näkivät Kiinan presidentin Xi Jinpingin menestyksen, he näkivät presidentti Bidenin vierailun epäonnistumisen.
Biden vieraili Saudi-Arabiassa viime kesänä lobaten Israelin puolesta, mutta saavutti hyvin vähän Yhdysvaltojen hyväksi. Xi puolestaan tuli alueelle aseistettuna uudella visiolla Kiinan vuoksi.
Peking haluaa syvempiä ja vahvempia siteitä koko arabimaailmaan, mikä on toinen esimerkki Kiinan taloudellisesta ja poliittisesta itsevarmuudesta Lähi-idässä ja Afrikassa. Kiina toi esiin arabi-isännilleen viime kesänä, että Yhdysvallat ei ”kävele pois ja jätä tyhjiötä Kiinan, Venäjän tai Iranin täytettäväksi”. Presidentti Xi puhui ”Kiinan ja arabien ystävyyden hengen jatkamisesta”.
Lähes kaikki suuret arabimaat, mukaan lukien Saudi-Arabia ja Egypti, ovat Yhdysvaltojen perinteisiä liittolaisia Lähi-idässä, ja kaikki Kiinan edistysaskeleet tässä osassa maailmaa tulisivat Yhdysvaltojen kustannuksella. Vaikka Washingtonin ja Teheranin suhteet ovat heikoimmillaan, Pekingin ja Teheranin suhteet laajenevat häiritsemättä arabimaita, kuten Saudi-Arabiaa.
Toistaiseksi Peking on osoittanut kykyä suorittaa tasapainoilua alueella. Presidentti Xi korosti puheessaan ”solidaarisuutta” ja ”osallisuutta”.
Tässä on syytä muistaa, että Saudi-Arabian kuningaskunta tunnusti Kiinan itsenäiseksi valtioksi vasta vuonna 1990; kuitenkin kahdenväliset suhteet ovat laajentuneet melko nopeasti. Esimerkiksi viime vuonna Kiina osti noin 43,9 miljardin dollarin arvosta Saudi-öljyä; se on neljännes kuningaskunnan öljyn viennistä tai lähes 77 prosenttia Pekingin kokonaistuonnista Riadista. Samana vuonna Kiina käytti lähes 5 miljardia dollaria Saudi-Arabian muoveihin ja 5,6 miljardia dollaria Saudi-Arabian orgaanisten kemikaalien ostoon. Samana vuonna Saudi-Arabia käytti lähes 16,50 miljardia dollaria Kiinassa valmistettuihin sähkö-, elektroniikka- ja koneisiin sekä ajoneuvoihin. Öljy on kuitenkin edelleen tärkein Kiinan tuonti arabimaista, kuten Kuwaitista, Omanista ja Irakista.
Mitä Kiina haluaa arabeilta?
Pohjois-Afrikan arabimaissa Kiina on korvannut Ranskan Algerian tärkeimpänä viejänä kiinalaisten tuotteiden dominoiessa Algerian markkinoita. Vuosikymmeniä vanhat Algerian ja Kiinan väliset suhteet laajenevat Pekingin yleisessä Afrikka-strategiassa. Kommunistinen Kiina tuki avoimesti algerialaisia heidän itsenäisyyssodassaan Ranskaa vastaan vuosina 1954–1962 – mitä algerialaiset muistavat aina ylpeänä.
Vuodesta 2017 Kiinan ja Afrikan välinen kauppa oli kolme kertaa suurempi kuin Yhdysvaltojen ja maanosan välinen kauppa. Geopoliittisesti tämä on toinen esimerkki Kiinasta, joka näyttää olevansa maailmantalouden suurvalta, jolla on kunnianhimoiset pitkän aikavälin suunnitelmat, jotka menevät kauppaa pidemmälle.
Vaikka raakaöljy on suurin vienti arabivaltioista Kiinaan, Pekingin ja arabimaiden välinen kahdenvälinen kauppa vuonna 2021 oli yhteensä 330 miljardia dollaria. Se on arviolta 1,5 prosentin kasvu viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Öljy ei ole vain se, joka yhdistää maailman toiseksi suurimman talouden ja arabimaita. Viimeisen vuosikymmenen aikana Kiinan suorien ulkomaisten investointien arvoksi alueelle arvioitiin 23 miljardia dollaria, ja se todennäköisesti kasvaa vähintään kaksinkertaiseksi, kun taas kaupan arvon vuoden 2022 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana arvioitiin olevan noin 319 miljardia dollaria.
Kiinan ulkoministeriön luvut osoittavat, että kahdenväliset vaihdot ovat lisääntyneet, mukaan lukien infrastruktuurin kehittäminen, öljyn etsintä ja lääketiede. COVID-19-pandemian aikana Kiina lähetti miljoonia rokoteannoksia Tunisiaan, Libyaan, Egyptiin, Algeriaan ja Marokkoon.
Kiinan ja arabimaiden huippukokous Saudi-Arabiassa tapahtui kansainvälisen geopolitiikan muutoksen aikaan Venäjän Ukrainan miehityksen jälkeen helmikuussa 2022. Tämä selittää kaupan volyymin kasvun ja Kiinan ja alueen laajemman yhteistyön. Venäjän sota Ukrainassa rasitti maailman ruokaverkostoja, mikä johti pulaan ympäri maailmaa. Se myös häiritsi energiatoimituksia maailmanlaajuisesti ja nosti öljyn hintaa.
