Länsi katsoo vierestä, kun Venäjästä on tulossa kenties maailman johtava ydinvoimamahti.
Vuoden 1973 öljykriisi muokkasi mielikuvitustamme globaalista energiapolitiikasta. Siitä lähtien niukkuuden pelko on ollut energiaturvallisuusajattelun ytimessä Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan helmikuussa 2022 energiavarmuuteen liittyvät huolenaiheet nousivat 1970-luvun jälkeen ensi kertaa.
Ukrainan sotaa edelsi jyrkästi nousevat maakaasun ja sähkön hinnat, jotka jo nyt asettivat eurooppalaisille kuluttajille paineita ja uhkasivat energiavarmuuden ensimmäistä pilaria: kohtuuhintaisuutta.
Hyökkäyksen seurauksena myös fossiilisten polttoaineiden fyysinen saatavuus kyseenalaistui, koska pelättiin, että Venäjä ottaa käyttöön ”energia-aseensa” – manipuloimalla tarjontaa ja hintoja pakottaakseen poliittisia myönnytyksiä ja kostamaan länsimaisia talouspakotteita. Vaikka syyllisiä ei ole määritetty, tapahtumat, kuten Nord Stream -putkilinjaa vastaan syyskuussa 2022 kohdistunut sabotaasi, ovat entisestään osoittaneet fossiilisten polttoaineiden haavoittuvuuden.
Venäjä on maailman suurin maakaasun viejä, toiseksi suurin öljyn viejä ja kolmanneksi suurin hiilen viejä. Tiedotusvälineissä ja poliittisissa keskusteluissa on kuitenkin yleensä jätetty huomioimatta toinen sektori, jossa Venäjä on tärkeä toimija ja joka on elintärkeää Venäjän globaalille taloudelliselle ja diplomaattiselle asenteelle: ydinenergia.
Ydinenergia on pakotteiden ulkopuolella
Vaikka Venäjän pommitukset ja Ukrainan ydinvoimaloiden haltuunotto ovat aiheuttaneet kohua, Venäjän valtion reaktorin rakentaminen, polttoaineen toimittaminen ja muut palvelut, kattaa 54 maata. Rosatomin mukaan sen arvo on yli 139 miljardia dollaria vuoden aikana. Kymmenen vuoden ajanjakson aikana länsimaiset pakotteet eivät ole toistaiseksi kuuluneet siihen.
Vaikka taloudellinen lukema on mitä todennäköisimmin liioiteltu, Venäjän osallistuminen ydinenergiaan ja sen käyttö energiadiplomatian välineenä ansaitsee tarkastelun.
Tässä analyysissä esittelemme tietojoukon kaikista Venäjän ydinenergiatoimittajan Rosatomin ja sen tytäryhtiöiden AtomStroyExportin ja TVEL:n nykyisistä ja suunnitelluista kansainvälisistä sitoumuksista. Aineisto sisältää tietoa erilaisista sopimustyypeistä, liiketoimintamalleista, investointien mittakaavista, rakenteilla olevista tai suunnitteilla olevista reaktoreista ja niiden nimikilvestä.
Rosatomin nousu, laajentuminen ja suhteelliset edut
Rosatom – Venäjän valtion atomienergiayhtiö – on Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkimainingeissa perustetun Neuvostoliiton atomienergiaministeriön välitön perillinen.
Vuonna 2007 valtionyhtiöksi uudelleenorganisoitu Rosatom on kokonaan Venäjän valtion omistuksessa, ja Venäjän federaation presidentti määrittelee yhtiön tavoitteet. Perustamisestaan lähtien Rosatom on aktivoitunut yhä aktiivisemmin kansainvälisillä ydinvoimamarkkinoilla ja siitä on tullut johtava keskeisten palvelujen tarjoaja.
Vuosina 2007–2017 aloitettiin peräti kymmenen reaktoriyksikön rakentaminen, ja vuosina 2009–2018 yhtiön osuus 31 tilauksesta oli 23 ja maailmanlaajuisesti rakenteilla olevista yksiköistä noin puolet.
Rosatom toimittaa myös polttoainetoimituksia tytäryhtiönsä TVEL:n kautta, ja se hallitsee 38 prosenttia maailman uraanin konversiosta ja 46 prosenttia uraanin rikastuskapasiteetista käytöstäpoiston ja jätteiden hävittämisen lisäksi.
Kaiken kaikkiaan Venäjä oli toimittaja noin puolessa kaikista kansainvälisistä sopimuksista, jotka koskivat ydinvoimalaitosten rakentamista, reaktorien ja polttoaineiden toimittamista, käytöstäpoistoa tai jätettä vuosina 2000–2015. Sen tärkeimmät ydinvoimakilpailijat – Kiina, Ranska, Japani, Korea ja Yhdysvallat — toiset 40 prosenttia yhteensä.
Vuoden 2011 Fukushiman onnettomuudella näytti olevan vain vähän vaikutusta Rosatomiin. Myöskään Venäjää vastaan asetetut sanktiot Krimin ja Donbasin itäosan vuonna 2014 miehittämisestä eivät merkittävästi vaikuttaneet yhtiön toimintaan kansainvälisen projektisalkun jatkuvan laajentamisen perusteella.
Tämä on saanut jotkut länsimaiset kirjoittajat varoittamaan Venäjän uhkaavasta valta-asemasta globaaleilla ydinteknologiamarkkinoilla, varsinkin jos Rosatom onnistuu saavuttamaan mittakaavaetuja reaktorituotannossa, mikä on tähän asti ollut suuri haaste kaikille ydinenergian kehittäjille.
Rosatomin etu
Rosatomin tärkein etu on sen kyky olla ”yhden luukun ydinkeskus” kaikkiin tarpeisiin, ainoa ”all inclusive -paketin” tarjoava toimittaja. Tämä sisältää reaktorin rakentamisen taitotiedon, koulutuksen, turvallisuuteen liittyvän tuen, ydinsulkujärjestelmän vaatimuksia ja joustavia rahoitusvaihtoehtoja, mukaan lukien valtion myöntämät luottolimiitit.
Rosatom pystyy myös tekemään erikoistarjouksia strategisesti tärkeille kumppaneille, kuten Turkille. Juuri Turkin Akkuyun laitokselle Rosatom ehdotti ensimmäisen kerran innovatiivista liiketoimintamallia nimeltä Build–Own–Operate (BOO), jossa venäläinen yhtiö säilyttää enemmistön laitoksesta ja takuuhinnan sähkön myynnistä, mutta vastaa kaikesta taloudellisesta, rakentamisesta ja operatiivisesta riskistä.
BOO-malli on herättänyt huolta ydinenergian turvallisuuden lisäksi myös sotilaallisista turvallisuuskysymyksistä, jotka johtuvat laitosten erikoisesta ekstraterritoriaalisesta asemasta.
Näin ollen, ainakin jossain määrin Suomen ja Ruotsin Nato jäsenyys on sidoksissa Venäjän ja Turkin ydindiplomatiaan.
