Taannoinen Yle Perjantai -ohjelman lähetys on herättänyt vilkasta keskustelua eriarvoisuuden syistä. Ohjelman Facebook-sivulla toteutetun kyselyn mukaan vähävaraisuuden ajatellaan olevan suurimmalta osin yksilön valintojen ja yhteiskunnan rakenteiden yhteisvaikutuksen tulosta.
Vastaavasti menestymisen taustalla vaikuttavat paitsi omat ansiot, myös monet muut tekijät, joihin yksilöllä ei välttämättä ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa.
On naiivia ja oikeastaan suhteellisuudentajutontakin väittää, että jokainen olisi vain oman onnensa seppä.
Ihmiset eivät saa samoja lähtökohtia syntyessään. Elämään saadut eväät geeneistä kasvuympäristöön ovat lähinnä sattumankauppaa, jossa jaetut kortit muovaavat yksilön mahdollisuuksia saavuttaa muun muassa taloudellista hyvinvointia.
Sosioekonomisen aseman periytyminen on lukuisissa tutkimuksissakin todettu fakta, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi tuomittu kärvistelemään heikoissa kantimissa ikuisesti.
Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa varttuneet ovat hyötyneet väistämättä yhteiskunnan tukiverkoista. Vaikka sosiaalinen liikkuvuus onkin maamme vahvuuksia, on epärealistista ajatella kaikilla olevan samanlaiset resurssit elintasonsa parantamiseen.
Merkitystä on muun muassa kotoa saadulla mallilla ja sosiaalisilla verkostoilla, elämän kriisitilanteista sekä yksilöllisistä lahjakkuus- ja oppimiseroista puhumattakaan.
Myös kulloinkin vallitsevat yhteiskunnalliset olosuhteet poliittisine päätöksineen voivat joko uhata tai tukea menestyksellistä elämänkulkua.
Validimpaa olisikin argumentoida yksilöllisten erojen ja ympäröivän yhteiskunnan keskinäisen suhteen puolesta.
Kuplautuminen vahvistaa attribuutioharhan syntyä
Äärimmilleen jyrkentyneen vastakkainasettelun aikakaudella eri väestöryhmät ovat poteroituneet omiin kupliinsa ja siten etääntyneet kauemmaksi toisistaan.
Varsinkin ylemmissä yhteiskuntaluokissa saatetaan sokaistua niin kutsutulle attribuutioharhalle, jossa on kyse sisäisten tekijöiden merkityksen korostamisesta menestymisen taustalla. Myös ryysyistä rikkauksiin ponnistaneilla esiintyy herkästi tätä taipumusta selittää luokkahyppyä omilla valinnoillaan ja erityisominaisuuksillaan.
Kysymykseen menestymisen syistä ei kuitenkaan ole yksinkertaisia vastauksia, vaikka edellä kuvattu ajatteluvirhe onkin valitettavan yleinen tapa arvioida esimerkiksi eriarvoisuuden juurisyitä. Tämä tulehduttaa entisestään keskustelukulttuuria.
On myös totta, että yksilö on viime kädessä itse vastuussa omasta elämästään. Perhetaustaan ei voi iäksi tuudittautua eikä yhteiskuntaa yksinomaan syyttää silkkaa katkeruuttaan. Uhrimentaliteetin sijaan tarvitaan ratkaisukeskeistä ajattelua.
Joskus elämä kuitenkin yllättää ja yhteiskunnan tukiverkot pettävät, vaikka tekisi kaiken oppikirjan mukaan. Toisaalta onnekkaatkin sattumat voivat saada aikaan täyskäännöksen elämässä.
Yleistäminen suuntaan taikka toiseen ei hyödytä ketään.
Sijoittaminen on taidon, tuurin ja psykologian yhteispeliä
Attribuutioharhamaisia kognitiivisia selitysmalleja, arvioita ja oletuksia esiintyy oman kokemukseni mukaan myös monien sijoittajien puheissa.
Sijoittamisen aloittaminen on toki jokaisen oma valinta, mutta senkin taustalla on monia vaikuttimia. Itse asiassa ne kulkevat aika lailla käsi kädessä sosioekonomisen aseman kanssa perhetaustasta kouluttautumiseen.
Niukkien olojen kasvatilla ei välttämättä ole mahdollisuuksia, saati niin sanottua hiljaista tietoa pörssin maailmasta, jolloin lähtötilanne on aivan erilainen kuin muhkea osakesalkku kainalossa syntyneellä lapsella.
Vaikka sijoittaminen edellyttää tietysti jonkinasteista ymmärrystä markkinoista, eikä siinä ole missään nimessä kyse uhkapelaamisesta tai lottoamisen kaltaisesta tuuripelistäkään, kurssikäyrien voitokkaan nousujohteisuuden selittäminen vain yksityissijoittajan omilla ansioilla tai rationaalisuudella on kovin kapeakatseista.
Ei voida puhua hannuhanhimaisesta onnekkuudesta, muttei myöskään siitä, että yksinomaan henkilökohtainen osaaminen ratkaisisi.
On aika murtaa sitkeässä elävä myytti: todellisuudessa tietojen ja taitojen osuus on sijoittamisessa paljon luultua vähäisempää. Joidenkin lähteiden mukaan niiden vaikutus on vain noin 20 prosenttia, ja loput 80 prosenttia on silkkaa psykologiaa.
Kaikessa mielenkiintoisuudessaan pörssissä tapahtuva kaupankäynti onkin verrattavissa ennemmin pokerin kaltaiseen toimintaan, jossa onnistuminen on itse asiassa osaamisen, ajatusten ja uskomusten sekä onnellisten sattumien summa.
Joskus taidon erottaminen tuurista on kimuranttia, mutta mitä volatiilimpi sijoituskohde on pelissä, sitä voimakkaammin menestys yleensä nojaa onneen. Tuuri määrittelee lopputuloksen pitkälti myös täydellistä ajoitusta tavoiteltaessa. Riskisijoittajilla on siis vähiten varaa sortua tähän omia kykyjä ylikorostavaan vinoumaan.
Matalariskisemmät omaisuusluokat sen sijaan sopivat varman päälle pelaajalle. Riittää, kun sijoittamisen perusperiaatteet ovat hallussa näkemysten ottamiseksi. Lisäksi tasaisen tuoton kerryttämiseksi tarvitaan suunnitelmallisuutta ja aikaa, toisin sanoen pitkäjänteisyyttä.
Ihannetilanteessa omat tiedot, taidot ja riskinsietokyky ovat tasapainossa valitun sijoituskohteen kanssa. Siksi valveutuneen salkunrakentajan on hyvä tuntea oma sijoittajaprofiilinsa.
Lisäksi on tärkeää tiedostaa itsestä riippumattomien tekijöiden merkitys, ennen kuin lähtee huutelemaan lapio kourassa. Toiset kun joutuvat kaivamaan polkunsa lusikalla – tai jopa ilman työkaluja.
Lue myös tämä: Sijoittamalla voidaan torjua sosioekonomisen aseman aiheuttamaa eriarvoisuutta
Ainakin minun menestyminen sijoitusrintamalla perustuu muutamaan onnistumiseen, sitten on niitä jotka ovat tuottaneet kohtuu hyvin, loput ovat joko mörnijöitä, tai tappiollisia, huomioitavaa on, että ETF-indeksirahastot ovat pärjänneet keskimäärin hyvin, ellei noita onnenkantamoisia olisi ollut osakkeiden puolella, olisi tuottojen paremmuus kallistunut rahastojen hyväksi.
Hajautettu etf-indeksirahastot halvoilla kuluilla,tonnin ja millin ero on aika-9,3% keskituotolla 80v
Ei se nyt tuuria ole…
yleisillä ,kun pistät metalleista , öljyyn niin otan sinunkin kanssa haasteen vastaan ja kerron joskus miten opin kaiken…No….
Tekemällä,seuraamalla ,mokaamalla ja ostamalla kaikkea taivaan ja maan väliltä,mutta jos olet noin hyvä sinulla ei raha huolia pitäisi olla? Vai onko velkaa jne?!? Ha sanon mä ihmisiä on jotka puhuu mutta ei edes tee vaikka pystyy tekemään ja on joiden ei tarvitse ja silti ne tekee mitä ajattelee…
Mutta näytä mulle,kerro jos se on niin hiuksen hieno juttu ja mä annan hetken heidän kuset..a jne… Sitten mä sanon kun näitä leikkejä pitää leikkiä yhden sun kanssa 😉 pärjäile iso P 😉
Attribuutioharha on yleinen ongelma päätöksenteossa ja uskallan väittää, että sijoitustoiminnassa kaikille tulee huonoja kauppoja.
Kun ne syyt huonoihin kauppoihin löytyvät yleensä peilistä, niin kehitys kohti taitavaa sijoittajaa kohti on alkanut.
Oikeanlainen sijoitussuunnitelma, ripaus itsekuria, riittävästi aikaa ja todellisuuden tajua auttavat asiaan.
Miten paljon sitten henkilön tausta vaikuttaa?
Aivan valtavasti. Jos kotoa on saatu perintönä oikea asenne, tietämystä asioista ja kyllä, rahaa, niin lähtötilanne on aivan toinen.
Erot korostuvat jos kotitausta on ollut koulutus ja oppimisvastainen.
Ei tarvitse hirveän paljon maailman menoa seurata, että huomaa mielipiteiden ”ylivoiman” tieteellisiin faktoihin verrattuna.
Isossa kuvassa on ehdottomasti yleinen etu, että maassa olisi paljon vauraita ja taloudellisesti pärjääviä jopa menestyneitä ihmisiä ihan ostovoiman ja veronmaksupohjan kannalta katsottuna.
Altruismi ja optimismi vievät mielestäni suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin, niin naiivilta kuin se kuulostaakin.
Mukavaa kesää,