Valtiovarainministeriössä pohditaan opintotukijärjestelmän uudistamista.
Opiskelijoiden toimeentuloa tuetaan vuosittain kahdella tukimuodolla: opintotuella ja yleisellä opintotuella. Lisäksi opiskelijat hyötyvät opintolainahyvityksestä ja maksuttomasta koulutuksesta. Yhteensä opiskelijoihin kohdistuvat julkiset valtion tuet ovat noin neljä miljardia euroa vuodessa.
Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Artturi Björk kiinnittää huomiota siihen, että opiskelijoiden saamat rahamuotoiset tuet, kuten opintoraha ja yleinen asumistuki, lisäävät tuloeroja.
Opiskelijoiden saamat julkiset tuet nimittäin kohdistuvat hyvätuloisiin.
”Opiskelijat ovat opintojensa aikana tyypillisesti pienituloisia, mutta koko elämän mittaisessa tarkastelussa havaitaan, että opiskelijoille suunnattuja tukia saavat eniten ne, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja suurituloisia”, Björk toteaa blogissaan.
Opiskelijoiden saamina julkisina tukina Björk on tarkastelussaan huomioinut opintotukimenot, yleinen asumistuki ja maksuttoman koulutuksen tuottamisen kustannukset, lukuun ottamatta ensimmäisen lukio- tai ammattikoulututkinnon tuottamisen kustannuksia, koska oppivelvollisuusiän nostamisen seurauksena ne kuuluvat yleisesti oppivelvollisuuden piiriin.
Björkin mukaan opiskelijoiden saamat julkiset tuet kohdistuvat huomattavasti vähemmän alimmille tulokymmenyksille.
”Erityisen vähän ne kohdistuvat alimmalle tulokymmenykselle, missä julkiset tuet ovat keskimäärin 22 000 euroa, kun ylimmän tulokymmenyksen tuet ovat nelinkertaiset eli 88 000 euroa. Ylimmän tulokymmenyksen saamien tukien keskiarvo on noin kaksinkertainen viidennen tulokymmenyksen saamiin 43 000 euron tukiin verrattuna. Tuet ovat selkeästi regressiivisiä eli kasvattavat elinkaarituloeroja”, Björk totea.
Tuet vaihtelevat huomattavasti myös koulutusasteittain.
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen henkilön keskimääräiset julkiset tuet ovat 113 000 euroa eli noin viisinkertaiset toisen asteen suorittaneiden 24 000 euron tukiin verrattuna. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden 71 000 euron tuet ovat peräti kolminkertaiset toisen asteen tukiin verrattuna.
Björkin mielestä opintotukijärjestelmää pitäisi muuttaa enemmän lainapainotteiseksi ja vähentää tulonsiirtojen osuutta.
”Lainapainotteisuuden lisääminen heikentäisi jossain määrin korkeasti koulutettujen taloudellista asemaa, mikä tekisi tulonjaosta tasaisempaa, koska korkeasti koulutetut ovat keskimäärin suurituloisia. Pieni osa korkeakoulutetuista jää pienituloisiksi, joten lainapainotteisuuden lisääminen lisäisi tarvetta tukea opintolainojen takaisinmaksua tilanteessa, jossa opiskelijan omat tulot eivät siihen riitä”, Björk toteaa.
Yksi keskeinen kysymys opintotukijärjestelmän uudistamisessa koskee sitä, viedäänkö opiskelijoiden toimeentulon turvaamista enemmän laina- vai tulonsiirtopainotteiseen suuntaan. Tällä hetkellä järjestelmässä on molempia elementtejä.
Minkähän verran tämän tutkimuksen tekoon on käytetty julkisia varoja? Vaatii korkeaa matikkaa, että korkeasti koulutettu ihminen käyttää koulutuspalveluita enemmän kuin se, joka ei käytä. Olisi voinut toki tutkia myös sen, kuinka pitkään korkeasti koulutetulla kestää nettoveronmaksajana maksaa tämän kustannuksen verran takaisin yhteiskunnalle, verrattuna halvalla koulutettuun pienituloiseen, joka on pahimmillaan koko uransa nettosaajana ja tämän pahan kapitalistikoulutetun veroilla elävänä.
No johan on. Mitenköhän monella korkeakoulututkinnolla pääsee työelämässä oikeasti rikastumaan? Ei ne sairaanhoitajan ja luokanopettajan palkat kenestäkään suurituloista tee. Lähihoitaja-siskoni aina sanoo ettei hänellä olisi mitään järkeä opiskella sairaanhoitajaksi, koulutuksen kestoon suhteutettuna palkka ei nouse juurikaan tämän hetkisestä tasosta. Entä jos sitten pitäisi vielä maksaa lisääntyneestä palkasta enemmän lainaa niin että käteen ei jää yhtään enempää euroja? Mikä ihmisiä motivoi opiskelemaan pitkään jos ei mahdollisuus edes vähän parempaan tulotasoon? Vuosia opiskelemassa, ei mahdollisuutta kerryttää sinä aikana eläkettä niinkuin heillä jotka nopeasti ammattikoulun ovat suorittaneet ja paiskineet töitä. Lopputuloksena sama tulotaso kuin ennen opiskelua. Kuka enää uskaltaa ottaa taloudellisen riskin siitä että vaikka menettää työkykynsä eikä kykene maksamaan valtavia opintolainoja takaisin? Kyllä opiskelun pitäisi olla pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti kannattava päätös. Ei siinä ole mitään epätasa-arvoa kun opiskelemaan voi hakea kuka vain ja kaikki saa samat opintotuet samoilla ehdoilla.