Monet sijoittajat ovat sitä mieltä, että makrotaloudellisten muutosten ja trendien seuraaminen on turhaa tai jopa haitallista. Tässä ajattelussa tärkeintä on vain etsiä hyviä sijoituskohteita ja unohtaa talouden suhdanteet.
Kuitenkin makrosijoittamisella on kannattajansa ja useat sijoitusmaailman isot pelurit ovat ainakin osittain makrosijoittajia.
Mitä sitten on makrosijoittaminen?
Makrosijoitusstrategia, josta käytetään usein nimitystä makrosijoittaminen tai makrotaloudellinen sijoittaminen, on sijoituslähestymistapa, jossa keskitytään laajojen taloudellisten suuntausten ja tapahtumien analysointiin ja ennustamiseen sijoituspäätösten tekemiseksi. Tällä strategialla makrosijoittaja pyrkii hyötymään globaalien talouksien, korkojen, valuuttojen ja muiden makrotaloudellisten tekijöiden muutoksista.
Makrosijoittajat tekevät tyypillisesti makrotaloudellisten näkemystensä perusteella suuria sijoitusliikkeitä monenlaisiin eri omaisuusluokkiin, kuten osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin, valuuttoihin, hyödykkeisiin ja kiinteistöihin.
10 tulokulmaa makrosijoittamiseen
Makrosijoitusstrategiassa on useita keskeisiä osatekijöitä.
1) Makrotaloudellinen analyysi: Makrosijoittaja analysoi tarkasti talouden makrolukuja, kuten bruttokansantuotteen kasvua, inflaatiota, työttömyyslukuja ja keskuspankkien politiikkaa. He ottavat huomioon myös geopoliittiset tapahtumat ja maailmanlaajuiset taloussuuntaukset, jotka voivat vaikuttaa rahoitusmarkkinoihin.
2) Globaali näkökulma: Makrosijoittajilla on globaali lähestymistapa sijoittamiseen ja he ottavat huomioon eri maiden ja alueiden taloudelliset olosuhteet ja kehityksen. He saattavat sijoittaa eri maiden omaisuuseriin ja käyttää valuuttastrategioita suojautuakseen tai parantaakseen tuottoja.
3) Omaisuuserien allokaatio: Makrosijoittajat sopeuttavat salkkunsa allokaatiota makrotaloudellisten ennusteidensa perusteella. Jos he esimerkiksi odottavat inflaation kiihtyvän, he saattavat lisätä salkkujensa painoa hyödykkeissä, kuten kullassa tai raaka-aineissa. Jos he odottavat talouden hidastumista, he saattavat vähentää osakeomistuksiaan.
4) Riskienhallinta: Riskienhallinta on ratkaisevan tärkeää makrosijoittamisessa, koska markkinoiden volatiliteetti voi olla huomattava. Sijoittajat käyttävät usein johdannaisia, kuten optioita ja futuurisopimuksia, suojautuakseen positioiltaan ja rajoittaakseen mahdollisia tappioita.
5) Taktiset kaupat: Makrosijoittajat tekevät usein lyhytaikaisia, taktisia kauppoja hyödyntääkseen lyhytaikaisia markkinamahdollisuuksia, jotka johtuvat taloudellisista tapahtumista tai talousuutisista.
6) Long/Short-strategiat: Jotkut makrosijoittajat käyttävät long/short-strategioita, joissa he ottavat samanaikaisesti sekä pitkiä (osto-) että lyhyitä (myynti-) positioita hyötyäkseen sekä nousevista että laskevista omaisuuserien hinnoista.
7) Tapahtumakeskeinen sijoittaminen: Makrosijoittajat voivat ottaa sijoituksissaan positioita ennakoiden merkittäviä taloudellisia tapahtumia, kuten keskuspankkien korkopäätöksiä tai vaaleja, ja mukauttaa salkkujaan niiden tulosten perusteella.
8) Likviditeetin hallinta: Koska makrosijoittamisessa otetaan usein suurempia positioita, likviditeetin hallinta on välttämätöntä. Sijoittajien on pystyttävä ottamaan positioita ja poistumaan niistä vaikuttamatta merkittävästi markkinahintoihin.
9) Salkun hajauttaminen: Vaikka makrosijoittajat keskittyvät makrotaloudellisiin tekijöihin, he myös hajauttavat salkkujaan riskien vähentämiseksi. Hajauttaminen voi sisältää sijoituksia eri omaisuusluokkiin ja maantieteellisiin alueisiin.
10) Aktiivinen seuranta: Makrosijoittajat seuraavat jatkuvasti makrotalouden tunnuslukuja, uutisia ja geopoliittisia tapahtumia ja sopeuttavat positioitaan tarpeen mukaan. He reagoivat talousnäkymien ja markkinaolosuhteiden muutoksiin.
Useat suursijoittajat hyödyntävät makrostrategioita
Useat merkittävät sijoittajat ja hedge-rahastojen johtajat ovat tunnettuja makrosijoitusstrategioiden käytöstä. Jotkut näistä sijoittajista ovat saaneet mainetta kyvystään navigoida menestyksekkäästi maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla tekemällä suuria makrotaloudellisia sijoituspäätöksiä.
Ehkä tunnetuin makrosijoittaja on George Soros. Hän sai merkittävää kansainvälistä huomiota vuonna 1992 tekemällään vedolla Englannin puntaa vastaan, joka toi hänelle yli miljardin dollarin voitot. Soros tunnetaan myös hyväntekeväisyystyöstään Open Society Foundations -järjestön kautta.
Paul Tudor Jones on puolestaan makrotaloudellisesta lähestymistavastaan tunnetun Tudor Investment Corporationin perustaja. Jones ennusti menestyksekkäästi vuoden 1987 pörssiromahduksen, ja hänet tunnetaan taitavasta kaupankäynnistään eri omaisuuslajeissa.
Ray Dalio on Bridgewater Associatesin perustaja, joka on yksi maailman suurimmista ja menestyneimmistä hedge-rahastoista. Bridgewater käyttää makrotaloudellista lähestymistapaa ja on tunnettu ”All Weather” ja ”Pure Alpha” -sijoitusstrategioistaan.
Stanley Druckenmiller on legendaarinen sijoittaja, joka tunnetaan makrotason kaupankäyntitaidoistaan. Hän työskenteli läheisessä yhteistyössä Sorosin kanssa kuuluisan Britannian punnan kaupan aikana vuonna 1992. Druckenmiller johti myös Duquesne Capital Management -hedgerahastoa.
John Paulson tunnetaan parhaiten menestyksekkäistä vedoistaan Yhdysvaltain asuntomarkkinoita ja subprime-luottokriisiä vastaan 2000-luvun puolivälissä. Hänen hedge-rahastonsa Paulson & Co. tienasi miljardeja dollareita näillä makrotaloudellisilla ennusteilla.
Kyle Bass on hedge-rahaston johtaja, joka tuli tunnetuksi menestyksekkäistä vedoistaan subprime-asuntolainamarkkinoita ja vuoden 2008 maailmanlaajuista finanssikriisiä vastaan. Sittemmin hän on keskittynyt makrotaloudellisiin ja geopoliittisiin analyyseihin.
Louis Bacon on makrotason kaupankäyntistrategioistaan tunnetun Moore Capital Management -hedgerahaston perustaja. Hänellä on pitkä, useita vuosikymmeniä kestänyt historia menestyksekkäästä makrosijoittamisesta.
David Tepper, Appaloosa Managementin perustaja, on tunnettu makrosijoitustyylistään. Hän teki merkittäviä voittoja finanssikriisin jälkimainingeissa lyömällä vetoa Yhdysvaltojen talouden ja rahoitusmarkkinoiden elpymisestä.
Nämä sijoittajat ovat osoittaneet kykynsä analysoida makrotaloudellisia suuntauksia, ennakoida markkinaliikkeitä ja tuottaa huomattavia tuottoja asiakkailleen ja itselleen.
Miksi makrosijoittaminen voi toimia?
Makrosijoitusstrategiat tarjoavat useita potentiaalisia etuja sijoittajille, jotka pystyvät toteuttamaan ne onnistuneesti.
Ensinnäkin makrosijoittamiseen liittyy tyypillisesti laaja valikoima omaisuusluokkia, kuten osakkeita, joukkovelkakirjoja, valuuttoja ja hyödykkeitä. Hajauttaminen eri omaisuuslajeihin on tehokas hajauttamisen tapa ja se voi siten auttaa pienentämään sijoitussalkun riskiä.
Makrosijoittaja pyrkii hyötymään sekä nousu- että laskusuhdanteissa. He voivat mukauttaa salkkunsa allokaatiota ja strategioita hyödyntääkseen erilaisia talous- ja markkinaolosuhteita.
Makrosijoittajat ottavat huomioon globaalit taloudelliset tekijät ja suuntaukset, minkä ansiosta he voivat hyödyntää mahdollisuuksia eri maissa ja alueilla. Tämä globaali lähestymistapa voi tarjota pääsyn monenlaisiin sijoitusmahdollisuuksiin.
Makrosijoittaja käyttää usein johdannaisia ja suojausstrategioita suojatakseen salkkujaan epäsuotuisilta markkinaliikkeiltä, koska ne painottavat riskinhallintaa. Tämä voi auttaa rajoittamaan mahdollisia tappioita.
Makrosijoittaminen on myös erittäin joustavaa, joten sijoittajat voivat mukauttaa strategioitaan muuttuvien taloudellisten olosuhteiden, markkinatapahtumien ja uuden tiedon mukaan.
Makrosijoittajat pyrkivät hyötymään makrotaloudellisista trendeistä ja tapahtumista, kuten korkomuutoksista, valuuttakurssien vaihteluista ja hyödykkeiden hintakehityksestä. Onnistuneet ennusteet voivat johtaa merkittäviin voittoihin.
Makrosijoittajat seuraavat aktiivisesti taloustietoja ja markkinaolosuhteita ja tekevät tarvittaessa muutoksia salkkuihinsa. Tämä aktiivinen hallinnointi voi auttaa tarttumaan lyhyen aikavälin kaupankäyntimahdollisuuksiin ja lieventämään riskejä.
Makrostrategiat sisältävät usein sijoituksia hyödykkeisiin, kuten hyödykkeisiin tai inflaatiosuojattuihin arvopapereihin, jotka voivat toimia inflaation suojana ja säilyttää ostovoiman.
Toisin kuin osakepoimintastrategiat, jotka ovat riippuvaisia yksittäisten yritysten tuloksesta, makrosijoittaminen keskittyy laajempiin taloudellisiin suuntauksiin, ja yrityskohtaiset riskit vaikuttavat siihen vähemmän.
Makrosijoittajat seuraavat tiiviisti geopoliittisia tapahtumia ja niiden mahdollisia vaikutuksia markkinoihin. Tämä voi tarjota arvokasta tietoa salkkupäätöksiä varten.
Warren Buffett ei usko makrosijoittamiseen
Mikään sijoitusstrategia ei kuitenkaan ole täydellinen. Makrosijoittamisessakin on tietenkin puutteensa.
Vaikka makrosijoittaminen voi tuottaa merkittäviä voittoja, siihen liittyy myös huomattavia riskejä. Tarkkojen tai edes oikean suuntaisten makrotaloudellisten ennusteiden laatiminen on haastavaa työtä. Historia on osoittanut, että ammattiekonomistitkin erehtyvät usein ennustamaan kokonaistaloudellisten tunnuslukujen suuntaa tai käänteitä.
Markkinaolosuhteet voivat muuttua nopeasti – ja odottamattomasti. Tämän vuoksi kaikki makrosijoittajat eivät menesty, eikä strategia välttämättä sovellu kaikille sijoittajille.
Lisäksi johdannaisten ja vipuvaikutuksen käyttö makrosijoittamisessa voi lisätä sekä voittoja että tappioita, joten riskienhallinta on ratkaisevan tärkeää.
Sitä paitsi Warren Buffett, Berkshire Hathawayn pääjohtaja ja yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sijoittajista, on ilmaissut epäilevänsä makrotaloudellisia ennusteita ja makrosijoitusstrategioita.
Buffett tunnetaan ”alhaalta ylöspäin” -sijoituslähestymistavastaan, jossa hän arvioi ensisijaisesti yksittäisten yritysten todellista arvoa makrotaloudellisten ennusteiden tekemisen sijasta.
Buffett on varoittanut yrittämästä ajoittaa markkinoita tai laatimasta lyhyen aikavälin ennusteita taloudellisista trendeistä. Hän uskoo, että markkinoiden ajoittaminen on haastavaa ja että sijoittajien on parempi pitää osakesijoituksista kiinni kärsivällisesti ja pitkäjännitteisesti.
Buffett myöntää makrotaloudellisten tekijöiden merkityksen ja olemassaolon, mutta katsoo, että niitä on vaikea ennustaa johdonmukaisesti. Hän ei siksi yritä tehdä makroennusteita, koska omien sanojensa mukaan hän ei tunne ketään, joka pystyisi siihen onnistuneesti pitkällä aikavälillä.
