Ammattiliittojen tuoreet palkankorotusvaatimukset vallitsevassa suhdannetilanteessa saattavat yllättää. Suomen talous on taantumassa, konkurssit lisääntyvät, rakentaminen sukeltaa ja Suomelle tärkeän vientimaan Saksan talous on yhä suuremmissa vaikeuksissa.
Silti Suomen suurimmalla ammattiliittojen keskusjärjestöllä on kanttia vaatia palkankorotuksia joita tuskin osattiin odottaa.
SAK:n seitsemän ammattiliittoa ovat julkistaneet yhteisen palkankorotustavoitteensa. Vaatimukset ovat kovat, sillä SAK:n ammattiliitot kertovat tavoittelevansa peräti 10 prosentin palkankorotusta.
Tavoite on asetettu kahdelle vuodelle niin, että ensimmäisen vuoden palkankorotustavoite on kuusi prosenttia, vähintään 150 euron korotus kuukausipalkkaan. Toisen vuoden tavoite on neljä prosenttia, vähintään 100 euron palkankorotus.
Ammattiliitot neuvottelevat omista työehtosopimuksistaan ja palkankorotuksista työnantajaliittojensa kanssa tänä talvena ja ensi keväänä. Teollisuusliiton neuvottelut ovat jo alkaneet.
”Työntekijöiden ostovoima on supistunut voimakkaasti. Syynä on nopea ja tuntuva hintojen nousu. Nyt palkalla saa vähemmän kuin ennen. Tämän pulman hoitaminen vaatii aiempaa suurempia palkankorotuksia”, perustelee palkankorotusvaatimuksia Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.
EK:n Häkämies: ”lähestulkoon absurdia”
SAK:n seitsemän ammattiliiton julkaisema sama palkankorotustavoite järkytti työnantajaleirin.
Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen kertoo MTV Uutisille, että SAK:n kymmenen prosentin palkankorotustavoitteet ”eivät ole tästä maailmasta”.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies kommentoi puolestaan SAK:n ehdotusta MTV:n Huomenta Suomessa tänään ”lähestulkoon absurdiksi”.
”Meidän taloustilanteemme ja yritysten tilanne ja työllisyys ovat erittäin haastavassa asennossa. Nyt ei kerta kaikkiaan olisi mahdollisuutta tämmöiseen.”
Työnantajapuolella ymmärretään maltilliset palkankorotukset, mutta nyt ehdotettu taso kuitenkin vain kiihdyttäisi inflaatiota sekä heikentäisi ostovoimaa ja työllisyystilannetta.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ihmettelee tätä puheessaan SAK:n edustajistolle.
”Kun ay-liike käyttää puhevaltaa työehtosopimusneuvotteluissa, on kauhistus hirmuinen, koska vaatimukset eivät olekaan enää niin kuin ennen. Pelin sääntöjen muuttuessa on selvää, että pelaajat reagoivat siihen”, hän kertoo SAK:n edustajistossa pitämässään puheessaan.
Kymmenen prosenttia tai 250 euroa kahdelle vuodelle voi kuulostaa kovalta palkkatavoitteelta, mutta se ei ole hänen mielestään missään mielessä absurdi tai kohtuuton.
”Suomalaisen työn hinnan kansainvälinen kilpailukyky on parhaillaan kohtuu hyvällä tasolla. Olemme tehneet pitkään maltillisia tai työvoimakustannuksia alentavia työmarkkinaratkaisuja. Vastuuta on kannettu ja yritysten toimintaedellytyksiä tuettu.
Nyt kansainvälinen kilpailukykymme on tolalla, joka kestää vähän reippaammat korotukset.”
Elorannan mielestä toteutuessaan SAK:n liittojen tavoittelemat palkankorotukset palauttaisivat Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn suunnilleen tasolle, jolla se oli ennen koronapandemiaa ja inflaatiokriisiä. Eli ei siis romuttaisi tai vaarallisesti uhkaisi sitä.
Palkansaajien ostovoima ei ole pudonnut näin jyrkästi kymmeniin vuosiin, ja Elorannan mielestä tämä ”monttu on saatava umpeen”, jotta ihmiset alkavat tulla paremmin palkallaan toimeen.
Pienipalkkaisilla ostovoiman pudotus on ollut suhteellisesti rajumpaa kuin keski- ja hyväpalkkaisilla. Osittain siksi, että peruseläminen- ruoka, asuminen, energia – on viime vuosina kallistunut suhteessa enemmän ja osittain siksi, että sosiaaliturvan leikkaukset ovat vieneet osan tuloista.
Onko kyseessä kosto?
Kovat palkankorotusvaatimukset ovat herättäneet epäilyn, että kyse olisi ammattiliittojen kostosta. Ammattiyhdistysliike yritti estää Petteri Orpon hallitusta tekemästä työelämäuudistuksia, mutta epäonnistui siinä.
Hallitus päätti esimerkiksi porrastaa ansiosidonnaista työttömyyskorvausta ja rajoitti poliittisten lakkojen kestoa sekä korotti niistä maksettavia hyvityssakkoja.
Eloranta toki kieltää, että kyse olisi kostosta.
”Kyse on ihmisten toimeentulosta, sen turvaamisesta ja parantamisesta. Jos duunarin kukkarosta lähtee satasia pois kuukaudessa, niin on selvää, että yritämme neuvotella niitä sinne takaisin. Se ei ole pottuilua, vaan normaalia edunvalvontaa. Työtä, jota ay-liike on aina tehnyt ja tekee jatkossakin”, hän toteaa.
Palkankorotusten perustelu ostovoiman parantamisella ei mene työnantajaleirissä läpi.
Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies kertoo Ylelle, että tuntuvat palkankorotukset vauhdittaisivat inflaatiota, mikä puolestaan heikentäisi palkkojen ostovoimaa.
Hieman tuntuu siltä, että Suomessa eletään edelleen takavuosikymmenien malliin.
Mitään ”devalvaatiokorttia” ei enää ole ja maan hintataso alkaa olla euroalueen kalliimmasta päästä.
Pitäisi ehkä myöntää tosiasiat ja yleisesti ottaen ”laittaa suu säkkiä myöten.”
Samaan aikaan kun verotus on todella kireää, ei todellakaan pitäisi maksaa mitään yritystukia.
Meillä pitäisi priorisoida kansantaloutta valtiontalouden kustannuksella. Aikoinaan poliitikko Kaliforniasta (Reagan) totesi tyyliin: ”Valtio ei ole ratkaisu, valtio on ongelma.”
Ehkä meillä ei ihan noin jyrkkää käännöstä tehtäisi, mutta muutos ajattelutapaa pitäisi löytyä. Nykyistä tapaa toimia on kokeiltu kohta 20-vuotta, eikä toimi.
Euroon siirtymisen jälkeen devalvaatiot jäivät historiaan. Tämä tarkoitti, että kun valuutta ei jousta, niin työllisyys joustaa tarvittaessa. Kaikki olivat yllättävän yksimielisiä, että meilläkin pitää tehdä vastaavat korjausliikkeet työmarkkinapuolella. Aikaa on kulunut ja vasta NYT on todellisuudessa alettu näitä muutoksia tekemään. Huuto on hirmuinen. Ay-liike elää kuin ei olisi koskaan moisesta edes kuullut!
Sosiaalivaltion paisuttaminen on jatkunut vuosikymmenet ja alkaa nyt olemaan tiensä päässä. Olemme eläneet vuosi tolkulla yli varojemme, velaksi! Yhtälö on karmea. Viennin pitäisi vetää ja yksityisen sektorin olla iskukunnossa, jotta saisimme tarvittavat verovarat kasaan valtion surkean tilanteen pelastamiseksi.
Mitä tekee ay? Ei ole ymmärtävinään tilanteen vakavuutta, vaikka ay-pomot tasan tarkkaan tietävät mikä maamme tilanne on!. Lietsovat tahallaan lakkomielialaa!
Viime keväiset lakot olivat ay-pomojenkin jälkeenpäin tunnustaessa turhia! Niillä ei saavutettu mitään muuta, kuin parin prosentin kyykkäys Suomen bkt:en. Mikä järki tällaisessa on? Nyt yritetään taas vielä polleammin ja tuhoista viis, kunhan saadaan näyttää joukkovoimaa!
Miksi Ruotsi, Tanska, Saksa……. ovat pärjänneet paremmin? Ne ovat tehneet työmarkkinauudistuksensa oikeaaikaisesti.Neuvotelleet lakkoilun sijaan järkeä käyttäen. Paikallinen sopiminen ja tilanteiden mukainen jousto ovat avainsanoja.
Ne ovat ymmärtäneet myös kansakunnan edun. Valtiontalouden hoito on ollut järkevää. Meillä on tarjottu kilpaa etuja kansalaisille (lue tukia, avustuksia, kaikkea hyvää) ääniä kalastellessa ay:n ollessa vasemmiston takapiruna. Saavutettuja etuja ei voi poistaa!
Kuka sitten maksaa viulut? Ahkera, tunnollinen veronmaksaja tietenki!n! Joko työttömyytenä tai veronmaksuun täysin kyllästyneenä!
Toivoa sopii, että hallituksemme onnistuu uudistuksissaan, vaikka vastustus on kova. Kestävällä pohjalla oleva valtiontalous ja joustavat työmarkkinat ovat elinehto näin pienelle kansakunnalle maailman myrskyjä vastaan! Niitä ei kannata itse pilata!