
Vihriälän mukaan Suomen julkinen talous on kestämättömällä uralla, joka johtaa jatkuessaan menojen rankkaan leikkaamiseen. Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelman päälinja on hänen mielestään oikea.
”Hyvinvointivaltion suurin uhka on tekemättömyys, luottamus siihen, että asiat järjestyvät ilman monien ihmisten kannalta ainakin lyhyellä aikavälillä ikäviä päätöksiä”, Vesa Vihriälä toteaa blogissaan.
Vihriälän mukaan ennustetulla talouden kasvuvauhdilla ja olemassa olevilla meno- ja veroperusteilla julkinen talous pysyy jatkuvasti alijäämäisenä ja velkataso jatkaa trendinomaisesti kasvuaan.
Kestämättömällä uralla julkinen talous on ilman negatiivisia velkaa nopeasti lisääviä shokkejakin.
Suomen julkisen velan suhde BKT:hen on noussut selvästi korkeammaksi kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Tanskassa. Suomessa lukema on runsaat 70 prosenttia, kun se Ruotsissa ja Tanskassa on noin 30 prosenttia.
”Olemme pitäneet pohjoismaista malliamme yllä velkaantumalla. Se ei voi jatkua loputtomiin. Korkomenojen syödessä kasvavan osan julkisista menoista, mahdollisuudet muiden menojen rahoittamiseen supistuvat. Liu’umme asteittain kauemmaksi pohjoismaisesta mallista”, Vihriälä toteaa.
Vihriälän mukaan kestämättömyyden ydin on, että menot ovat jatkaneet nopeaa kasvuaan, vaikka talouden kantokyvyn määrittävä kasvu on heikentynyt.
Suomen julkisen sektorin kestävyysongelma on Vihriälän mukaan siis nimenomaan menojen kasvun syytä, ei veroalennusten.
Suomen julkisten menojen suhde BKT:hen nousi peräti seitsemän prosenttiyksikköä vuosituhannen alun ja vuoden 2009 jälkeisen ajan välillä. Alijäämien kasvu ei ole sen sijaan aiheutunut veroasteen laskusta. Vuosien 2000 -2008 keskimäärinen veroaste oli 42,7 prosenttia, ja vuosien 2009 – 2022 keskimääräinen veroaste oli aivan sama.
Vihriälän mukaan sopeutustoimien pääosan on tultava menojen leikkaamisesta, koska kokonaisveroasteen nousu tuskin on mahdollista.
”Jo havainto siitä, että menojen BKT-osuuden nousu eikä kokonaisveroasteen lasku on alijäämien kasvun välitön syy, kertoo, että menojen kasvun hidastaminen suhteessa BKT:hen on lupaavampi tasapainotussuunta kuin verotuksen yleinen kiristäminen”, hän toteaa.
Suomen julkisten menojen suhde BKT:hen on viimeisten 15 vuoden aikana ollut selvästi korkeampi kuin Ruotsissa, kun taas kokonaisveroaste on ollut likimain samanlainen.
Vihriälän mukaan verotuksen rakenne on oleellista kasvun ja talouden kestävyyden kannalta.
”Kun kasvun vahvistaminen on prioriteetti, työn, yrittämisen ja Suomessa tapahtuvan pääomamuodostuksen kannustimien pitäminen riittävinä on tärkeää. Yhteisöverokanta on nykyisellään kansainvälisesti kilpailukykyinen. Ansiotulojen verotus ei sitä kauttaaltaan ole, ja sitä olisikin hyvä voida keventää.”