Yhdysvaltain bruttokansantuotteen (BKT) kehitys jatkui hyvänä viime vuonna. Se kasvoi 2,5 prosenttia, joka oli 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2022.
Bruttokansantulon (BKTL) kehitys oli merkittävästi heikompaa kuin BKT:n vuonna 2023. BKTL kasvoi vain 0,5 prosenttia. BKT:n ja BKTL:n tulisi olla teoriassa yhtä suuret. Ekonomistit käyttävät usein lukujen keskiarvoa talouskasvun mittarina. BKTL:n heikko kehitys on aiheuttanut spekulaatioita siitä, että Yhdysvaltain todellinen talouskasvu on saattanut olla hitaampaa kuin BKT:n perusteella voisi arvioida.
Kyselyjen perusteella amerikkalaisten kuluttajien taloustilanne oli heikko viime vuonna. Esimerkiksi Michiganin yliopiston julkaisema kuluttajasentimentti-indeksi oli useina kuukausina tasolla, jonka olisi historian perusteella pitänyt indikoida taantumaa.
Talouskasvun ja kotitalouksien taloustilanteen eriytymisen syy on arveluttanut ekonomisteja. Se on todennäköisesti elinkustannusten nousu, jota virallinen inflaatiolukema ei täysin huomioi.
Kotitalouksien inflaatio ja virallinen inflaatio eivät ole sama asia
Inflaatio olisi Yhdysvalloissa merkittävästi korkeampi, jos mittaustapa olisi sama kuin se oli ennen vuotta 1983. Aiemmin kuluttajahintaindeksikorin asumisen kustannuksissa olivat mukana asuntojen hinnat sekä muut asumiseen liittyvät kustannukset, kuten asuntolainojen korot, kiinteistöverot, vakuutus ja ylläpito. Nykyisin kuluttajahintaindeksin asumisen kustannukset muodostuvat lähinnä vuokrista.
Siispä virallinen kuluttajahintaindeksi ei ole useissa tapauksissa antanut realistista kuvaa amerikkalaisten kotitalouksien kustannustason kehityksestä, vaan se on jättänyt huomioimatta erityisesti lainakorkojen nousun.
Tilanne on ollut samansuuntainen myös euroalueella. Euroalueen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi ei huomioi asuntolainojen korkoja, joskin ne ovat mukana muun muassa Suomen kansallisessa kuluttajahintaindeksissä.
Asuminen (vuokrat) ja siihen liittyvät muut kustannukset (remontit, ylläpito, vesi ja sähkö) muodostavat vain 14,8 prosenttia euroalueen yhdenmukaistetusta kuluttajahintaindeksikorista. Käytännössä vain harvan kotitalouden asumiseen liittyvien kustannusten osuus on niin matala.
Vaikka inflaatio on hidastunut viime aikoina, niin hinnat eivät ole laskeneet takaisin vanhojen hyvien aikojen tasolle. Se saattaa tarkoittaa pysyvästi korkeampia kustannuksia tärkeimpien hyödykkeiden kuten elintarvikkeiden ja asumisen osalta.
Amerikkalainen talouden tutkimuslaitos, National Bureau of Economic Research, on tämän vuoden tutkimuksessa havainnut, että kun kuluttajahintaindeksiin lisätään omistusasumisen kustannukset ja henkilökohtaisten lainojen korot, voidaan selittää noin 70 prosenttia kuluttajasentimentistä, jota ei muuten selitä nykyinen inflaatiolukema. Siispä ennustemalleja heikompi kuluttajasentimentti on johtunut paljolti elinkustannusten noususta.
Amerikkalaisilla aiempaa enemmän ongelmia kulutusluottojen kanssa
Amerikkalaisten luottokorttivelan suuruus oli noin 1,13 biljoonaa dollaria viime vuoden lopulla. Niiden keskimääräinen korko on jo hyvän matkaa yli 20 prosenttia.
Lainanhoitokustannukset ovat kasvaneet nopeasti korkotason nousun mukana. Keskimääräinen amerikkalainen kuluttaja maksoi viime vuonna lähes 50 prosenttia enemmän luottokortin korkoja kuin vuonna 2020. Lukuna se tarkoitti 157 miljardia dollaria. Korkojen lisäksi myös muut luottokortin palkkiot huomioitiin.
Korkokulujen kasvu on aiheuttanut maksuvaikeuksia. Liikepankkien asiakkaiden luottokorttimaksujen laiminlyönnit nousivat vuodessa 2,3 prosentista 3,8 prosenttiin viime vuoden neljänteen kvartaaliin mennessä. Huomionarvoista on, että pienempien pankkien asiakkaiden luottokorttimaksujen laiminlyönnit kohosivat koko mittaushistorian huipputasolle, 7,8 prosenttiin.
Myös autolainojen maksujen laiminlyönnit ovat kasvaneet. Niiden prosenttiosuus oli 7,7 viime vuoden neljännellä kvartaalilla. Se oli korkein lukema 2010 jälkeen.
Fedin tutkimuksen mukaan lainojen laiminlyönnit keskittyvät yhä enemmän sellaisiin nuoriin aikuisiin, joilla on autolaina ja opintolaina tai suuri luottokorttilaina. Myös osavaltioiden välillä on eroja. Luottokorttivelan ja mediaanitulojen välinen suhde on korkein Louisianassa, Mississipissä ja Oklahomassa. Niissä suhde on yli 10 prosenttia.
Lainojen laiminlyönnit eivät ole vielä tasolla, joka varsinaisesti kertoisi taantuman vaarasta. Suunta on kuitenkin huono, koska kasvavalla osuudella väestöstä on haasteita lainojen hoidon kanssa.
Toistaiseksi Yhdysvaltain talous on kestänyt hyvin korkeata inflaatiota ja korkojen nousua. On kuitenkin tärkeä huomioida, että muuttunut ympäristö vaikuttaa kunnolla talouteen vasta suhteellisen pitkän ajan kuluttua.
Laiminlyönnit kasvavat tyypillisesti taantumassa, kun työllisyystilanne heikkenee. Esimerkiksi finanssikriisin 2007-2009 aikana luottokorttimaksujen laiminlyönnit kasvoivat ja olivat korkeimmillaan 6,8 prosenttia taantuman lopussa vuoden 2009 toisella kvartaalilla.
Pankit ovat hyötyneet korkotason noususta. Luottokorttiliiketoiminnan tulossumma oli noin 92 miljardia dollaria viime vuonna Yhdysvalloissa. Se oli yli tuplat verrattuna vuosikymmenen takaiseen. Riskinä pankkien kannalta on luottotappioiden kasvu.