Puolijohdejätti Nvidian markkina-arvo on noussut häikäisevästi kovia odotuksiakin vahvemman liikevaihdon ja tuloskasvun ansiosta. Samalla S&P 500 -osakeindeksi viiden suurimman osakkeen paino indeksissä on noussut historiallisen suureksi.
ETF Store -yhtiön toimitusjohtaja Nate Geraci julkaisi viestipalvelu X:ssä havainnollisen kuvan teknojättien osuuden kehityksestä S&P 500 -indeksissä.
Indeksin viiden suurimman osakkeen osuus S&P 500:sta on jo yli 27 prosenttia, mikä on korkein osuus ainakin vuodesta 1980 lähtien. S&P 500:n viisi suurinta osaketta ovat Microsoft, Nvidia, Apple, Amazon ja Alphabet, joita kaikkia kutsutaan yhdessä mahtiseitsikko-osakkeiksi.
Teknojättien menestystä selitetään usein niin sanotulla Voittaja vie kaiken -ilmiöllä. Siinä yksi yritys saa suurimman osan käytettävissä olevista voitoista. Muutamat muut saavat parhaimmillaankin vaatimattoman osuuden. Loput taistelevat vähäisestä jäännöksestä, eivätkä yleensä selviä pitkään.
Teknojäteillä ylivoimaiset resurssit
Amerikkalaisten teknojättien suuri paino osakeindeksissä saattaa olla riski erityisesti rahastosäästäjille.
Esimerkiksi amerikkalaisiin pörssiyhtiöihin sijoittavissa pörssinoteeratuissa indeksirahastoissa suurimpien Mahtiseitsikko-osakkeiden mahdolliset takaiskut voisivat vahingoittaa ETF-rahastojen kokonaistuottoa normaalia enemmän.
Teknojättien vahva pörssikehitys herättää myös epäilyjä siitä, että niiden kurssit olisivat nousseet jo liikaakin tekoälyhuumassa.
Aktian sijoitusjohtaja Samu Lang jaksaa kuitenkin uskoa näihin yhtiöihin.
”En usko, että teknojättien vahva kehitys on ohi. Yhtiöt ovat resursseiltaan ylivertaisessa asemassa investoida käynnissä olevan AI-buumin aikana, ja tuloksentekomallit ovat kestäviä”, hän toteaa pankin markkinakatsauksessa.
Langin mukaan teknojättien hinnoittelukertoimet ovat järkevällä tasolla, kun huomioidaan tulevien vuosien kasvupotentiaali.
Pankkijätti JPMorganin strategiatiimi arvioi seitsemän teknologiajätin arvostukset ovat tällä hetkellä alhaisemmat suhteessa muuhun S&P 500:aan kuin viimeisten viiden vuoden aikana keskimäärin.
”Mahtiseitsikon erittäin vahva ylisuorittaminen on huolestuttavaa, mutta toteamme, että ryhmä on tällä hetkellä vähemmän yliarvostettu kuin muutama vuosi sitten, kun otetaan huomioon tulostoimitukset”, strategi Mislav Matejka kirjoitti pankin tiedotteessa.
”Tämä ei tarkoita, että ryhmä olisi immuuni tuleville tulospettymyksille, mutta yleisen tulospettymyksen sattuessa nämä osakkeet voisivat silti kestää paremmin kuin perinteiset sykliset osakkeet”, hän toteaa.
Goldman Sachsin strategit puolestaan totesivat viime viikolla myös, että vaikka Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden keskittyneisyys on korkein vuosikymmeniin, huippuosakkeet hinnoitellaan alhaisemmilla arvostuksilla kuin mitä suurimmat yhtiöt hinnoiteltiin teknologiakuplan huipulla.
Onko pysyvä kilpailuetu sittenkin vain myytti?
Epäilijöitäkin joukkoon mahtuu.
Seligson&Co:n salkunhoitaja Anders Oldenburg pitää teknojättien indeksiä vahvempaa kurssikehitystä ohimenevänä ilmiönä.
”Olemme historiassa usein ennenkin nähneet ’superyhtiöitä’. Monet niistä ovat olleet vain kuplia, toiset ihan oikeasti toimialoillaan väliaikaisesti täysin lyömättömiä. Niissä kilpailu on yleensä korjannut ongelman – kapitalismissa kilpailu vaanii aina nurkan takana, aivan erityisesti niillä aloilla, joilla teknologian kehitys on nopeaa. Muut ongelmat on hoidettu monopoleja estävän lainsäädännön kautta”, Oldenburg kertoo blogissaan.
Jättiyhtiöiden kohdalla on olemassa riski, että määräävän markkina-aseman saanut jättiyhtiö joutuu kilpailuviranomaisten hampaisiin.
Oldenburg kertoo esimerkin öljyjätti Standard Oilista, jonka osuus USA:n öljyn jalostuksesta nousi vuonna 1904 yli 90 prosenttiin. Kuitenkin jo vuonna 1911 yhtiö määrättiin purettavaksi 34 pienempään yhtiöön monopolilainsäädännön nojalla.
