Suomen luonnosta löytyvää kihokki on rahanarvoinen kasvi.
Oulun 4H-yhdistys maksaa poimijoille lihansyöjäkasvi kihokista 49 euroa kilolta, kertoo Taloussanomat.
Yhdistyksen toiminta- ja toimistokoordinaattori Sirkka Vahtolan mukaan kihokkia kasvaa pääasiassa soilla, ja tuottoisia paikkoja voivat olla eritoten rahkasammalsuot ja vanhat soramontut.
Kihokkia käytetään esimerkiksi lääketeollisuudessa. Oulun 4H-yhdistys vie kasvia muun muassa Sveitsiin yskänlääkkeen valmistukseen.
Kihokin poiminnassa puhtaus on kaikki kaikessa. Vahtolan mukaan kihokin keräilyssä on käytettävä elintarvikekelpoisia pusseja, eli pakastepusseja tai mitkä ovat elintarvikemuovia. Lisäksi poimijan on huolehdittava hyvästä käsihygieniasta. Poimiessa ei esimerkiksi saa käyttää hyönteiskarkotteita.
Kihokki kuuluu lihansyöjäkasvien sukuun ja kihokkikasvien heimoon. Näitä kasveja löytyy useilla eri mantereilla, ja ne kasvavat erityisesti kosteilla ja turvepohjaisilla alueilla, kuten soilla ja kosteikoilla.
Kihokin tunnetuin piirre on sen lehdet, jotka ovat peitettynä tahmeilla karvoilla tai nystyillä. Näistä nystyistä erittyy tahmeaa nestettä, joka houkuttelee, vangitsee ja sulattaa hyönteisiä ja muita pieniä saaliseläimiä.
Suomessa esiintyy useita kihokkilajeja, kuten pyöreälehtikihokki, pitkälehtikihokki ja pikkukihokki. Näiden kasvien kasvupaikkoja ovat yleensä turvepohjaiset suot ja kosteikot.
Kihokkia on perinteisesti käytetty yskän ja hengitystiesairauksien hoitoon. Se sisältää yhdisteitä, kuten plumbagiinia, joilla on antimikrobisia ja tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia. Joissakin perinteisissä lääkinnällisissä käytännöissä kihokin uutteita on käytetty astman oireiden lievittämiseen.
Kihokit ovat myös suosittuja kasveja lihansyöjäkasviharrastajien keskuudessa niiden ainutlaatuisen ulkonäön ja saalistustavan vuoksi.
