Osakemarkkinoiden pitkä nousukausi on päättymässä, sillä ylioptimistiset sijoittajat ovat ajaneet arvostukset äärimmäisyyksiin, varoittaa John Hussman.
Hussmanin mukaan sijoittajat menettävät kurinalaisuutensa markkinoiden huipuilla.
”He vakuuttuvat siitä, että arvostuksilla ei ole merkitystä. He vakuuttuvat siitä, että sijoitusten tuotto on jotenkin riippumaton maksetusta hinnasta”, Hussman kirjoittaa markkinakommentissaan.
Yleensä mitä äärimmäisempiä osakkeiden arvostukset ovat ja mitä kauemmin on kestänyt päästä näihin äärimmäisyyksiin, sitä enemmän näyttää olevan todisteita siitä, että passiivinen sijoittaminen on ”varma juttu”.
Hussman on amerikkalainen taloustieteilijä ja hedge-rahaston johtaja. Hussman on tunnettu vahvasti kvantitatiivisesta lähestymistavastaan makrosijoittamiseen ja hän julkaisee säännöllisesti markkinakommentteja. Hussman onnistui ennakoimaan dot-com-kuplan romahduksen sekä vuoden 2008–2009 globaalin finanssikriisin.
Hänen yrityksensä tärkein osakkeiden arvostusmittari, joka on rahoitusalan ulkopuolisen yritysten markkina-arvon suhde yritysten bruttoarvonlisäykseen, osoittaa, että S&P 500 on hinnoiteltu korkeimmalle tasolleen sitten vuoden 1929 – juuri ennen kuin markkinat romahtivat 89 prosenttia huipusta pohjakosketukseen.
Osakemarkkinoiden tuotot näyttävät murheellisilta pitkällä aikavälillä
Hussman ennustaa yrityksensä käyttämien sisäisten mittarien avulla, että S&P 500 alittaa valtion joukkovelkakirjalainat 9,3 prosentilla vuodessa seuraavien 12 vuoden aikana.
Tämä on huonoin 12 vuoden tulos, jota mittari on koskaan ennustanut – jopa huonompi kuin vuonna 1929, jolloin markkinaindikaattorit osoittivat, että S&P 500 alittaisi valtion joukkovelkakirjalainat kuudella prosentilla vuodessa seuraavien 12 vuoden aikana.
Hussman on pidättäytynyt antamasta virallista ennustetta osakemarkkinoiden kehityksestä. Silti hän on suhtautunut osakkeiden tulevaisuudennäkymiin erittäin varauksellisesti.
Hän myös muistuttaa, ettei arvostuskertoimien perusteella ole mahdollista ennustaa osakemarkkinoiden lyhyen ajan kehitystä.
”Olen jo vuosikymmenien ajan todennut, että äärimmäiset arvostukset eivät välttämättä merkitse lähiajan markkinatappioita”, Hussman toteaa.
”Arvostuksilla on suuri merkitys arvioitaessa markkinoiden pitkän aikavälin tuottoja ja todennäköisiä koko markkinasyklin tappioita. Markkinatuottoja syklin lyhyemmissä osissa ohjaa kuitenkin pääasiassa sijoittajien psykologia – erityisesti se, ovatko sijoittajat taipuvaisia keinotteluun vai riskien välttelyyn.”
Tulokset eivät voi pysyä poikkeuksellisen korkealla loputtomiin
Hussman on ollut jo jonkin aikaa markkinoiden pahan ilman lintu.
Viime vuoden lokakuussa hän varoitti, että USA:n S&P 500 -osakeindeksi näyttää erittäin kalliilta ja sen hinnoittelu on niin korkealla, että tulevat tuotot ovat sijoittajille negatiivisia.
Tuolloin taloustieteilijä perusti synkät näkymänsä analyysiin osakemarkkinoiden tuotoista viimeisen sadan vuoden aikana. Hänen mukaansa käytännössä jokainen markkinasykli historiassa on päättynyt ennustettujen S&P 500 -kokonaistuottojen palaamiseen historiallisesti tavanomaisiin tuottoihin.
Hussman on aiemminkin todennut, että yritysten tulokset, ja erityisesti tulosmarginaalit, ovat yksi syklisimpiä aikasarjoja taloustieteessä. Lisäksi yritysten tuloksille on ominaista niin sanottu mean-reverting -ominaisuus, mikä tarkoittaa sitä, että keskimääräiset tulokset palautuvat aina pitkän aikavälin keskiarvoon.
Hussman näkee suurena vahinkona sen, että USA:n keskuspankki Fed on pitänyt korot lähellä nollaa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, mikä on todennäköisesti pahentanut tulevaa talouslamaa.
”Jos meillä on taantuma, älkää syyttäkö Fediä taantumasta. Syyttäkää Fediä yli vuosikymmenen kestäneestä tuottohakuisesta keinottelusta ja siitä aiheutuneista rahoitusvääristymistä – äärimmäisistä arvostuksista, spekulatiivisista tappioista, vipuvaikutteisista lainoista, vakuuttamattomista talletuksista ja löysistä luottoehdoista – jotka epäilemättä pahentavat taantumaa”, taloustieteilijä valittelee.
