Jaakko Loikkasen kirjassa äänen saavat tavalliset mutta menestyvät kiinteistönvälittäjät.
Uutisankkuri Jaakko Loikkasen ensimmäisellä kirjalla on hauska nimi. Painotuore Naapurin kissa katsoo pahasti kertoo suomalaisista kiinteistönvälittäjistä.
Kiinteistönvälittäjät ovat mukana, kun teemme elämän merkittävimpiä kauppoja. He pitävät huolta siitä, että suomalaisten tärkein varallisuuserä vaihtaa omistajaa sujuvasti ja luotettavasti. Kirjassa kiinteistönvälittäjät korostavatkin erityisesti työn vastuuta.
Loikkasen kirja on sarja maan johtavien kiinteistönvälittäjien haastatteluita. Kirjassa saavat äänen niin kokeneemmat pitkän linjan välittäjät kuin nuoremmat myyntitykit. Kirjailijaa lukuun ottamatta kirjassa ei esiinny montaakaan televisiosta tuttua kasvoa, vaan tavallisia mutta työssään menestyviä välittäjiä.
Kirja ei sovi pelkästään kiinteistönvälittäjille tai sellaisiksi aikoville vaan myös yrittäjyydestä haaveileville sekä aktiivisille asuntosijoittajille. On harvoin haitaksi ymmärtää yhden tärkeimmän yhteistyötahon työtä ja sielunmaisemaa tarkemmin.
Asuntosijoittajalle kirjassa on hyviä kertomuksia asuntomarkkinoiden ilmiöistä, alueellisista erityispiirteistä sekä asuntokaupan historiasta. Kirjan lukuisat esimerkit kiinteistönvälittäjien urapoluista ovat viihdyttävää luettavaa aidosta elämästä.
Kiinteistönvälittäjälle varmaa on vain kulut
Loikkasen kirja on myös kertomuksia yrittäjyydestä. Joskus kirjan yrittäjien menestys on tullut nopeasti, usein sen rakentamiseen on vaadittu vuosikymmeniä tai jopa muutama sukupolvi.
Suurin osa kiinteistönvälittäjistä elää provisiopalkalla ja alalla on paljon alueellisia yrittäjävetoisia välitysliikkeitä. Kiinteistöalan Koulutussäätiö sr:n mukaan Suomessa on noin 1500 paikallista kiinteistönvälitystoimistoa ja niissä työskentelee 4000 välittäjää.
“Kiinteistöalan Koulutussäätiö sr:n kyselyn mukaan vuonna 2020 kahdeksan prosenttia välittäjistä tienasi yli satatuhatta euroa. Sellaisiin tuloihin voi yltää maakunnissakin, jos pystyy nostamaan isoa rautaa ja olemaan liikkeissään nopea”, Loikkanen kirjoittaa.
Toisin kuin suurimmalle osaa palkansaajista ja työttömistä, välittäjälle kuun alussa varmaa on kuitenkin vain kulut.
Myyntineuvottelijaksi voi ryhtyä ilman alan koulutusta ja työhön välittäjä tarvitsee puhelimen, tietokoneen ja kulkuneuvon. Moni kokeileekin kiinteistönvälitystä ammattina, mutta harva lopulta jää alalle pitkäksi aikaa.
“Moni välittäjä hoiti asioita yllättävän huonosti. Ajattelin, että jos nuo kerran pärjäävät alalla, niin ehkä asiat hyvin hoitaen minäkin voisin pärjätä”, avaa uravalintaansa Sami Nyman, joka on entinen huipputason salibandypelaaja ja yksi menestestyvän tamperelaisen välitysliikkeen perustajista.
Tuloksekas yrittäjyys ei siis vaadi poikkeuksellista liikeideaa, vaan usein riittää, että tekee asiat muita paremmin.
Alalle kaivataan koulutusohjelmaa
Kiinteistönvälittäjän työ on kyselytutkimuksissa ollut yksi vähiten arvostetuista ammateista. Välittäjien mukaan ihmisillä on tyypillisesti väärä käsitys kiinteistönvälittäjän työstä. Valtaosa kiinteistönvälittäjien ajasta kuluu esimerkiksi taustatöihin, eikä myyjän maksama välityspalkkio kopsahda sellaisenaan välittäjän pankkitilille.
“Käsitykset alasta vaihtelevat pilvenkevyestä samppanjaluksuksesta suolakaivostyyppiseen raatamiseen, jossa välittäjä painaa hommia kaikki illat ja viikonloput terveytensä ja ihmissuhteidensa kustannuksella. Kumpikaan ei ole totta”, kiinteistönvälittäjä Joni Tapio kertoo kirjassa.
Useimmat välittäjät peräänkuuluttavat muodollisen koulutuksen järjestämistä kiinteistönvälitysalaa varten. Nykyään puolella liikkeen välittäjistä tulee olla LKV-kokeella hankittu pätevyys.
“Muissa jäsenmaissa alaa voi nykyään opiskella korkeakouluissa, mutta Suomessa näin ei ole. Sellaisen koulutuksen luominen tänne olisi kaikkien alalla toimivien ja tietysti asiakkaiden etu”, sanoo porvoolainen kiinteistönvälittäjä Risto Volanen, joka on vaikuttanut sekä suomalaisessa että eurooppalaisessa kiinteistönvälittäjäjärjestössä.
Henkilöbrändibisneksen menestysresepti
Parhaimmat kiinteistönvälittäjät tekevät paljon kauppaa henkilöbrändillään, ja ovat tehneet niin jo kauan ennen kuin henkilöbrändistä tuli käsite.
“Aiemmasta julkisuudesta ei ole ollut hyötyä välittäjän työssä, vaikka niin usein luullaan. Selvästi aiemman uran innoittamia yhteydenottoja Palinille on tullut vain pari, ja nekin ovat olleet luonteeltaan epämääräisiä”, Loikkanen kirjoittaa entisen missin, Saija Palinin, kokemuksista.
Menestyviä kiinteistönvälittäjiä vaikuttaa yhdistävän pitkäjänteisyys, kilpailuhenkisyys, oppiminen ja ahkeruus. Ne ovat työssä menestyvän tyypilliset ominaisuudet. Jokaisella kirjan välittäjällä on toki oma persoonallinen tyylinsä. Vaikka työ on raadollista, haastatellut välittäjät vaikuttavat myös aidosti välittävän, työnimikkeensä mukaisesti, myymistään kiinteistöistä ja niiden omistajista.
”Kun työ on elämäntapa, asiakkaista tulee usein ystäviä ja ystävistä asiakkaita. Niinpä työ on aina läsnä myös vapaa-ajalla. Olen aina ollut hyvä asiakkaiden kanssa ja ymmärtänyt, että kaikkea tulosta ei kotiuteta välittömästi”, korostaa kirjailijan äiti, Terhi Loikkanen, verkostoitumisen ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Muuttuva ala täynnä hauskoja sattumuksia
Yrittäjien menestyksen taustalla on ollut usein kyky uudistua ja kokeilla uusia tapoja toimia. Osuva esimerkki on oululainen Esa Heikkilä, jonka kiinteistönvälitysliike aloitti toimintansa galleriamaisella toimistolla, otti kiinteät välityspalkkiot käyttöön ensimmäisten joukossa ja luopui printtimainonnasta hyvin varhaisessa vaiheessa.
”Koko ajan kannattaa kysyä itseltään, onko oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikealla konseptilla tekemässä asioita”, Mika Saavalainen sanoo kirjassa.
Ulkopuoliselle kiinteistönvälitysala voi vaikuttaa vanhanaikaiselta, mutta pelkästään erilaisia tehtäviä on kiinteistönvälityksessä aiempaa enemmän. Nykyään sujuvasta kiinteistönvälityksestä pitävät huolta taustalla stailaajat, kuvaajat ja graafikot. Kiinteistönvälityskin on joukkuepeliä.
160-sivun mittainen Naapurin kissa katsoo pahasti on nopealukuinen mutta mielenkiintoinen luettava, vaikkei kiinteistönvälitys olisikaan yhtä lähellä sydäntä kuin Loikkasella. Kirjaa piristävät iloisesti kiinteistönvälittäjien tarinat hauskoista sattumuksista – pahasti katsovista naapurin kissoista.
