Sijoittaja voi menettää rahansa, mutta sijoittaminen ei silti ole vedonlyöntiä

Sijoittaminen ei ole riskitöntä. Tästä itsestäänselvyydestä, joka on jo melkein kulunut latteus, moni suomalainen rahastosäästäjä on viime aikoina saanut kouriintuntuvan opetuksen. Lukuisat suomalaiset asuntorahastot kun ovat jäädyttäneet rahastojen lunastukset asuntomarkkinoiden vaikean tilanteen vuoksi.

Sijoittamisen riskisyydestä huolimatta sitä ei pidä sekoittaa vedonlyöntiin tai uhkapelaamiseen.

Sijoittajan ja vedonlyöjän yksi keskeinen ero löytyy suhtautumisesta riskiin.

Sijoittaja on riskiaversiivinen ja pyrkii ottamaan ainoastaan sellaista riskiä, josta saa korvauksen. Esimerkiksi osakkeista sijoittaja saa oletusarvoisesti muita omaisuusluokkia korkeampaa tuottoa korvauksena osakkeiden arvonvaihteluun liittyvästä riskistä.

Jos riskiaversiivinen henkilö saa valita 100 euron varman voiton ja kolikonheiton, jossa on 50 prosentin mahdollisuus voittaa 200 euroa tai 50 prosentin mahdollisuus menettää kaikki, hän valitsee todennäköisesti varman 100 euron voiton.

Uhkapelissä tilanne saattaa olla toinen. Oletusarvoisesti ruletissa talo voittaa ja pelaaja häviää. Silti rulettia pelataan, koska pelaaja nauttii pelin tuomasta jännityksestä.

Todennäköisyydet ovat sijoittajan puolella

Vedonlyönnin lopputulos on usein ”binäärinen”. Se viittaa tilanteeseen, jossa on vain kaksi mahdollista lopputulosta. Esimerkiksi veto on joko voittava tai häviävä ilman mahdollisuutta tasapeliin. Kun peli on pelattu, voi pelaaja toki pelata toisen pelin, mutta ensimmäisen pelin tulos on joka tapauksessa ratkennut suuntaan taikka toiseen.

Todennäköisyydet ovat tyypillisesti vedonlyöjää vastaan, mikä johtaa negatiiviseen odotettuun tuottoon ajan myötä. Kasinot ja vedonlyöntiyritykset luottavat tähän matemaattiseen etuun varmistaakseen kannattavuutensa.

Pelien rakenne, kuten kasinon talon etu (”house edge”) tai vedonvälittäjän marginaali, varmistaa, että pitkän aikavälin voitot ovat tilastollisesti järjestäjän puolella.

Talon etu tarkoittaa uhkapelaamisessa sitä matemaattista etua, joka pelinjärjestäjällä esimerkiksi kasinolla on pelaajiin nähden. Se ilmaisee, kuinka suuri osuus pelaajien asettamista panoksista kasino odottaa keskimäärin saavansa voitoksi pitkällä aikavälillä.

Talon etu ilmaistaan yleensä prosenttiosuutena. Esimerkiksi eurooppalaisessa ruletissa talon etu on noin 2,7 prosenttia, koska pelissä on yksi vihreä nolla, joka ei kuulu kummallekaan värille tai numerojoukolle.

Tuottojen ennustamisen ero

Lisäksi uhkapelaaminen perustuu monessa tapauksessa riippumattomiin, satunnaisiin tapahtumiin, joissa menneillä tuloksilla ei ole vaikutusta tuleviin. Tämä tekee voittojen ennustamisesta mahdotonta ja jättää osallistujat alttiiksi täysin satunnaisille lopputuloksille, joissa todennäköisyydet suosivat järjestelmää.

Toki on uhkapelejä, joissa taidot ja tiedot auttavat pelaajaa. Esimerkiksi raviveikkaus on tällainen uhkapelin muoto.

Sijoittamisessa ennustaminen on hyvin vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Sijoittamiseen liittyy riski, koska tulevaisuuden kassavirtoihin, arvonmuutoksiin ja tuotto-odotuksiin vaikuttavat epävarmuudet ovat luonteeltaan endogeenisiä ja eksogeenisiä. Endogeeniset riskit liittyvät sijoituskohteen sisäisiin tekijöihin, kuten yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn, johtamiseen ja kilpailukykyyn. Eksogeeniset riskit taas kumpuavat ulkoisista muuttujista, kuten makrotalouden kehityksestä, poliittisista muutoksista ja markkinahäiriöistä.

Näiden epävarmuuksien johdosta sijoitusten toteutunut tuotto voi poiketa odotetusta, mikä muodostaa riskin sijoitetulle pääomalle.

Vaikka riski on edelleen läsnä, sijoitukset perustuvat tutkimukseen, analyysiin ja pitkän aikavälin näkökulmaan. Viimeisen vuosisadan aikana osake- ja joukkovelkakirjasijoitukset ovat johdonmukaisesti tuottaneet positiivisia tuottoja.

Toisin kuin vedonlyönnissä, sekä sijoittajat että arvopaperien liikkeeseenlaskijat voivat hyötyä tästä järjestelystä.

Sijoittaminen ei ole nollasummapeliä

Nollasummapeli on peliteorian käsite, joka viittaa tilanteeseen, jossa yhden osapuolen saama voitto on tarkalleen yhtä suuri kuin toisen osapuolen häviö. Toisin sanoen nollasummapelissä se mikä on toiselle pelaajalle plussaa, on toiselle pelaajalle miinusta, joten summaksi tulee nolla.

Sijoittaminen ei ole nollasummapeliä, vaikka sellaisiakin väitteitä on esitetty.

Kaikessa kaupassa erilaiset intressit löytävät toisensa. Asuntokaupassa pientä kaksiota kauppaava perhe haluaa myydä asunnon päästäkseen tilavampaan asuntoon. Vasta eronnut sinkkumies puolestaan haluaa pienen asunnon. Kun perhe myy asunnon sinkkumiehelle, kaupan molemmat osapuolet hyötyvät.

Kyse on siis siitä, että omistus siirtyy sille, jonka tarpeisiin kaupan kohde paremmin sopii.

Sama pätee osakekauppaankin. On lukuisia syitä, miksi ostajien ja myyjien intressit ovat erilaisia. Näissä tapauksissa osakekauppa hyödyttää molempia osapuolia.

Toisin kuin nollasummapelissä, sijoittamisessa vastapuolen ei tarvitse hävitä, jotta toinen voittaisi rahaa. Sijoittamisen perustana on yritysten kyky tuottaa voittoa ja kasvaa pitkällä aikavälillä. Kun yritykset menestyvät ja kasvavat, ne luovat uutta arvoa, joka hyödyttää kaikkia osakkeenomistajia.

Sijoittajat voivat saada tuottoa sijoituksilleen ilman, että joku muu menettää vastaavan summan.

Aikajänteet ja omistajuus

Vedonlyönti on luonteeltaan lyhytaikaista. Kun tapahtuma päättyy, voiton mahdollisuus loppuu. Omistajuutta ei ole mukana; pelaaja lyö vain vetoa lopputuloksesta.

Jos unohdetaan päiväkauppa ja treidaaminen, sijoittaja toimii puolestaan paljon pidemmällä aikavälillä. Kun sijoittaja ostaa osakkeita, hänestä tulee yrityksen osaomistaja. Tämä omistajuus voi kestää määräämättömän ajan, mikä mahdollistaa hyötymisen yrityksen kasvusta ja menestyksestä ajan mittaan. Yritys luo toiminnallaan arvoa, josta sijoittaja hyötyy joko osinkoina tai yrityksen markkina-arvon nousuna.

Myös päätöksentekoprosessi vedonlyönnissä ja sijoittamisessa eroaa merkittävästi.

Vaikka jotkut väittävät, että urheiluvedonlyönti vaatii taitoa, lopputulos määräytyy silti monessa uhkapelissä suurelta osin tai täysin sattuman ja vedonlyöjän hallinnan ulkopuolella olevien tekijöiden perusteella.

Suomessakin on toki vedonlyönnin ammattilaisia, jotka kykenevät elättämään itsensä vedonlyönnillä. Heitä on kuitenkin huomattavan vähän verrattuna sijoittamalla itsensä elättäviin kansalaisiin.

Sijoituspäätökset sen sijaan perustuvat hallittuun riskinottoon ja parhaimmillaan perusteelliseen tutkimukseen, taloudelliseen analyysiin ja markkinadynamiikan syvälliseen ymmärtämiseen. Sijoittajat ottavat huomioon tekijöitä kuten yrityksen taloudellinen terveys, kasvunäkymät ja laajemmat taloudelliset olosuhteet.

Tämän analyyttisen lähestymistavan tavoitteena on maksimoida tuotto-riski -suhde.

Hajauttaminen ja riskienhallinta

Vedonlyöjä asettaa tyypillisesti koko panoksensa yhdelle lopputulokselle. Jos hän häviää, hän menettää koko asetetun panoksen. Sijoittaminen sen sijaan mahdollistaa hajauttamisen, joka on keskeinen strategia riskien hallinnassa.

Epäsystemaattinen riski, eli yksittäisiin yrityksiin, toimialoihin tai maantieteellisiin alueisiin liittyvä riski, voidaan käytännössä poistaa lähes kokonaan tehokkaalla hajautuksella. Vaikka systemaattista riskiä – eli markkinariskiä – ei voi täysin poistaa, hajautettu salkku minimoi tappioiden vaikutuksen yksittäisten sijoituskohteiden epäonnistumisten osalta. Tämä auttaa sijoittajaa ylläpitämään vakaampaa tuottoprofiilia myös markkinahäiriöiden aikana.

Kaikkien omaisuuserien tuotot eivät korreloi täydellisesti keskenään. Esimerkiksi osakkeiden ja joukkovelkakirjojen tuotot voivat liikkua eri suuntiin markkinatilanteen mukaan. Hyödyntämällä matalasti korreloivia tai negatiivisesti korreloivia omaisuusluokkia sijoittaja voi tasapainottaa salkkunsa volatiliteettia. Tämä parantaa riskikorjattua tuottoa.

Modernin portfolioteorian mukaan hajautettu salkku voi saavuttaa niin sanotun tehokkaan rintaman, jossa tietyllä riskitasolla saavutetaan korkein mahdollinen odotettu tuotto. Tämä tarkoittaa, että hajauttamisen avulla sijoittaja voi maksimoida salkun tuottopotentiaalin suhteessa hyväksymäänsä riskiin.

Toisaalta vuonna 2023 kuollut Charlie Munger, Warren Buffettin pitkäaikainen liikekumppani Berkshire Hathawayn -sijoitusyhtiössä, on toistuvasti huomauttanut, että riski ei tarkoita markkinahintojen volatiliteettia, kuten moderni rahoitusteoria usein väittää. Hänen mukaansa todellinen riski sijoittajalle on pääoman pysyvä menettäminen. Volatiliteetti tarjoaa pikemminkin mahdollisuuksia pitkäjänteiselle sijoittajalle.

Munger korostaa, että jokaisen sijoituspäätöksen tulee perustua epäsymmetriaan riskin ja tuoton välillä. Sijoitukseen liittyvän riskin tulisi olla selvästi pienempi kuin potentiaalinen tuotto. Tämä lähestymistapa liittyy hänen ja Buffettin usein mainitsemaan ”turvamarginaalin” periaatteeseen.

Vaikka hajautusta pidetään yleisesti tärkeänä riskienhallinnan työkaluna, Munger ei suosinut laajaa hajauttamista. Hänen mukaansa ”ylimitoitettu hajautus” voi heikentää sijoittajan keskittymistä korkealaatuisiin kohteisiin.

Mungerin tavoitteena oli keskitetty sijoitussalkku, jossa sijoitukset kohdistetaan harvoihin, mutta erittäin hyvin ymmärrettyihin kohteisiin. Hän on usein varoittanut monimutkaisista sijoitusstrategioista, jotka voivat lisätä riskejä. Hän suosittelee yksinkertaista ja rationaalista lähestymistapaa sijoituskohteiden valintaan.

Erot sääntelyssä

Sijoittamisella on tietysti myös laajempi, yhteiskunnallinen hyöty.

Sijoittaminen mahdollistaa pääoman tehokkaan allokoinnin eli kohdentumisen taloudessa. Kun sijoittajat ostavat osakkeita, he tarjoavat yrityksille pääomaa, jota voidaan käyttää tutkimukseen, kehitykseen, laajentumiseen ja työpaikkojen luomiseen. Tämä puolestaan edistää talouskasvua ja innovaatioita, mikä hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Suomessa toki Veikkauksen uhkapelien tuotot menevät valtiolle ja sitä kautta yhteiseen kassaan. Kuitenkin näiden varojen jakaminen on mielivaltaista ja poliittisista voimasuhteista riippuvaa. Sijoittajan varat menevät sen sijaan juuri siihen tarkoitukseen, johon sijoittaja on niiden tarkoittanutkin niiden menevän.

Vedonlyöntiä ja sijoittamista koskevat sääntelykehykset eroavat myös merkittävästi. Vedonlyöntiä säännellään usein tiukasti petosten ja riippuvuuden ehkäisemiseksi, ja mainontaa ja saatavuutta rajoitetaan.

Vaikka sijoittamistakin säännellään, yleensä kansalaisia kannustetaan sijoittamiseen keinona rakentaa henkilökohtaista varallisuutta ja tukea talouskasvua. Rahoitusmarkkinat ovat valvonnan alaisia oikeudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden varmistamiseksi, mutta osallistuminen on laajasti yleisön saatavilla.