Warren Buffettin menestys ei ehkä sittenkään perustu ylivertaiseen osakepoimijan kykyyn.
Maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffett on kiistatta erinomainen sijoittaja. Hänen johtamansa sijoitusyhtiö Berkshire Hathaway on tuottanut viimeisen 20 vuoden aikana 10,1 prosentin keskimääräisen vuosituoton, kun S&P 500 -osakeindeksin tuotto osinkoineen on jäänyt 9,9 prosenttiin. Pitemmällä ajanjaksolla tuotto on ollut sitäkin korkeampi. Viimeisen 30 vuoden aikana keskimääräinen vuosituotto on ollut 13 prosenttia.
Mihin Buffettin ja hänen sijoitusyhtiönsä menestys perustuu?
Moni arvelee sen perustuvan yhtiön loistavaan kykyyn löytää sijoitussalkkuunsa parhaiten tuottavia osakkeita. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Todellinen syy saattaa olla sellainen, jonka kuka tahansa sijoittaja voi helposti kopioida.
Aalto yliopiston rahoituksen apulaisprofessori Peter Nyberg analysoi Twitter-ketjussaan Berkshire Hathawayn tuottojen syitä.
”Warren Buffettia on syystäkin kutsuttu maailman parhaaksi sijoittajaksi. Mutta johtuuko hänen menestyksensä siitä, että hän onnistuu löytämään yksittäisiä menestysosakkeita, jotka tarjoavat ylituottoa?”, Nyberg kysyy.
Ylituottojen taustalla ”systemaattinen sijoitustyyli”
Menestyksellisen osakepoiminnan sijaan Nyberg esittää ajatuksen, että Buffettin menestys saattaisikin johtua yksittäisten onnistuneiden osakepoimintojen sijaan hänen systemaattisesta sijoitustyylistään.
Toisin sanoen: Buffett saattaa olla niin sanottu faktorisijoittaja, joka poimii salkkuunsa yrityksiä, joissa on systemaattisia ylituottoa tarjoavia ominaisuuksia. Jos näin on, sijoittaja voisi päästä Buffettin tuottoihin muutoinkin kuin sijoittamalla juuri samoihin sijoituskohteisiin kuin mitä hänen sijoitusyhtiönsä sijoittajaa. Riittää kun sijoittaja valitsee ominaisuuksiltaan samanlaisia osakkeita, kuin mitä Buffett valitsee.
Nyberg viittaa tutkimukseen, jossa selvitettiin syitä Buffettin sijoitusmenestykseen.
Selviää ensinnäkin, että Buffett on hyödyntänyt onnistuneesti velkavipua. Mikä tärkeämpää, sen lisäksi Buffett on arvosijoittaja, joka sijoittaa markkina-arvoiltaan suhteellisen suuriin yrityksiin. Lisäksi hänen sijoitustyylinsä keskittyy samalla myös matalan riskitason ja korkean laatuominaisuuden omaaviin osakkeisiin, Nyberg selittää.
Oikea sijoitustyyli, ei oikea osakevalinta
Näyttää siis siltä, että Buffettin sijoitusyhtiö menestyy noudattamalla menestyksellistä sijoitustyyliä, ei valitsemalla parhaiten tuottavia osakkeita salkkuun. Tässä sijoitustyylissä hän valitsee salkkuunsa tiettyjen ominaisuuksien eli faktoreiden osakkeita.
”Kiinnostavaa on, että nämä tyylivalinnat (eivät siis niinkään yksittäiset osakevalinnat) pystyvät myös selittämään koko sen osan Berkshiren ylituotoista, joka syntyy yhtiön sijoituksista listattuihin osakkeisiin”, Nyberg selittää.
Buffett on siis strategiallaan onnistunut hyötymään systemaattisista tuottolähteistä paremmin kuin muut, Nyberg toteaa. Näillä ”systemaattisilla tuottolähteillä” rahoitustutkija tarkoittaa niitä yhtiökohtaisia ominaisuuksia, joilla on akateemisten tutkimusten mukaan ennustevoimaa osakkeiden tarjoamien odotettujen tuottojen suhteen. Yrityksen alhainen arvostustaso on tällainen ominaisuus.
Nybergin mukaan systemaattisia ne ovat siksi, että kun arvo-ominaisuus jonain kuukautena sattuu tuottamaan hyvin, kyseessä ei ole yrityskohtainen efekti.
”Sen sijaan saman kuukauden aikana valtaosa arvo-osakkeista tuottaa hyvin, eli näiden yhtiöiden osakkeiden tuotot korreloivat suhteellisen vahvasti keskenään.”
Mitä on faktorisijoittaminen?
Juuri Nybergin mainitsema systemaattisen tuottolähteen hyödyntäminen on faktorisijoittamisen idea.
Faktori on ominaisuus, joka vaikuttaa osakkeen odotettuun tuottoon. Faktorisijoittamisen tavoitteena on tietenkin tuottaa sijoittajalle markkinaindeksin ylittävää tuottoa. Akateeminen sijoitustutkimus on löytänyt ison liudan faktoreita, joilla osaketuottoja voidaan selittää ja ennustaa. Tyypillisiä faktoreita ovat arvo, osinko, laatu, hintavakaus, yrityksen koko ja kurssinousu eli momentum.
Faktoreiden hyödyntäminen on monien tutkimusten ja faktoreihin pohjautuvien rahastojen tuottojen perusteella tarjonnut osakeindeksejä parempia tuottoja.
Sijoitustutkimuksissa on havaittu myös salkunhoitajien kyenneen voittamaan yksinkertaiset vertailuindeksit – ei siksi, että salkunhoitaja olisi taitava – vaan siksi, että hän soveltaa jotain mekaanista sijoitustyyliä.
Mihin faktoreiden tuotto sitten perustuu?
Aiheesta ei ole löytynyt yksimielisyyttä. Faktorisijoittajaa palkitaan lisätuotolla joko siksi, että sijoittajat kokevat niissä piilevän ylimääräistä riskiä tai siksi, että sijoittajat tekevät virhearvioita. Sijoitusteoria on tältä osin jakautunut rationaaliseen ja käyttäytymistieteelliseen koulukuntaan.
