Valtioneuvosto antoi 10. syyskuuta asetuksen asuinrakennusten korjausrakentamisen avustuksesta, ja Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus Varke avaa haun maanantaina 28. syyskuuta. Hallitus linjasi kevään kehysriihessä, että avustukseen ja sen hallintokuluihin voidaan käyttää vuosina 2026–2027 yhteensä 110 miljoonaa euroa, josta kuluvalle vuodelle on varattu noin 25 miljoonaa.
Avustusta voivat saada asunto-osakeyhtiöt sekä valtion tuella rahoitettujen vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat, kun korjaus parantaa rakennuksen energiatehokkuutta merkittävästi. Arvion mukaan avustuksen työllistävä vaikutus voisi nousta 7 200 henkilötyövuoteen.
Isännöitsijöiden arviossa potti on käytännössä auki melko harvalle. Isännöintiliiton johtaja Marianne Falck-Hvilstafeldt pitää ratkaisevana sitä, missä vaiheessa taloyhtiön omat korjaussuunnitelmat ovat.
”Ajoitus on taloyhtiöiden näkökulmasta merkittävin tekijä siinä, onko avustuksen saanti taloyhtiölle realistista. Avustus on lähtökohtaisesti mahdollinen taloyhtiöille, joilla on jo ollut vähintään suunnitelmissa korjaustoimenpiteet, jotka sattuvat täyttämään korjausavustuksen ehdot”, Falck-Hvilstafeldt sanoo.
Remontin liikkeelle saaminen on hidas prosessi, muistuttaa isännöitsijä Riku Pönkänen, joka toimii Pirkanmaan Isännöitsijät ry:n puheenjohtajana ja Isännöintiliiton hallituksen jäsenenä.
”Hankkeen käynnistäminen vie vähintään puoli vuotta ja silloinkin riippuu paljon siitä, kuinka nopeasti saadaan tarvittavia suunnitelmia, urakkatarjouksia ja rahoitustarjouksia”, Pönkänen sanoo.
Hankkeen pitää näkyä jo kunnossapitotarveselvityksessä
Taloyhtiössä päätöksiä ei tehdä hallituksen pöydän ääressä, vaan yhtiökokouksessa. Pönkäsen mukaan olennaista on, että päätöstä tehtäessä tietoa on riittävästi ja osakkaat ovat valmiita sitoutumaan hankkeeseen.
Hyvä mittari lähtötilanteelle on kunnossapitotarveselvitys, jossa taloyhtiön hallitus kertoo vuosittain yhtiökokoukselle seuraavien viiden vuoden korjaustarpeista.
”Jos kunnossapitotarveselvityksessä ei ole mitään suunniteltua hanketta, on suoranainen ihme, että voisi ehtiä mukaan avustuksen hakuaikatauluihin”, Pönkänen kertoo.
Avustusta voi hakea myös takautuvasti. Se kattaa 20. huhtikuuta 2026 alkaen syntyneet suunnittelukustannukset sekä hankkeet, joissa tarjouspyynnöt on hyväksytty tai urakkasopimus allekirjoitettu ja rakennustyöt ovat alkaneet aikaisintaan 1. kesäkuuta 2026.
Takautuvat hakemukset on jätettävä vuoden 2026 loppuun mennessä. Valtion tavoitteena on vauhdittaa jo suunnitteilla olevia remontteja ja synnyttää uusia hankkeita, mutta isännöitsijöiden aikataulujen valossa tämän vuoden rahoista hyötyvät lähinnä ne, joiden hanke oli liikkeellä jo ennen avustuksen julkistamista.
Avustus kattaa korkeintaan puolet kuluista
Avustusta myönnetään enintään 4 000 euroa asuntoa kohden, ja se voi olla enintään 50 prosenttia avustuspäätöksessä hyväksytyistä ja toteutuneista kustannuksista. Esimerkiksi 30 asunnon taloyhtiö voi saada enintään 120 000 euroa, ja täyden summan vain, jos hyväksyttyjä kustannuksia kertyy vähintään 240 000 euroa.
Valtaosa rahoituksesta on siis järjestettävä muualta. Pönkänen korostaa, ettei avustus helpota lainan saamista.
”Avustus ei paranna kiinteistön vakuusarvoa vaan se pienentää tarvittavan muun rahoituksen määrää. Edelleenkin taloyhtiön pitää saada rahoitus suurimpaan osaan kustannuksista rahoituslaitoksilta tai osakkailta”, Pönkänen muistuttaa.
Falck-Hvilstafeldtin mukaan taloyhtiöltä vaaditaan onnea myös siinä, että sen tarvitsema remontti ylipäätään sopii avustuksen ehtoihin. Vanhoissa taloissa energiaremontti kilpailee usein kiireellisempien korjausten kanssa.
”Ikkunoiden uusinta ei auta, jos putket ja märkätilat ovat käyttöikänsä päässä.”
Energialaskelma ratkaisee, ja rahat tulevat vasta lopuksi
Avustettavien toimien on parannettava energiatehokkuutta vähintään 10 prosenttia yli lakisääteisen vähimmäistason. Parannus osoitetaan hankkeen valmistuttua E-luvulla, joka kuvaa rakennuksen laskennallista vuotuista energiankulutusta neliömetriä kohden, ja maksua haettaessa taloyhtiön on toimitettava virallinen energiatodistus korjausten jälkeisestä tilanteesta.
Pönkänen suhtautuu E-lukuun energiatehokkuuden mittarina kriittisesti. Hänen mukaansa kerrostaloissa luvun painaminen alas on helpompaa kuin rivitaloissa, ja ehdoissa pitäisi ottaa huomioon rakennustyyppien erot.
”Pelkällä ikkunoiden ja ovienkaan uusimisella ei päästä todennäköisesti vaadittavaan E-lukuun”, Pönkänen sanoo.
Kun hanke on valmis, paperityö jatkuu. ”Avustuksen saamiseen liittyy taloyhtiön näkökulmasta riskejä: ajoitus ja hankkeen sisältö on oltava kohdillaan ja jotta avustuksen lopulta saa taloyhtiön tilille, on hankkeesta esitettävä avustusehtojen mukaiset dokumentaatiot”, Falck-Hvilstafeldt sanoo.
Pönkäsen kokemuksen mukaan avustus on varma vasta, kun rahat ovat taloyhtiön tilillä. Rahoitussuunnitelma kannattaa siksi rakentaa niin, että hanke kantaa myös ilman tukea.
Nimet voivat mennä helposti sekaisin, sillä nyt haettavaa korjausavustusta kutsuttiin valtionhallinnossa alkuun energia-avustukseksi. Valmistelussa on lisäksi osin EU-rahoitteinen energia-avustus, jonka on kaavailtu tulevan voimaan vuonna 2028 ja jonka ehtona olisi kiinteistön vakuusarvon enimmäisraja 1 500 euroa neliöltä.
Tuki on suunniteltu pienempien kaupunkien ja syrjäisempien alueiden taloyhtiöille. Laskeneilla neliöhinnoilla raja kattaisi kuitenkin myös suurten kaupunkien lähiöitä.
