
Puolustusvälineteollisuudella on mennyt pörsseissä vahvasti sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan.
Esimerkiksi ruotsalainen puolustus- ja turvallisuusyhtiö Saab on kivunnut vuodessa yli 90 prosenttia. Osake lähti rakettimaisesti nousuun heti 24. helmikuuta viime vuonna – siis samaisena päivänä, jolloin Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan.
Toinen esimerkki on amerikkalainen Lockheed Martin eli LMCO, joka valmistaa pääasiassa aseita, lentokoneita ja avaruustekniikkaa. Sen osake on noussut vuodessa hieman alle 19 prosenttia, eli selvästi Saabia vähemmän, mutta osake lähti välittömästi Venäjän aloittaman hyökkäyksen jälkeen vahvaan nousuun.
Mitä nämä esimerkit kertovat sijoittajalle? Näyttää siltä, että etsimällä osakkeita, jotka hyötyvät jostain nopeasti alan kysyntää nostavasta tekijästä – edellisissä esimerkeissä sodasta – sijoittaja voi tehdä nopeasti kelpo tilin.
Tai ei ehkä sittenkään.
Kokenut sijoitusammattilainen, Seligsonin salkunhoitaja Anders Oldenburg ei nimittäin tälle sijoitusstrategialle lämpene.
Oldenburg myöntää blogissaan, että puolustusvälineteollisuuden toimialalla on kyllä mennyt hyvin Ukrainan sodan syttymisen jälkeen ja se on siksi viime aikoina ollut sijoittajien suosiossa. Se ei silti hänen mukaansa kerro mitään alan yritysten pitkäaikaisista kilpailueduista.
Oldenburgin mukaan pikemmin kyse on hieman samankaltaisesta ilmiöstä kuin koronapandemian synnyttämä ”kotoilubuumi”, jonka aikana Harvian ja Musti Groupin osakkeet nousivat suosioon.
”Silloin hankittiin esimerkiksi saunoja ja koiranpentuja ja joidenkin yhtiöiden kurssit nousivat ripeästi, mutta kysynnän hiipuessa yhtiöiden arvostus on palannut normaalimmaksi”, Oldenburg kertoo.
Toimialan kysyntäpiikin hyödyntäminen ei siis kannata.
”Jonkin toimialan yhtiöiden ostaminen siksi, että kysyntä on väliaikaisesti tarjontaa suurempi ja toimialan yhtiöiden tulokset ovat väliaikaisesti poikkeuksellisen hyviä on tuhoon tuomittu strategia”, Oldenburg lataa.
Ongelma tällaisessa kysyntäpiikkejä hyödyntävässä sijoitusstrategiassa on salkunhoitajan mielestä se, että jonkin ajan päästä joko kysyntä laskee (kuten koiranpentujen kysyntä nyt koronan jälkeen) tai tarjonta kasvaa, kunnes toimiala saavuttaa taas ”normaalin kannattavuuden tasonsa”.
Mikäli sijoittaja osaisi arvata epätasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä jo paljon ennen kuin osakekurssit nousevat, voisi tällainen strategia toimia. Silloin osakkeita voisi vielä ostaa halvalla ja myydä pois sen jälkeen, kun toimialan yhtiöiden tulokset kasvavat ja muut keinottelijat innostuvat niistä.
Ongelmana tällaisessa strategiassa on kuitenkin se tuttu haaste, jota monet pitävät sijoittamisen vaikeimpana tehtävänä: ajoittaminen.
”Mutta kuinkahan moni meistä ennusti koronapandemian tai Ukrainan sodan edes muutamia kuukausia etukäteen?”, Oldenburg kysyy aiheellisesti.
Oldenburg suosittelee sijoittajia keskittymään siihen, minkä voimme tietää.
”Muutamat melko harvat yhtiöt ovat jatkuvasti kilpailijoitaan parempia eri toimialoilla. Niitä yritän Phoebukseen etsiä. Helppoa se ei suinkaan ole”, Salkunhoitaja kertoo.