Fortum kertoi syksyllä 2022, että se oli yhdessä Saksan hallituksen ja kriisiin ajautuneen tytäryhtiönsä Uniperin kanssa allekirjoittanut uuden periaatesopimuksen pitkäaikaisesta ratkaisusta, joka mahdollisti Saksan valtiolle Uniperin haltuunoton energian toimitusvarmuuden takaamiseksi Saksassa.
Sopimuksen tultua voimaan Fortum myi omistuksensa Uniperista ja keskittyy jatkossa yhtiön ydinliiketoimintaan, puhtaaseen energiatuotantoon Pohjoismaissa.
Fortum kertoi keväällä 2020 käyttäneensä Uniperin osakkeiden hankintaan 6,5 miljardia euroa, jolla se sai 73,4 prosentin omistusosuuden saksalaisyhtiöstä. Myöhemmin Fortum kasvatti omistusosuutta vielä noin 78 prosenttiin, mikä nosti hankinta-arvon arviolta seitsemään miljardiin euroon.
Fortum joutui kirjaamaan kaupasta jopa 6,5 miljardin euron tappion. Uniper-seikkailulle tuli järisyttävän suuri hintalappu, jonka maksajiksi joutuivat paitsi Fortumin omistajat myös veronmaksajat, koska valtio on Fortumin suurin omistaja. Suurimpien omistajien joukossa on myös muun muassa suomalaisia työeläkeyhtiöitä.
Uniper-seikkailujen likaista jälkipyykkiä pestään edelleen. Energiatalousinstituutti (IEEFA) antaa kovaa kritiikkiä Fortumin toiminnalle. Aiheesta kertoi Suomessa ensin Talouselämä.
IEEFA:n Euroopan tiimin energiasektorin analyytikko Jonathan Bruegel ja IEEFA:n Euroopan johtaja Arjun Flora arvioivat, että jo pelkkä kirjanpitoarvon menetys Uniper-kaupoista on Fortumille 5,8 miljardia euroa. Tämä vastaa 1 700 euroa jokaista suomalaista verotuksellista kotitaloutta kohden tai noin kolme gigawattia maatuulivoimaa.
”Kaiken kaikkiaan Fortum investoi liian suuren osuuden varoistaan Venäjälle, eikä yhtiön selitys tappioista, joita ei voinut ennakoida, ole vakuuttava, kun otetaan huomioon tapahtumien aikajana”, Bruegel ja Flora toteavat.
Fortum aloitti tärkeimmät sähkön ja lämmön tuotannon hankintansa Venäjällä vuonna 2008.
”Siirto oli kyseenalainen, sillä se tapahtui pian sen jälkeen, kun Venäjä oli kohdistanut aggressiota Georgiaa vastaan vuonna 2008. Yhtiö omisti tämän jälkeen sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia Uralin alueella ja Siperiassa sekä vesivoimalaitoksia Karjalassa. Kun Venäjä vuonna 2014 liitti Krimin itseensä, Fortumin Venäjän liiketoimintaan alkoi kohdistua kasvavaa kansainvälistä painetta, mutta yhtiö jatkoi toimintaansa maassa”, Bruegel ja Flora toteaa.
Bruegelin ja Floran mukaan Fortum menetti tilaisuuden nousta Euroopan johtavaksi toimijaksi uusiutuvan energian alalla vuoden 2017 rahoituskapasiteetillaan.
”Sen sijaan yhtiö kaksinkertaisti panostuksensa hiili- ja kaasuvoimaan Uniper-kaupoilla”, he toteavat.
IEEFA:n näkemys on, että kansainvälinen geopoliittinen tilanne huomioiden Fortum otti Venäjän toimissaan liian suuria riskejä ja Uniper-investoinnista seuranneet tappiot olivat ennakoitavissa.
IEEFA perää valtioiden omistamiin laitoksiin tiukempia tarkastuksia johdon päätöksille. Merkittävät strategiset investoinnit tulisi hyväksyttää valtiovallalla veronmaksajien etujen suojaamiseksi pitkällä aikavälillä.
IEEFA kritisoi myös sitä, että Fortumin aiempi talousjohtaja Markus Rauramo on nyt yhtiön toimitusjohtaja ja edelleen asemassaan huolimatta johtavasta roolistaan Uniber-tappioiden aiheuttajana.
Energiatalousinstituutti tutkii energiamarkkinoihin liittyviä kysymyksiä. Instituutin tehtävänä on nopeuttaa siirtymistä monipuoliseen, kestävään ja kannattavaan energiatalouteen.
