Päivä kerrallaan, askel askelelta, olemme siirtyneet yhteiskuntaan, jossa jokaisesta elämän osa-alueesta vastaa tai huolehtii asiaan vihityt virkamiehet. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi koirankakka ja grillikatoksen lumityöt.
Eräässä suomalaisittain suurehkossa kaupungissa on kerrostaloja, joiden asukkaat ovat olleet rakentamisesta alkaen yhteisöllisiä vaikuttaen hyvinvointiin laajemminkin asukasyhdistyksensä kautta.
Kaupunki on jo vuosikaudet luottanut, että asukkaille tärkeän koirapuiston ja puistonomaisen grillikatosalueen olevan asukasyhdistyksen valvonnassa hyvässä hoidossa.
Vuosikaudet tämä toimi oikein hyvin. Asukasyhdistys otti koirankakkoja poimimaan, nurmikkoa leikkaamaan tai ulkotöitä tekemään palkkatuetun pitkäaikaistyöttömän. Samalla tavalla palkattiin pitkäaikaistyötön hoitamaan grillikatosta. Lumityöt talvisin, haravointia kesäisin ja polttopuista huolehtimista ympärivuoden. Eli ihan arkista tekemistä, joka ei vaadi erityisiä taitoja.
Tulokset olivat hyviä. Osa vuosien aikana palkatuista pitkäaikaistyöttömistä katkaisi työttömyyden tämän toiminnan avulla. Ja ihmiset, niin asukasyhdistyksessä kuin muutkin palveluista nauttivat olivat tyytyväisiä.
Sitten tuli byrokratian laajennus ja AVI:n virkamies. Virkamies teki päätöksen, että tehtäviä tulee hoitaa jatkossa asianmukaisen koulutuksen saanut ammattilainen.
Tähän tehtävään eli koirankakkojen siivoamiseen, polttopuiden kantamiseen, haravointiin ja pienimuotoisiin lumitöihin on nyt sitten palkattava sosionomi.
Voimme olla iloisia siitä, että maailman onnellisin kansa voi nytkin olla itse tekemättä päätöstä ja luottaa virkamiehen ylivertaisuuteen.
Koko tarina ei ole vielä kirjoitettu, sillä AVI joutui taipumaan ja ottamaan asian uuteen harkintaan. Sääli sinänsä, sillä kuka sosionomi ei nyt haluaisi tehdä koulutustaan vastaava työtä?
