Keskuspankit ymmärsivät aivan liian myöhään elvyttäneensä liikaa. Sen virheen negatiiviset vaikutukset näkyvät nyt.
Pankkisektorilla rytisee. Kolme amerikkalaispankkia on kaatunut ja sveitsiläinen UBS-pankki ostaa romahduksen partaalle ajautuneen kilpailijansa Credit Suissen. Sveitsin keskuspankki tukee järjestelyä 100 miljardin Sveitsin frangin likviditeettilainalla, jonka tarkoitus on turvata pankin maksukyky.
Credit Suisse oli liian iso pankki kaatuakseen.
Jättipankin kaatuminen olisi saattanut laukaista niin sanotun systeemisen riskin, joka olisi uhannut koko pankkijärjestelmää ja laajemminkin talouskehitystä. Systeeminen riski tarkoittaa riskiä, joka vaikuttaa toimialaan laajasti. Pankkisektorilla se voi johtua yksittäisen pankin riskistä tai ulkoisesta riskistä, joka vaikuttaa suureen osaan alasta samanaikaisesti. Systeemisen riskin seuraukset nähtiin konkreettisesti viimeisimmässä finanssikriisissä.
Keskuspankit ovat nostaneet nopeassa tahdissa ohjauskorkoja. Tämä on heijastunut markkinakorkojen hinnoitteluun eli esimerkiksi valtiolainojen hinnat laskivat jyrkästi kiristyvän rahapolitiikan vanavedessä.
Valtiolainojen korkojen nopea lasku koitui lopulta esimerkiksi amerikkalaisen SVB-pankin kohtaloksi.
Lisää pankkirytinää saattaa olla tulossa
Inderesin Sauli Vilén varoittaa, että ohjauskorko alkaa olla tasolla, joka nostaa pankkien luottotappioiden määrää ja heikentää merkittävästi lainojen kysyntää.
Uudessa Social Science Research Networkissa julkaistussa tutkimuksessa väitetään, että eri puolilla Yhdysvaltoja on 186 pankkia, jotka voivat kaatua, jos puolet niiden tallettajista vetävät nopeasti varansa pois pankista. Taloustieteilijät eivät nimenneet pankkeja, joiden he uskoivat olevan vaarassa.
”Laskelmiemme mukaan nämä pankit ovat varmasti vaarassa joutua maksukyvyttömiksi, ellei valtio puutu asiaan tai niiden pääomapohjaa vahvisteta”, ekonomistit kirjoittavat.
Markkinoilla keskustellaan nyt vilkkaasti, milloin keskuspankkien pitää lopettaa ohjauskorkojen nostot.
Kokenut varainhoidon sijoitusammattilainen Hannu Angervuo kertoo viikkokirjeessään, että vanha meklarien käyttämä ohje on: ”make until break” eli nosta korkoja niin kauan kunnes jokin hajoaa.
Ennen nopeaa rahapolitiikan kiristymistä keskuspankit harjoittivat historiallisen kevyttä rahapolitiikkaa.
”USA:n ja Euroopan keskuspankit pitivät korot harvinaisen pitkään nollassa tai jopa miinuksella. Vasta vuosi sitten USA:n keskuspankki aloitti ohjauskorkojen nostot. EKP:n toimet muistuttivat etanan maraton kilpailulta ja ensimmäinen ohjauskorkojen nosto saatiin vasta viime vuoden heinäkuussa. Sitä ennen EKP elvytti taloutta ja yritti saada inflaation kiihtymään noin prosentin tasolta lähemmäksi noin 2 prosentin tavoitetta keskipitkällä aikavälillä”, Angervuo kertoo.
EKP sai toimillaan sen mitä halusi: inflaatio kiihtyi.
Keskuspankin 5000 miljardin elvytys tehosi loistavasti ja nyt markkinat ihmettelevät yli 8 prosentin tasolla hyrräävää inflaatiota, Angervuo toteaa.
Elvytystä jatkettiin liian pitkään
Osakemarkkinoiden ja erityisesti korkomarkkinoiden heilunta on ollut viime viikkoina erittäin voimakasta. Saksan 2-vuotisessa korossa nähtiin viikko sitten maanantaina suurin päiväliike vuosikymmeniin.
”Kokeneet markkinastrategit lupaavat markkinoiden heilunnan jatkuvan ainakin muutamien kuukausien ajan ennen kuin pöly laskeutuu”, Angervuo toteaa.
Angervuon mukaan markkinoilla ihmetellään, miksi keskuspankin pitivät korot nollassa ja elvyttivät ostamalla tuhansilla miljardeilla pankeilta ja muilta sijoittajilta valtion lainoja ja kiinteistövakuudellisia lainoja.
”Keskuspankit ymmärsivät aivan liian myöhään liiallisen elvytyksen ja ohjauskorkojen nostot tehtiin ennätysmäisen nopeasti nykyiselle tasolle.”
Angervuon mukaan koskaan aiemmin taloushistoriassa ei ole nähty vastaavia toimia.
”Nyt markkinat korjaavat satoa, mitä keskuspankit kylvivät viime vuosina.”
