Kuinka paljon osakesijoittajan salkussa tulisi olla osakkeita? Tämä on yksi sijoittamisen ikuisuuskysymyksistä.
Jotkut sijoittajat lähtevät siitä, että liiallinen hajauttaminen liian moneen osakkeeseen johtaa siihen, ettei sijoittajalla riitä resursseja kaikkien yritysten seuraamiseen. Lisäksi mikäli sijoittaja hakee kovaa tuottoa, tulisi hänen pystyä ottamaan rohkeasti näkemystä.
Esimerkiksi sijoituslegenda Peter Lynch on sitä mieltä, että osakesijoittajan kannattaa ostaa vain niin monta osaketta, että sijoittaja voi säilyttää niistä erityistietämystä tai joita sijoittaja on tutkinut perusteellisesti. Lynch suosittelee hankkimaan kolmesta kymmeneen osaketta.
Vaakakupin toisella puolella on kuitenkin usean osakkeen sijoitussalkun hajautushyöty, jota sanotaan sijoittamisen ainoaksi ilmaiseksi lounaaksi.
Kun osakkeiden määrää sijoitussalkussa kasvatetaan, vähenee salkun epäsystemaattinen riski. Epäsystemaattinen riski liittyy yksittäisen osakkeeseen, markkinaan tai toimialaan. Tyypillinen epäsystemaattinen riski syntyy yksittäiseen osakkeeseen liittyvästä konkurssiriskistä.
Jos sijoitussalkkuun on valittu esimerkiksi eri toimialojen yritysten osakkeita, on todennäköistä, etteivät kaikkien näiden osakkeiden tuotot kehity samaan suuntaan koko ajan. Sijoitussalkun tuottojen kokonaishajonta siis alenee ja riski pienenee, kun salkussa on enemmän osakkeita.
Laajalla hajautuksella riskiprofiili pienenee
OP:n salkunhoitaja Teemu Salonen uskoo, että optimaalinen osakesijoitusten hajautus vaatii vähintään 20 eri osaketta. Kuitenkin pankin yli 330 000 osakesijoittajan asiakasdatan mukaan suomalaisilla sijoittajilla on keskimäärin seitsemän eri yhtiön osakkeita osakesalkussa.
Salosen mukaan seitsemän osaketta ei usein takaa riittävää hajautusta osakesijoituksille. Lisäksi nämä osakkeet ovat monesti ainoastaan kotimaisia.
Hajauttamisella tarkoitetaan, että sijoituksia jaetaan useaan eri yhtiöön maantieteellisesti, toimialoittain tai ajallisesti, jolloin yksittäisten osakesijoitusten riski pienenee.
”Jo kymmenellä osakkeella pääsee nauttimaan hajautuksen hyödyistä. Eri tutkimusten mukaan osakkeita olisi kuitenkin hyvä olla noin 20–30 laajalla toimialahajautuksella. Tällöin osakesalkun riskiprofiili lähenee osakeindeksiä”, Salonen kertoo.
Toisaalta laajalla hajautuksella riskiprofiilin lisäksi myös tuotto-odotus luultavasti lähenee osakeindeksiä.
Sijoittajan riskinottohalu ratkaisee
Salkunhoitajan mukaan sopivaan osakkeiden lukumäärään vaikuttavat tietysti myös sijoittajan riskinottohalukkuus ja sijoitettava pääoman suuruus, kertoo Salonen.
”Jos sijoittaa osakkeisiin esimerkiksi 1000 eurolla, sillä määrällä ei välttämättä kannata ostaa 30:tä eri osaketta, koska kaupankäyntikustannukset nousevat melko suuriksi suhteessa osakeomistusten kokoihin ja mahdollisiin tuottoihin. Tästä syystä monelle sijoittajalle noin kymmenen osakkeen hajautus on usein varsin hyvä”, lisää Salonen.
OP:n Taloustutkimuksella teettämän kyselytutkimuksen mukaan 20–30 osaketta on valtaosalle suomalaissijoittajista kuitenkin turhan paljon. Kyselyn mukaan vain kolme prosenttia suomalaissijoittajista ajattelee, että yli 15 osaketta on osakesijoitusten hajautuksen kannalta sopiva määrä.
Sen sijaan suurin osa suomalaissijoittajista pitää 6–10 osaketta sopivana määränä hajautusta. Näin sanoo noin joka neljäs sijoittaja. Kuitenkin lähes yhtä moni, 22 prosenttia vastaajista, kertoo 1–5 osakkeen tuovan sopivan määrän hajautusta osakesijoituksiin.
Monenlaista hajautusta
Maantieteellinen hajauttaminen tarkoittaa, että sijoituksia on useammassa kuin yhdessä maassa. Toimialoittain hajauttaminen taas tarkoittaa, että omistuksia on eri toimialoilla toimivissa yhtiöissä. Tällöin jos jokin toimiala on vaikeuksissa ja kurssit laskevat, koko osakesalkun tuotto ei ole kiinni tässä yhdessä toimialassa.
Salosen mukaan yhä useammalla sijoittajalla on kuitenkin rahastoja tai ETF:iä osakkeiden lisäksi, mikä tuo lisähajautusta sijoituksiin.
”Jos rahastoihin sijoittaa vielä kuukausittain säännöllisen säästösopimuksen kautta, sijoituksille saa myös ajallisen hajautuksen”, sanoo Salonen.
Kun sijoittaja ostaa sijoituskohteita kuukausittain, sijoituksia tulee ostettua eri hintatasoilta ja hankintojen keskihinta määräytyy niiden perusteella.
”Markkinaliikkeitä on mahdoton ennustaa täydellisesti, joten ajallisella hajauttamisella voidaan saavuttaa riskin hajauttamisen myötä myös mielenrauhaa”, muistuttaa Salonen.
