Kumppaniblogit

Kioskiyrittämisen mahdottomuus

Oletko huomannut, että suomalaisessa katukuvassa ei enää ole luukkuja, joiden takaa saa nopeasti päivän lehden, purukumipakkauksen, veikkauskupongin tai jotain muuta pientä päivän piristystä.

Olen seurannut epäuskoisesti miten kioskit ovat kadonneet katukuvasta. Toimintaympäristö on käytännössä tehnyt yksityisyrittämisen kioski-yrittäjänä melko vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi.

Kioski-yrittäjyys on tullut itselleni tutuksi muun muassa auttamalla alan yrittäjiä työssä jaksamisen haasteissa. Myös entisessä työsuhteessani 2010-luvulla franchiseketjun ketjupäällikkönä tutustuin pintapuolisesti sen aikaiseen kioski-yrittäjyyteen, sillä ketju, jossa työskentelin, mahdollisti yrittäjille useammankin franchiseyrittäjyyden ja yksi ketjun yrittäjistä toimi myös R-kioski-yrittäjänä.

Nyt katukuvasta katoaa tihenevällä nopeudella kioskikauppaa harjoittava R-kioski-ketju, jonka toiminta perustuu franchiseyrittäjyyteen. Uusien yrittäjien saaminen lienee vaikeaa työnkuormittavuuden ja vähäisen palkitsevuuden vuoksi. Myös yrittäjän vapaus on monen mielestä parempi jollain muulla tavalla yrittäjänä toimiminen.

Poliisihallinnon vaatimus veikkauspelien tunnistautumisesta taisi olla se viimeinen isku useammallekin kioski-yrittäjälle. Varmasti on muitakin syitä, mutta pintapuolisen oman havainnoinnin lisäksi on muutama yrittäjä tämän suuntaista vihjannut ja joku jopa sanonut suoraan, että syy toiminnan lakkaamiseen on hiipuneessa veikkausmyynnissä.

Hallinnon tehtävä on palvella ja suojella. Ohjaaminen ei kuulu hallinnolle. Nyt on käytännössä tilanne se, että kun hallinto suuressa viisaudessaan keksi, että muutama rikollinen saattaa ehkä mahdollisesti hyödyntää mm. rahanpesussa veikkauspelejä ja siitä hallinto keksi ohjata toimintaa siihen suuntaan, että pelaaminen vaikeutui ja loppui suurelta osin nimenomaan kioskeilla ja muista pelipaikoista.

Kioskiyrittäjyyteen liittyy muitakin haasteita kuin veikkauspelien tunnistautuminen. Vähäisin ei ole suuri työmäärä suhteessa pieneen tuottoon eli pienyrittäjyyden perusongelma.

Pienyrittäjien selkärankaan valitettavasti nojautuu liian moni muu toimija. Luonnollisesti valtionhallintomme vie siivun kunnallishallinnon ohella. Keskusliikkeet pitävät huolen siitä, että tukkuhinnat eivät jätä isoa katemarginaalia. Pankit hinnoittelevat palvelunsa korkeiksi ja maksunvälittäjät vievät oman lisänsä.

Asioilla on usein enemmän kuin vain yksi puoli. Toinen puoli on se, että uusiakin kioskikauppiaita tulee. Erään R-kioski-yrittäjän kanssa vaihdoin ajatuksia muutama viikko sitten kun hänellä oli tullut muutama kuukausi yrittäjyyttä täyteen. Yrittäjä on oikein tyytyväinen ja iloitsee myös siitä, että pystyy pitämään kaksi kokoaikaista työntekijää. Taustaltaan yrittäjä on korkeakoulutettu alanvaihtaja.

Toimintaympäristöä olisi varmasti kehitettävä monellakin tavalla, jotta syntyisi uusia pienyrityksiä. Mikä olisi parempaa kuin se, että hallinnon tarpeettomat virkamiehet löytäisivät mielekkään tavan työskennellä yrittäjänä, vaikka omassa kioskissaan?

1 kommentti
  • Abu Hassan sanoo:

    Skill issue

  • Ylös
    >