Vaikka kulta on jo kauan sitten menettänyt merkityksensä maksuvälineenä, kultaa pidetään edelleen poikkeuksellisen hyvänä arvon säilyttäjänä, erityisesti korkean inflaation ympäristössä.
Kultaa pidetään eräänlaisena turvasatamasijoituksena, eli sen odotetaan pärjäävän hyvin kriiseissä, jolloin sijoittajien usko muihin sijoituskohteisiin on koetuksella.
Ukrainan sota ja viime aikojen korkea inflaatio on – dollarin heikentymisen ohella – siten antanut tukea kullan hinnalle. Jalometallin hinta unssia kohden dollareissa on noussut vuodessa yli 14 prosenttia, ja viidessä vuodessa kullan nimellishinta on noussut lähes 60 prosenttia.
Tällä hetkellä kullan unssihinta lähentelee jo 2000 dollarin hintapyykkiä.
”Kullan tulevaisuudennäkymät ovat valoisat, kun maailmanlaajuisen pankkisektorin vakautta koskevat epäilyt jatkuvat, erityisesti Yhdysvalloissa. Vastapuoliriskin puuttuminen ja kullan kestävä turvasatamamaine tekevät siitä tällä hetkellä useiden sijoittajien ensisijaisen vaihtoehdon”, Doug Turner Kinesis Money -yhtiöstä totesi huhtikuussa Yahoo Financen haastattelussa.
Kullan suosio sijoittajien keskuudessa johtuu Turnerin mukaan siitä, että sijoittajat haluavat hajauttaa nykyisiä salkkujaan paremmin – olipa kyse sitten käteisestä, osakkeista tai muista digitaalisista valuutoista.
Onko kulta arvon säilyttäjä?
Pelkkä kullan nimellisarvon kehitys ei kuitenkaan anna kokonaiskuvaa kullan roolista arvon säilyttäjänä.
Kulta pärjää nimittäin huonommin ostovoimavertailussa, muistuttaa Suomen Pankin markkina-analyytikko Kristian Tötterman.
”Kullan nimellisen hinnan nousu ei kuitenkaan vielä kerro kullan arvon säilymisestä, sillä yleinen hintataso on noussut kullan hinnan ohella. Arvon säilymisen kannalta parempi mittari onkin kullan reaalinen eli inflaatiokorjattu hinta”, Tötterman toteaa blogissaan.
Kullan reaalinen hinta kertoo, paljonko ostovoimaa kulta tarjoaa kunakin ajanhetkenä johonkin perusajankohtaan verrattuna. Kulta ei itseasiassa ole säilyttänyt ostovoimaansa kovinkaan hyvin uusimman inflaatiopyrähdyksen aikana, Tötterman kertoo.
”Kun inflaatio alkoi kiihtyä Yhdysvalloissa vuoden 2021 alussa, pyöri kullan reaalinen hinta noin 10 prosenttia sen nykytasoa ylempänä.”
Töttermanin mukaan siis kullan kallistuminen ei ole riittänyt kompensoimaan hintojen yleistä nousua, vaan kulta on menettänyt ostovoimaansa viime vuosien aikana.
Markkina-analyytikon mukaan lyhyellä aikavälillä kulta ei siten välttämättä anna kovin hyvää suojaa inflaatiota vastaan.
Kulta verrattuna korkosijoituksiin
Pitkällä aikavälillä tilanne on kuitenkin toinen. Kulta onkin lähes tuplannut ostovoimansa vuoteen 1975 verrattuna, Tötterman kertoo.
Kulta on pärjännyt pitkällä aikavälillä hyvin myös korkosijoituksiin verrattuna, kun mittarina käytetään inflaatiokorjattua reaalituottoa.
”Muihin turvasatamiin verrattuna kulta onkin tarjonnut hyvää reaalituottoa edellisten vuosikymmenten aikana. Kullan keskimääräinen reaalituotto edellisen 10, 20 ja 30 vuoden aikana on ollut 0,7 prosenttia, 6,1 prosenttia ja 3,1 prosenttia vuodessa. Samoilla ajanjaksolla USA:n lyhyet ja pitkät korkosijoitukset ovat joko hieman menettäneet arvoaan tai tarjonneet vain juuri ja juuri positiivista reaalituottoa”, Tötterman kertoo.
Yhdelle omaisuuslajille kulta kuitenkin häviää pitkän aikavälin reaalituottojen vertailussa: osakkeille. Töttermanin mukaan osakemarkkinoiden tarjoamasta tuotosta kulta on jäänyt selvästi.
Lisäksi kullan tuottojen vaihtelu on ollut todella voimakasta.
”Volatiliteetilla mitattuna kulta itseasiassa muistuttaakin enemmän osake- kuin korkosijoitusta”, markkina-analyytikko toteaa.
