Tyypillisesti osakesijoittajan huomio keskittyy liiaksi kotimaan pörssiin.
Jari Saarhelo ei omista yhtäkään suomalaista osaketta. Jari on kokenut osakesijoittaja ja hän on kirjoittanut yhdessä Henri Elon kanssa sijoituskirjan Osakesijoittajan maailmanvalloitus. Aiemmin Jari on kirjoittanut myös suosittua Arvosijoittajan tie -sijoitusblogia.
Työt ovat vieneet Jarin neljäksi vuodeksi Itävaltaan ja kuudeksi vuodeksi Saksaan. Viimeiset kymmenen vuotta Jari on toiminut niin seikkailupuistoyrittäjänä kuin sijoittajana.
“Kun puolet elämästä oli eletty, noin kymmenen vuotta sitten, mietin, että mitä haluan loppuelämän tehdä. Tunnistin kolme asiaa: yritysten perustamisen, sijoittamisen ja teatterin. Olen yhä sillä matkalla”, Jari kertoo.
Jari on yhä aktiivinen sijoittaja, vaikka yritystoiminta on vaatinut aiempaa enemmän aikaa.
“Omistamani yritykset ovat pitkälti kausiluonteisia ja teatteriharrastus painottuu kesälle. Sijoittaminen solahtaa hyvin jaksoihin, kun kahdella muulla osa-alueella on rauhallisempaa. Sijoittamiseen tahtoo kuitenkin olla alati liian vähän aikaa.”
“Sijoittamisessa kiehtovat ongelmat, joihin ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Lisäksi sijoittamisessa oppii niin itsestä kuin maailmasta”, Jari kertoo kiinnostuksesta sijoittamiseen.
Parhaimmat mahdollisuudet löytyvät Suomen ulkopuolelta
Kaikki Jarin sijoitukset suuntautuvat ulkomaille. Hän selittää ensin painotusta työhistoriallaan ja ulkomailla vietetyillä elämänjaksoilla, mutta taustalla on muutakin.
“Miksi ihmeessä sijoittaa pelkästään Suomeen?”, Jari kysyy ensin hymyillen.
“Sijoitan ensisijaisesti markkinoille, joissa pystyn hyödyntämään kielitaitoani. Pääasiassa sijoitukseni ovat siis yhtiöissä, jotka tulevat englanninkielisistä tai saksankielisistä maista.”
Sijoitti sitten pelkästään Suomeen tai ulkomaille, osakesijoittaminen vaatii aikaa ja vaivaa.
“Sijoittaja on väärillä raiteilla, jos yhtiökohtaisia uutisia seuraa vain Hesarista. Jos ei ole osaamista, kiinnostusta tai aikaa, se kannattaa myöntää itselle ja sijoittaa edullisiin indeksirahastoihin”, Jari huomauttaa.
Kansainvälinen suuntaus juontuu pohjimmiltaan siitä, että kaikkein houkuttelevimmat sijoituskohteet löytyvät harvoin Suomen rajojen sisäpuolelta.
“Jos tutkit suomalaista yhtiötä ja katsot sen ympärillä olevaa ekosysteemiä ja eri yrityksiä, matka lähes poikkeuksetta johtaa ulkomaille, ja sieltä useimmiten löytyy jokin parempi yhtiö”, Jari avaa.
Uusia sijoituskohteita etsiessä Jari tekee usein syväluotauksen johonkin teemaan tai toimialaan. Tutkimuksen tekeminen voi viedä kuukausia aikaa. Viimeksi hän on tutkinut vihreän teknologian yhtiöitä.
Tutkimusmatkalta salkkuun löytyi esimerkiksi Darling Ingredients (DAR), joka muuntaa jätteitä uusiutuvaksi dieseliksi ja rehuksi. Erikoisempi löydös oli Perma-Fix Environmental Services (PESI), joka tuottaa radioaktiivisen jätteen käsittelypalveluja Yhdysvalloissa.
“Kun riittävästi lukee ja tutkii, alkaa löytymään mielenkiintoisia yrityksiä”, Jari sanoo.
Miten ulkomaisesta yrityksestä saa riittävän ymmärryksen, jotta siihen uskaltaa sijoittaa?
“Se on pitkän kaivelun tulos. Ensinnäkin luen tai kuuntelen yhtiön tulosjulkistukset ja -puhelut. Kartoitan yhtiön kilpailijat ja tutkin miltä ekosysteemi näyttää. Usein varmuus tulee vasta, kun osaketta on omistanut pitkän aikaa ja tuntuma yhtiön liiketoimintaan on vahvistunut”, Jari vastaa.
Jarin salkku koostuu 15-20 yhtiöstä. Viiden suurimman sijoituksen osuus salkusta on noin puolet.
“Jos position koko ylittää viisi prosenttia salkusta, alan miettimään tarkasti ostanko osaketta lisää. En enää tee itse lisäyksiä, jos yhtiön paino nousee kymmeneen prosenttiin salkusta. Mietin silloin, kannattaako osakkeella vielä ratsastaa. Saatan tällaisessa tapauksessa myydä vähän osakkeita, riippuen tekemästäni riskianalyysistä ja osakkeen arvostuksesta.”
Euroalueen ulkopuolella sijoittaja kohtaa valuuttariskin, josta usein varoitetaan.
“En juuri mieti valuuttariskiä. Usein se, missä valuutassa osake on listattu, merkitsee vain vähän. Erityisesti suurempien yritysten liikevaihto tulee monista eri valuutoista ja siten valuuttariskin arviointi on erittäin vaikeaa”, Jari kertoo omasta suhtautumisestaan.
Kärsivällisyys palkitsee usein
Vuosien varrella Jarin sijoitustoiminta on muuttunut rauhallisempaan suuntaan. Salkun kiertonopeus on laskenut, kun sijoitukset ovat kohdistuneet yhtiöihin, joiden hän uskoo pystyvän kasvattamaan arvoa pitkällä tähtäimellä.
“Myyntejä tulee kymmenkunta vuodessa. Jollen löydä hyviä kohteita, voin istua käteisen päällä pitkiäkin aikoja. Tällä hetkellä käteispaino on noin viidennes”, Jari sanoo.
Kokeneelle sijoittajalle osakemarkkinoiden heilunta on mahdollisuus.
“Minulle on melko yhdentekevää mihin pörssi suuntaa. En myöskään seuraa omistamieni yhtiöiden kurssiliikkeitä tarkkaan. Kun kurssi heilahtaa voimakkaasti, katson onko sen taustalla jokin uutinen. Jos yrityksen liiketoiminta kehittyy myönteisesti, olen tyytyväinen”, Jari kuvaa suhtautumistaan markkinaheilahteluihin.
Jarin sijoitukset painottuvat pääasiassa markkina-arvoltaan alle miljardin dollarin tai euron kokoisiin yhtiöihin. Helsingin pörssissä esimerkiksi Terveystalon markkina-arvo on noin miljardin.
“Sijoitan pääasiassa pieniin yhtiöihin. Jos huomaan, ettei yhtiötä seuraa yksikään analyytikko, en juuri pohdi miksi kurssi heilahtelee. Jos yhtiö alkaa tekemään vaikkapa aktiivisempaa sijoittajaviestintää, kurssi saattaa lähteä nousuun, kun tietoisuus yhtiöstä paranee ja tieto tavoittaa enemmän sijoittajia”, Jari havainnollistaa esimerkillä.
Koronaromahduksessa hän onnistui nopeasti sijoittamaan koko käteiskassansa.
“Kun markkinat romahtivat huhtikuussa, käteispainoni oli nopeasti nolla. Silloin sijoitin keskimääräistä suurempiin ja laadukkaampiin yhtiöihin, kuin ehkä tavallisesti sijoitan”, arvosijoittajan leimaa kavahtava Jari sanoo.
“Kun salkussa on yhtiöitä, jotka tunnet hyvin, markkinoiden romahtaessa omistamiisi yhtiöihin on helppo lisätä, jollei muuta keksi.”
Valtaosa Jarin sijoitustuotoista muodostuu arvonnoususta.
“En mieti erikseen arvonnousua ja osinkoa. Pohdin, kuinka yritysjohto käyttää rahat. Jos johto haaskaa rahat, ei sijoittaja saa tuottoa. Osinko voi toki olla indikaatio omistajaystävällisyydestä. Saavutettuaan kannattavan kasvun lakipisteen, moni yhtiö on haluton palkitsemaan omistajia ja johto jatkaa kasvuinvestointeja, jotka tuottavat aiempaa heikommin”, Jari selittää.
Hänen sijoitustuotot muodostuvat kuitenkin enemmän tarkalla ostamisella kuin myymisellä.
“Voittojen kotiuttamiseen minulla ei ole tarkkaa tavoitetta. Myyn, kun osake on saavuttanut järkevän hinnan tai huomaan tehneeni virheen. Mikäli ostaessa alennus suhteessa käypään arvoon ei ole riittävä, en osta ollenkaan. Alennuksen pitää olla suuri, koska arvonmäärityksen tarkkuus on suhteellisen heikko”, Jari sanoo.
Hypoteesi osakkeesta ohjaa sijoituspäätöksiä
Sijoitusta tehdessä Jari siis pohtii tarkkaan, mikä on yhtiön käypä arvo. Arvonmäärityksessä hän keskittyy oikeiden lähtöarvojen pohdintaan, eikä tee monimutkaisia laskelmia. Lähtöarvoilla Jari tarkoittaa ennusteita ja oletuksia yrityksen kehityksestä seuraavien vuosien aikana.
“Jollain hienolla laskukaavalla voidaan saada mikä tahansa sijoituskohde näyttämään hyvältä”, Jari naurahtaa. “Jos sijoittaja joutuu venyttämään arvioita esimerkiksi tulevaisuuden kasvun suhteen, osake tuskin on ostohinnoissa.”
Etsiessään hyviä ja edullisia osakkeita Jari käy lävitse paljon eri yhtiöitä. Jos osake on halpa, hän näkee sen yleensä melko nopeasti.
Jarin mukaan oma hypoteesi sijoituksesta kannattaa olla mahdollisimman yksinkertainen ja tarkka. Silloin sen tarkistaminen myöhemmin on mahdollista.
“Esimerkiksi alhainen P/E-luku on huono ostoperuste, koska se ei sisällä väittämää, jonka voisi tarkistaa myöhemmin.”
“Sen sijaan, jos esimerkiksi arvioit, että näistä ja näistä syistä yhtiön liikevaihto kasvaa ja liikevoittomarginaali paranee, silloin sijoittajalla on myöhemmin mahdollisuus tarkistaa, pitikö alkuperäinen arviosi paikkansa. Jollei pitänyt, on syytä pohtia, ymmärsikö yhtiöstä riittävästi”, Jari valottaa.
Sijoitusblogia pitäessään Jari kirjoitti ajatuksensa yhtiöstä perusteellisemmin ylös. Nykyään Jari seuraa omistamiensa yhtiöiden ja sijoitusteesin kehitystä lähinnä numeerisesti. Sijoitusteesi ei enää aina ehdi korvien välistä sanoina paperille saakka.
“Useimmiten minulla on taulukko, jossa mallinnan yrityksen taloudellista kehitystä. Osavuosikatsauksen yhteydessä päivitän luvut ja arvioin pitävätkö oletukseni yhä paikkansa.”
Tyypillinen tapaus on se, että yhtiö ei kehity oman arvion suuntaan. Ostaakseen osakkeita lisää Jarin onkin saatava vahvistusta sijoitusteesilleen.
“Avaan usein pienen position seuratakseni yhtiötä. Kun rahaa on pelissä yritystä tulee seurattua tarkemmin. Seurantalistoja harvoin muistaa katsella”, Jari sanoo. “Ostaakseni osaketta lisää, minun pitää saada jotakin uutta tietoa, joka vahvistaa alkuperäistä näkemystä yhtiöstä.”
Siksi Jari seuraa omistamiensa yhtiöiden uutisia ja tulosjulkistuksia tarkalla silmällä.
“Osavuosikatsaus tai merkitykselliset uutiset ovat minulle aina tarkistuspiste. Jos yhtiön liiketoiminta ei kehity etukäteen arvioimallani tavalla, asetan usein aikarajan, johon mennessä haluan nähdä muutoksen oikeaan suuntaan.”
Mikäli yhtiön liiketoiminta kehittyy sijoitusteesin mukaisesti ja yhtiön arvostus on kohtuullinen, Jari saattaa ostaa osakkeita lisää.
“Sijoitusvirheiden kohdalla on pohdittava, olisiko tehnyt saman asian siinä hetkessä samalla tavalla. Sijoittamisessa voi myös tehdä todella hölmön päätöksen, joka tuottaa isosti”, Jari hymyilee.
Mitä yhteistä on sitten hänen omistamalla seikkailupuistolla ja sijoittamisella?
“Seikkailupuisto on turvallisempi, siellä liikutaan turvavaijerissa kiinni. Jos seikkailupuistossa putoaa, turvavaijeri pysäyttää. Sijoittaessa voi mennä maahan saakka. Itse olen välttynyt katastrofaalisilta tappiolta, jos poisluetaan muinainen sijoitus Kreikan valtionlainoihin.”
