Keskuspankki taisteli viimeiset kymmenen vuotta deflaatiota vastaan luomalla rahaa tyhjästä (kirjoittamalla pankkitililleen sopivan summan) ja ostamalla tällä pääosin eurovaltioiden lainoja. Nämä ostetut lainat päätyivät EKP:n taseeseen sitä kasvattaen.
Imuroimalla markkinoilta euroalueiden valtionlainoja EKP toivoi talousalueen todellisten varojen hakeutuvan muihin sijoituskohteisiin, elvyttäen taloutta näin tapahtuvien tuottavuusinvestointien seurauksesta. Kaikesta huolimatta korkotaso painui tunnetusti pakkasen puolelle.
Nyt EKP pyrkii hidastamaan inflaatiota antamalla taseessa olevien euroalueiden valtiolainojen erääntyä maksuun. Koska EKP ei nettomääräisesti osta enää uusia lainoja, EKP:n tase pienenee lainojen erääntyessä. Erääntyvä valtionlainoja uudelleenrahoitetaan nyt markkinaehtoisesti, kalliimmalla.
Siksi myös Suomen valtion erääntyvien lainojen tilalle ostettavien korvaavien lainojen (korko) kustannukset kasvavat. Valtion lainasalkku kun muodostuu eri mittaisista lainoista, joista osa erääntyy pitkin vuotta.
EKP:n tase vastaa nyt 53 prosenttia euroalueen bkt:sta, normaalitason ollessa noin 20 prosenttia tai alle. Myös muissa länsimaissa on pyritty hidastamaan inflaatiota korkoja nostamalla ja taseita pienentämällä. Yhdysvalloissa keskuspankin tase vastaa enää 30 prosenttia ja englannissa 33 prosenttia maiden bkt:sta.
Vain Japanissa 90-luvulla alkaneelle määrälliselle elvytykselle ei näy loppua. Siellä keskuspankin tase vastaa jo 126 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.
Artikkeli on julkaistu alun perin Nordnetblogissa.
