Korkojen nousu on saanut osakesijoittajat varovaisiksi viime viikkojen aikana. Yhdysvaltain 10 vuoden valtionlainan tuotto on jo noin 4,8 prosenttia. Se on korkein vuoden 2007 jälkeen. Vielä huhtikuun alussa tuotto oli noin 3,3 prosenttia.
Viime kuukausien aikana markkinoiden korko-odotukset ovat muuttuneet. Aiemmin markkinoilla hinnoiteltiin Yhdysvaltain keskuspankin laskevan ohjauskorkoa kuluvana vuonna. Tällä hetkellä ensimmäinen ohjauskoron lasku hinnoitellaan vasta ensi vuoden heinäkuulle.
Syy muutokseen on selvä. Yhdysvaltain talouskehitys on ollut vahvaa kevään ja kesän aikana. Talous on kestänyt tähän mennessä koronnostot ennusteita paremmin ja sen vuoksi ohjauskoron arvioidaan pysyvän kauemmin korkealla.
Markkinakorkojen nousulle on myös muita merkittäviä syitä. Keskuspankit ovat rahapolitiikan kiristyessä siirtyneet netto-ostajista nettomyyjiksi. Se vaikuttaa valtionlainojen hinnoitteluun, erityisesti nykyisessä korkean valtionlainojen tarjonnan tilanteessa. Valtionlainojen ostolaita on aiempaa kapeampi.
Korkotason noustua Yhdysvaltojen budjetin alijäämä on alkanut vaikuttamaan aiempaa enemmän valtionlainojen tuottoon. Se on näkynyt niin kutsutun aikapreemion kasvuna. Sijoittajat haluavat korvauksen pitkien valtionlainojen pitämisestä suhteessa siihen, että ne rullaisivat maturiteetiltaan lyhyitä valtionlainoja.
Yhdysvaltain liittovaltio on jatkanut velkaantumistaan. Valtionvelan määrä oli vuoden toisella vuosineljänneksellä noin 119 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Liittovaltion budjetin alijäämä on noin kuusi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Suuri budjetin alijäämä pitää valtionlainojen tarjonnan jatkossa korkeana. Suurempi tarjonta tarkoittaa korkeampaa korkotasoa, jos muut tekijät pysyvät ennallaan.
Neutraali korkotaso on noususuunnassa
Korkotaso on velkarahan hinta, joka määräytyy varojen kysynnän ja tarjonnan mukaan. Varojen kysyntää ovat investoinnit ja tarjontaa ovat säästöt. Säästöjen tarjonnan kasvu alentaa korkotasoa. Sitä vastoin investointien kysynnän kasvu johtaa korkeampaan korkotasoon. Talouden kokonaisinvestointien määrä on yhtä suuri kuin tarjolla olevien pääomien määrä.
Neutraali korkotaso on teoreettinen ohjauskorko, jolla on neutraali vaikutus inflaatioon ja työllisyyteen. Se on dynaaminen ja se muuttuu talouden sekä finanssimarkkinoiden tekijöiden mukana.
Neutraali korkotaso arvioidaan tyypillisesti sekä lyhyelle että pitkälle aikavälille. Lyhyen aikavälin estimaattiin vaikuttaa bruttokansantuotteen kasvuun liittyvät tekijät, kuten finanssipolitiikka.
Pitkän aikavälin neutraali korkotaso arvioidaan rakenteellisten tekijöiden, kuten työvoiman ja tuottavuuden kasvun perusteella. Lisäksi siihen vaikuttaa muun muassa rahoitusinstrumenttien globaali kysyntä ja tarjonta.
Osa Yhdysvaltain keskuspankkiireista vihjasi edellisessä korkokokouksessa, että korkotaso ei ole pelkästään jatkossa korkeampi, mutta saattaa olla sitä pysyvästi. Siispä he arvioivat, että pitkän aikavälin neutraali korkotaso olisi kohonnut.
Yhdysvaltain neutraali korkotaso on laskenut finanssikriisin 2007-2009 jälkeen. Ennen finanssikriisiä ekonomistit arvioivat sen olevan 4,0-4,5 prosenttia. Neutraali reaalikorko oli 2,0-2,5 prosenttiyksikköä ja inflaatio oli 2,0 prosenttiyksikköä.
Neutraalin korkotason arvio oli neljä prosenttia vielä vuonna 2013, mutta viime vuosina mediaani on ollut 2,5 prosenttia. Se tarkoittaa 0,5 prosentin reaalikorkoa ja 2,0 prosentin inflaatiota. Viisi Fedin 18:sta keskuspankkiirista arvioi syyskuussa sen olevan kolme prosenttia. Kesäkuussa niin arvioi vain kolme.
Korkeammalle neutraalille korkotasolle on perusteita. Amerikkalaiset kotitaloudet olivat huomattavasti nykyistä velkaantuneempia finanssikriisin 2007-2009 aikana. Kotitalouksilla oli silloin kutakuinkin bruttokansantuotteen verran velkaa. Kuluvan vuoden ensimmäisellä kvartaalilla velan määrä oli noin 73 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Velkojen takaisinmaksu johti matalampaan talouskasvuun ja inflaatioon viime vuosikymmenen aikana.
Keskuspankkiirien arvioista huolimatta kyseessä saattaa lyhyen aikavälin muutos neutraalissa korkotasossa. Se voi olla Covid-19 pandemian aikana alkaneen elvyttävän finanssipolitiikan seurausta.
Nykyinen ohjauskorko on todennäköisesti liian korkea pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa, että inflaatio hidastuu ja työllisyys heikkenee jatkossa ja ohjauskorkoa lasketaan noin kaksi prosenttiyksikköä ensi vuoden ja sitä seuraavan aikana.
Finanssijärjestelmän riskit kasvavat liian korkean lyhyen koron aikana. Jos jotain menee rikki, niin ohjauskorkoa joudutaan laskemaan huomattavasti ennakoitua nopeammin.
Korkotason nousu vaikuttaa osakemarkkinoiden arvostustasoon
Yhdysvaltain valtionlainan tuotto on käytetyin riskittömän koron mittari. Riskittömän koron nousu tarkoittaa korkeampaa diskonttokorkoa, jota sijoittajat käyttävät laskiessaan tulevaisuuden kassavirtojen nykyarvon.
Korkotason nousu tarkoittaa, että korkoinstrumentit ovat aiempaa houkuttelevampi vaihtoehto osakkeille. Osakemarkkinoiden tulostuotto ei ole kasvanut samassa suhteessa korkomarkkinoiden tuotto-odotuksen kanssa. Osakemarkkinoiden riskipreemio on siis kaventunut.
Lisäksi yhtiöiden rahoituskustannukset kallistuvat, kun ne uudelleenrahoittavat lainansa. Toisaalta yhtiöt saavat halutessaan aiempaa huomattavasti korkeamman korkotuoton likvideille varoilleen.
Tietyt yhtiöt hyötyvät jopa korkotason noususta, jos tarkastellaan vain rahoituskustannusten ja korkotuottojen välistä suhdetta. Niitä ovat erityisesti suuret teknologiayhtiöt, joilla on iso kassa ja yrityslainojen maturiteetti on keskimäärin pitkä. Lisäksi suuret teknologiayhtiöt laskivat suuria määriä pitkiä yrityslainoja liikkeelle matalan korkotason aikana.
Pankit kaatuvat Suomessa, jos ei korkoja nosteta.