Sijoitustutkimusyhtiö Morningstar on tutkinut tuottomenetyksiä, jotka aiheutuvat rahastojen väärin ajoitetuista ostoista ja myynneistä.
Markkinoiden ajoitus on sijoitusstrategia, jossa sijoittaja pyrkii tunnistamaan parhaat ajat olla markkinoilla ja milloin poistua sieltä. Sen kannattajat väittävät, että markkinoiden nousu- ja laskusuhdanteiden onnistunut ennustaminen voi johtaa suurempiin tuottoihin kuin muut strategiat.
Vaikka jotkut ihmiset saattavat onnistua markkinoiden ajoittamisessa ajoittain, on kyseessä uhkarohkea strategia. Finanssimarkkinat on monimutkainen erilaisten syy-yhteyksien verkosto, johon voivat vaikuttaa vaikeasti ennustettavat makrotalouden voimat.
Oman vaikeutensa ajoittamiseen tuovat keskuspankit. Niiden rahapolitiikan muutoksilla saattaa olla merkittävä vaikutus markkinoiden suuntaan, kuten on finanssikriisin jälkeen nähty.
Ajoittamista pidetäänkin yleisesti yhtenä vaikeimmista sijoittamisen haasteista. Maailmankuulu sijoittaja Warren Buffett on usein varoittanut tästä yleisestä amatöörisijoittajien sudenkuopasta: osakemarkkinoiden lyhyen aikavälin liikkeiden ennustaminen ei hänen mukaansa kannata.
Muutamat päivät ratkaisevat tuoton
Sijoitusyhtiö Franklin Templeton näyttää sivuillaan havainnollisen kuvaajan ajoittamisen vaikeudesta.
Jos markkinat elpyvät äkillisesti, jopa muutaman kaupankäyntipäivän puuttuminen voi vähentää pitkän aikavälin tuottoa. Eli jos sijoittaja on poissa markkinoilta noina nousupäivinä, menettää hän merkittävän osan mahdollisesta tuotosta.
Kuvaaja osoittaa, että tämä vaikutus tietenkin korostuu, jos sijoittaja jää pois markkinoilta parhaimpien tuottojen päivinä. USA:n S&P 500 -osakeindeksin kaupankäyntipäiviä oli 20 vuoden aikana vuosina 2000 – 2019 yhteensä 5 036, mutta vain 10 niistä puuttuminen olisi vähentänyt sijoittajan tuottoa peräti 50 prosenttia.
S&P 500 -indeksiin vuoden 2000 alussa sijoitetut 10 000 dollaria olisivat kasvaneet 32 527 dollariin 20 vuoden aikana, jolloin keskimääräinen tuotto olisi ollut 6,07 prosenttia vuodessa. Jos sijoittaja on ulkona tuosta ajasta 10 tuottoisinta päivää, putoaa tuotto vain 2,45 prosenttiin. 30 tuottavimman päivän menetys olisi joi vienyt tuoton tappiolle.
”Vaikka markkinoiden tuotot voivat vaihdella valtavasti, nousu voi tapahtua nopeasti ja yllättäen. Markkinoiden lisääntynyt volatiliteetti voi myös tehdä markkinoiden ajoittamisesta haastavampaa, koska nousut ja laskut voivat tulla lähempänä toisiaan”, Franklin Templeton kertoo sivuillaan.
Sijoitusyhtiön mukaan historia on osoittanut, että rahan vetäminen pois markkinoilta laskukausina voi vähentää pitkän aikavälin tuottoja, sillä markkinat ovat olleet useammin nousussa kuin laskussa. S&P 500:n keskimääräiset tuotot olivat 76 prosenttia ajasta positiivisia vuosina 1937-2019.
Myös Wells Fargo Investment Instituten tuoreempi tutkimus osoittaa, että kourallinen parhaiten tuottavia päiviä pidemmällä ajanjaksolla vähentää huomattavasti keskimääräistä vuotuista tuottoa, jos sijoittaja on noina päivinä ulkona markkinoilta.
Viimeisten 30 vuoden aikana 20 parhaan päivän puuttuminen osakesalkusta laski keskimääräisen vuosituoton 7,8 prosentista vain 3,2 prosenttiin. Se oli vähemmän kuin 3,3 prosentin keskimääräinen inflaatiovauhti Yhdysvalloissa samana ajanjaksona.
Hallitsevatko rahastosijoittajat ajoituksen?
Sijoitustutkimuslaitos Morningstar on Mind the Gap -tutkimuksessaan vuodesta 2005 lähtien dokumentoinut ja käsitellyt vinoumia, joita sijoittajien tuottoon syntyy väärin toteutetuista ajoituksista.
Tutkimuksessa verrataan rahaston kokonaistuottoa ja ”sijoittajatuottoa”, joiden välinen erotus ilmaisee niin sanotun ”käyttäytymiskuilun”, eli markkinoiden ajoittamisella saavutetun voiton tai tappion, kertoo artikkelissaan Jimi Jaatinen Morningstarilta.
Kokonaistuotto heijastaa rahaston arvon kasvua tietyn ajanjakson alusta loppuun ja sen voi sijoittaja saavuttaa Osta ja pidä -sijoitusstrategialla. Sen sijaan sijoittajatuotto ottaa huomioon nettomerkinnät eri ajanjaksoina, eli rahastoon tulleen tai rahastosta poistuneen pääoman.
Jos sijoittajatuotto alittaa kokonaistuoton, on tämä erotus ”käyttäytymiskuilu”, joka paljastaa huonosti ajoitetut osto- ja myyntitoimeksiannot.
Mind the Gap -raportti tarkastelee kuuden keskeisen markkina-alueen kokonais- ja sijoittajatuottoja vuosien 2018 heinäkuun ja 2023 kesäkuun lopun välillä. Jaatisen mukaan Morningstar on hyödyntänyt samaa menetelmää Suomessa kotipaikkaansa pitävien rahastojen tuloksien analysoimiseksi.
Tulokset näyttävät Suomen osalta aika hyviltä.
”Viimeisten viiden vuoden aikana kaikkien suomalaisten rahastojen pääomapainotettu käyttäytymiskuilu on ollut 0,08 prosenttiyksikköä. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset sijoittajat ovat onnistuneet varsin hyvin, sillä suomalaisten rahastojen käyttäytymiskuilu on pienempi kuin yhdenkään tutkimuspaperissa tarkastellun alueen (Australia, Hong Kong, Irlanti, Luxemburg, Singapore, UK)”, Jaatinen kertoo.
Kaikkein suurin käyttäytymiskuilu oli tarkastelluista maista Luxemburgissa, jossa se oli 0,82 prosenttiyksikköä – siis selvästi Suomea enemmän.
Toisaalta tarkastelussa mukana olleesta 536 suomalaisesta rahastosta vain noin 38 prosentilla oli positiivinen käyttäytymiskuilu.
Suomalaisissa osakerahastoissa pääomapainotettu käyttäytymiskuilu on pyöreä nolla.
”Tämä osoittaa, että suomalaiset sijoittajat ovat pitäneet osakerahastoista kiinni eivätkä ole ajautuneet myymään tappiolla tai erehtyneet joukolla ostamaan rahaston kurssin huippukohdassa”, Jaatinen tulkitsee.
Yhdistelmä- ja korkorahastojen osalta tilanne on hieman kehnompi, sillä suomalaisilla sijoittajilla on ollut ongelmia ajoittaa toimeksiantoja korkotuotteita sisältävissä yhdistelmä- ja korkorahastoissa. Yhdistelmärahastojen käyttäytymiskuilu on ollut 0,14 prosenttiyksikköä ja korkorahastojen 0,09 prosenttiyksikköä.
”Etenkin viimeaikaiset korkoympäristön muutokset ovat voineet houkutella sijoittajia etsimään tuottoa muualta. Kovin pahasti pakkaselle käyttäytymiskuilut eivät kuitenkaan näissäkään rahastoissa ole kasvaneet”, Jaatinen kertoo.