Yksi osakesijoittamisen keskeisimpiä ja tunnetuimpia peruskäsitteitä on turvamarginaali eli ”Margin of safety”.
Sijoittajan turvamarginaali viittaa sijoituksen hinnan ja sen todellisen arvon väliseen eroon. Turvamarginaalin tarkoitus on näyttää sijoittajalle, onko sijoituskohteen markkinahinta riittävästi yhtiön todellista liiketoiminnan arvoa alhaisempi.
Käsitteen teki tunnetuksi erityisesti tunnettu arvosijoittamisen kehittäjä Benjamin Graham. Grahamin sijoitusfilosofia keskittyy siihen, että sijoittajien tulisi ostaa osakkeita, jotka ovat aliarvostettuja suhteessa niiden todelliseen arvoon.
Myös Warren Buffett, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sijoittajista ja Grahamin oppilas, pitää turvamarginaalia keskeisenä periaatteena sijoitusstrategioissaan. Vaikka Buffett ei aina käytä suoraan termiä ”turvamarginaali”, hänen lähestymistapaansa kuuluu turvamarginaalin hyödyntäminen.
Käytännössä turvamarginaalin käytössä on siis kyse siitä, että sijoittaja ostaa osakkeen tai muun sijoituskohteen hinnalla, joka on merkittävästi alle sen arvioidun todellisen arvon. Tällä tavoin sijoittaja luo itselleen ”turvamarginaalin”, joka suojaa mahdollisilta virhearvioilta tai markkinan yllättäviltä muutoksilta.
Esimerkiksi jos osakkeen arvioitu arvo on 100 euroa, mutta sijoittaja pystyy ostamaan sen 70 eurolla, turvamarginaali on 30 prosenttia.
Turvamarginaalin käytön hyödyt
Turvamarginaali tuo sijoittajalle useita etuja.
Ensinnäkin se on suoja epävarmuudelta. Koska sijoittajan arvioima ”todellinen arvo” voi olla väärä tai markkinat voivat käyttäytyä odottamattomasti, turvamarginaali tarjoaa suojaa näitä riskejä vastaan.
Turvamarginaali vähentää riskiä. Kun sijoituskohde ostetaan selvästi sen arvioidun arvon alapuolelta, sijoittajan riski menettää rahaa pienenee, vaikka arvon arvioinnissa olisi virheitä.
Turvamarginaali edustaa varovaista lähestymistapaa sijoittamiseen, jossa vältetään liian optimistisia oletuksia.
Warren Buffettin mukaan turvamarginaali toimii puskurina, joka suojaa sijoittajaa mahdollisilta virhearvioilta tai markkinoiden odottamattomilta muutoksilta.
Buffett on korostanut toistuvasti perusteellisen yritysanalyysin tärkeyttä. Hän etsii yrityksiä, joilla on vahva kilpailuetu, kestävät liiketoimintamallit ja jotka ovat markkinoiden aliarvostamia. Tämä lähestymistapa auttaa häntä varmistamaan, että sijoituksella on sisäänrakennettu turva, joka vähentää riskiä ja lisää potentiaalista tuottoa pitkällä aikavälillä.
Yksi Buffettin tunnetuimmista ajatuksista liittyen arvoon ja turvallisuuteen on: Hyvän yrityksen ostaminen kohtuulliseen hintaan on paljon järkevämpää kuin kohtuullisen yrityksen ostaminen hyvällä hinnalla. Tämä heijastaa turvamarginaalin periaatetta siinä mielessä, että sijoittaja pyrkii maksamaan vähemmän kuin mitä on yrityksen todellinen arvo, mikä luo omanlaisensa suojaverkon.
Lisäksi Buffett painottaa, että sijoittajan tulee olla kärsivällinen ja odottaa oikeaa hetkeä tehdä kauppoja. Hän ei suostu seuraamaan markkinoiden myllerrystä ja suhdanteita, vaan keskittyy yrityksen pitkän aikavälin arvoon.
Kärsivällisyys ja kurinalaisuus ovat siis osa turvamarginaalin hyödyntämistä, koska ne auttavat sijoittajaa välttämään ylihintaisia ostoja ja säilyttämään pääoman turvallisesti.
Turvamarginaalin määrittäminen on helppoa vain näennäisesti
Kaikki tämä voi vaikuttaa yksinkertaiselta ja selkeältä.
Vaikeus turvamarginaalin hyödyntämisessä syntyy kuitenkin siitä, miten sijoittaja turvamarginaalin onnistuu määrittämään. Sijoituskohteen markkina-arvo on tiedossa, mutta turvamarginaalin laskemiseksi sijoittajan on kyettävä arvioimaan yrityksen liiketoiminnan todellinen arvo eli niin sanottu ”intrinsic value”.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Sijoituskohteen todellisen arvon määrittämiseen on onneksi olemassa useita eri menetelmiä. Näiden arvioiden avulla he voivat sitten verrata laskettua todellista arvoa markkinahintaan ja päättää, onko sijoituskohde aliarvostettu ja tarjoaako se riittävän turvamarginaalin.
Kaikissa niissä on hyvät ja huonot puolensa, joten esimerkiksi analyytikot hyödyntävät yleensä useita eri menetelmiä arvioidessaan esimerkiksi osakkeen todellisen arvon.
Todellisen arvon laskeminen ei ole siis mitään eksaktia tiedettä, ja eri sijoittajat voivat käyttää eri menetelmiä ja saada erilaisia tuloksia. Todellisen arvon laskeminen vaatii monimutkaisia arviointeja, ja se on aina jossain määrin subjektiivista. Paras menetelmä riippuu siitä, minkä tyyppisestä yrityksestä on kyse ja kuinka paljon tietoa on saatavilla.
Tässä on muutama yleisesti käytetty menetelmä todellisen arvon laskemiseen.
1. Diskontattu kassavirta (DCF)
Diskontattu kassavirta -menetelmä on yksi suosituimmista tavoista laskea osakkeen tai yrityksen todellinen arvo. Tässä menetelmässä arvioidaan, kuinka paljon tulevaisuuden kassavirrat ovat nykyarvossaan.
2. Osinkojen diskonttausmalli (DDM)
Tämä menetelmä on erityisen soveltuva yrityksille, jotka maksavat säännöllisesti osinkoja. Mallissa osakkeiden arvo määritellään tulevaisuuden osinkojen nykyarvon perusteella.
3. P/E-luku ja vertailuanalyysi
P/E-luku ja muut suhteelliset arvostusmittarit voivat antaa vihjeitä osakkeen todellisesta arvosta. Tämä menetelmä on yksinkertaisempi kuin tulevien kassavirtojen tai osinkojen laskeminen, ja se perustuu yrityksen nykyisiin tai ennustettuihin tuloihin verrattuna markkinoiden antamaan keskimääräiseen arvostustasoon.
Menetelmässä katsotaan, mitä markkinat maksavat muista vastaavista yrityksistä P/E-luvun perusteella. Sen jälkeen arvioidaan yrityksen nykyinen tai tuleva nettotulos. Lopuksi kerrotaan arvioitu tulos sopivalla P/E-luvulla – kuten esimerkiksi kilpailijayritysten keskimääräisellä P/E-kertoimella, jolloin saadaan arvio todellisesta arvosta.
Arvonmäärityksen haasteita
Tuleviin kassavirtoihin tai osinkoihin perustuvissa laskelmissa tulee muistaa, että niiden antamat lopputulokset riippuvat useista laskelmissa käytetyistä tekijöistä. lisäksi pienetkin muutokset näissä perusoletuksissa voivat johtaa dramaattisesti yli- tai aliarvioituun arvoon.
Yksi suurimmista haasteista on tulevien kassavirtojen tai osinkojen arviointi. Tulevaisuus on aina epävarma, ja vaikka analyytikot voivat tehdä valistuneita arvioita perustuen yrityksen nykytilaan ja historiallisiiin trendeihin, on vaikeaa ennustaa täsmällisesti, kuinka paljon rahaa yritys tuottaa tulevaisuudessa.
Muutokset markkinaolosuhteissa, teknologisessa kehityksessä tai kilpailutilanteessa voivat vaikuttaa merkittävästi kassavirtoihin.
Diskonttauskorko on keskeinen tekijä kassavirtojen nykyarvon laskemisessa, mutta sen määrittäminen on haastavaa. Diskonttauskorko kuvastaa sijoittajan vaatimaa tuottoa, joka sisältää riskin, mutta myös muita tekijöitä, kuten korkotason ja inflaation.
Liian korkea diskonttauskorko voi johtaa aliarvostukseen, kun taas liian matala voi yliarvostaa yrityksen. Oikean koron määrittäminen on erityisen vaikeaa, koska se perustuu subjektiivisiin arvioihin riskistä ja tuottovaatimuksesta.
Lisäksi diskonttokorolla kuten tulevilla kassavirroillakin voi olla suuri vaikutus laskelman lopputulokseen.
DCF-mallissa käytettävä terminaaliarvo eli yrityksen arvo kassavirtakauden jälkeen voi olla merkittävä osa yrityksen kokonaista arvioitua arvoa. Terminaaliarvon laskeminen perustuu usein yksinkertaistaviin oletuksiin, kuten yrityksen kassavirtojen jatkuva kasvu tietyn prosentin verran ikuisesti. Tällaiset oletukset ovat alttiita virheille, koska on vaikeaa ennustaa, kuinka yritys menestyy pitkällä aikavälillä.
Lisäksi todellisen arvon laskeminen vaatii monia oletuksia tulevaisuuden kasvusta, voittomarginaaleista, investointitarpeista ja muista tekijöistä. Jokainen näistä oletuksista voi olla väärä, ja virheellinen oletus voi johtaa merkittävästi virheelliseen arvioon. Koska taloudellinen ja liiketoimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, aikaisempien vuosien tiedot eivät välttämättä päde tulevaisuudessa.
Yrityksen todellinen arvo riippuu myös siitä, miten markkinat ja kilpailutilanne kehittyvät. Uudet kilpailijat, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologiset innovaatiot tai sääntelymuutokset voivat kaikki vaikuttaa yrityksen tuloksiin ja näin ollen sen arvoon.
Myös makrotaloudelliset tekijät saattavat näytellä isoa roolia yrityksen arvossa. Inflaatio, korkotasot, valuuttakurssit ja muut makrotaloudelliset tekijät voivat vaikuttaa yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn ja näin ollen sen todelliseen arvoon.
Kaiken kukkuraksi arvonmääritysprosessi sisältää aina jonkin verran subjektiivisuutta. Eri sijoittajat ja analyytikot voivat päätyä erilaisiin arvioihin samoista tiedoista riippuen heidän käyttämistään oletuksista ja menetelmistä. Subjektiivisten arvioiden vuoksi sijoituskohteen todellisen arvon arvioinnit vaihtelevat merkittävästi.
