Nopeasti nousseet ohjauskorot laittavat ahtaalle niin useat valtiot kuin pörssiyhtiötkin.
Pörssiyhtiön liian suuri velka ja kasvavat korkokulut voivat vahingoittaa sijoittajaa usealla tapaa. Kasvavat korkokulut voivat ensinnäkin heikentää yhtiön mahdollisuuksia investoida liiketoimintaansa tai maksaa osinkoja.
Huonoimmassa tapauksessa yhtiö voi ojentaa kätensä omistajien taskulle pienentääkseen velkataakkaansa.
Vaikka velka on osa tehokasta pääoman käyttöä ja turvallinen velkataso vaihtelee yhtiön liiketoiminnan mukaan, voi sijoittaja välttyä sijoittamasta vaikeuksia kohti kulkevaa yhtiöön muutamaa tunnuslukua ja varoitusvaloa tarkastelemalla.
1. Velka suhteessa käyttökatteeseen
Useimmat yhtiöt raportoivat nettovelan suhteessa käyttökatteeseen. Se on tyypillisesti helpoimmin löydettävissä oleva velkaantuneisuutta kuvaava tunnusluku.
Terveenä enimmäistasona pidetään tyypillisesti 3-4 -kertaista velkaa käyttökatteeseen nähden. Toisin sanoen yhtiö pystyisi maksamaan velkansa 3-4 vuoden käyttökatteella.
Esimerkiksi ruotsalaisen elektroniikan tukkukauppaan keskittyneen Dustinin nettovelka suhteessa käyttökatteeseen on noin viisi. Suurella yritysostolla velkaantunut Dustin onkin parhaillaan tekemässä osakeantia parantaakseen rahoitusasemaansa.
Tunnusluvun yksi merkittävä haaste on nimittäjänä toimiva käyttökate. Se ei huomioi yhtiön korkokuluja, jotka yhtiön on maksettava rahoittajilleen. Näin ollen se ei anna täyttä kuvaa yhtiön velanhoitokyvystä.
2. Omavaraisuusaste ja nettovelkaantumisaste
Velkojensa maksussa osakeantiin turvautuneen Finnairin nettovelka suhteessa käyttökatteeseen oli noin kaksi. Tunnusluku ei siis olisi varoittanut sijoittajaa lähestyvästä vaarasta.
Finnair itse raportoi paremmin sen taloudellista tilannetta kuvanneet tunnusluvut, omavaraisuusasteen [equity ratio] ja nettovelkaantumisasteen [gearing].
Vaikka molemmat tunnusluvut olivat kehittyneet jo pidempään suotuisasti, ennen osakeantia ne olivat silti merkittävästi heikommat kuin turvallisena pidetyt tasot. Finnairin omavaraisuusaste oli ensimmäisen vuosipuoliskon jälkeen 13 prosenttia ja nettovelkaantumisaste 154 prosenttia.
Omavaraisuusaste kuvaa yhtiön oman pääoman määrää suhteessa koko taseeseen. Jos yhtiön omavaraisuusaste on 50 prosenttia, jota pidetään turvallisena tasona, sen toiminnasta puolet on rahoitettu velalla.
Nettovelkaantumisaste puolestaan kuvaa velan määrää suhteessa omaan pääomaan. Nettovelkaantumisasteen terveellisenä pidettävän tason voidaan katsoa olevan alle 50-60 prosenttia.
Vaikka korkea omavaraisuusaste usein ilmenee yhdessä alhaisen nettovelkaantumisasteen kanssa, velkaantuneisuutta arvioidessa sijoittajan on hyvä tulkita kahta tunnuslukua rinnakkain.
Koska molemmissa tunnusluvuissa käytetään omaa pääomaa joko osoittajana tai nimittäjänä, soveltuvat ne huonosti voimakkaasti omia osakkeita takaisin ostavien yhtiöiden velkaantuneisuuden arviointiin. Oma pääoma laskee takaisinostojen seurauksena.
| Tunnusluku | Tunnusluku englanniksi | Hyvä taso |
| Nettovelka/käyttökate | Net debt/EBITDA | alle 3-4x |
| Omavaraisuusaste | Equity ratio | yli 40-50 % |
| Nettovelkaantumisaste | Gearing | alle 50-60 % |
3. Velkojen erääntyminen
Yhtiöt rahoittavat toimintaansa usein velkakirjoilla, jotka maksetaan takaisin kokonaisuudessaan sovittuna hetkenä tulevaisuudessa.
Erityisesti velkarahoitukseen nojaavilla yrityksillä, kuten kiinteistö- ja yhdyskuntapalveluyhtiöillä, korkojen nousu voi näkyä tuloslaskelmassa vasta viipeellä, kun yhtiöt joutuvat uudelleen rahoittamaan velkojaan. Nousevassa korkoympäristössä yhtiöt eivät saa rahoitusta enää yhtä edullisin ehdoin kuin aikaisemmin.
Amerikkalaisten yhtiöiden tapauksessa niin kutsuttu 10-K dokumentti, vuosikertomus, useimmiten kertoo kuinka paljon ja milloin yhtiön veloista on erääntymässä. Yhtiöt, varsinkin sellaiset joilla ei ole lähitulevaisuudessa erääntyviä velkoja, kertovat usein velkojen erääntymisprofiilista sijoittajaesityksissään.
Mitä kauempana velkojen erääntyminen tulevaisuudessa on, sitä paremmat mahdollisuudet yhtiöllä on järjestellä rahoitusasemaansa ja saada edullisempaa rahoitusta mahdollisesti alemmalla korkotasolla tulevaisuudessa.
4. Kiinteitä vai vaihtuvakorkoisia lainoja
Nykyisessä korkoympäristössä sijoittajan on tärkeä tarkistaa, millaisia yhtiön velat ovat. Monet yhtiöt suojautuivat matalien korkojen aikana ottamalla kiinteäkorkoisia lainoja, mutta toisilla suuri osa veloista voi olla vaihtuvakorkoisia lainoja, joiden nousevat korot voivat nopeasti pienentää yhtiön nettotulosta.
Koska yhtiöt usein suojaavat vaihtuvakorkoisten lainojen korkoja johdannaisin, sijoittajan voi olla vaikea arvioida korkokulujen tulevaisuuden kehitystä. Osavuosikatsaukset kuitenkin kertovat, mihin suuntaan yrityksen korkokulut ovat kehittyneet. Voimakkaasti nousevat korkokulut voivat olla paikka tarkemmalle tutkimukselle.
Esimerkiksi suomalaisen Enenton kilpailijan Dun&Bradstreetin valtavasta neljän miljardin dollarin velkamassasta lähes 90 prosenttia on kiinteäkorkoista tai suojattu johdannaisin. Yhtiön markkina-arvo on noin 4,2 miljardia ja liikevaihto 2,2 miljardia dollaria.
Siitä huolimatta yhtiö odottaa korkokulujen nousevan tänä vuonna 230 miljoonaan dollariin viime vuoden 193 miljoonasta dollarista, mikä tarkoittaa noin kymmentä prosenttia liikevaihdosta. Viimeisen osavuosikatsauksen yhteydessä laskeneen tuloksen toiseksi syyksi kerrottiin juuri nousseet korkokulut.
Dun&Bradstreetin nettovelka suhteessa käyttökatteeseen on 4. Enenton nettovelka suhteessa käyttökatteeseen on puolestaan 3,3 ja sen korkokulut suhteessa liikevaihtoon ovat noin kolme prosenttia. Kaikki yhtiön pitkäaikaiset velat ovat vaihtuvakorkoisia. Molempien yhtiöiden liiketoimintamalli tuottaa vahvan kassavirran, mikä sallii korkeamman velkataakan.
5. Yhtiökohtaiset tapahtumat
Yhtiökohtaiset tapahtumat voivat olla myös merkki yhtiön taloudellisista haasteista. Muutokset yrityksen johdossa ovat aina sijoittajalle pohdinnan arvoinen hetki. Vaikka Finnairin toimitusjohtaja Topi Manner kertoi lokakuiset uutiset osakeannista, hän ilmoitti siirtymisestään Elisan toiimitusjohtajaksi tämän vuoden elokuussa.
Vaikeuksissa olevat velkaantunut yhtiöt turvautuvat usein myös liiketoimintojen tai omaisuuserien myyntiin lyhentääkseen velkojaan. Myös liikearvon alaskirjaukset voivat kieliä siitä, ettei esimerkiksi taannoinen yritysosto ole tuottanut toivottuja tuloksia. Jos yritysosto on rahoitettu velalla, on varoitusvalon syytä vilkkua.
