Alankomaiden keskuspankki De Nederlandsche Bank kertoi keskiviikkona siirtäneensä 86 tonnia kultaa Yhdysvalloista ja Kanadasta Lontooseen maaliskuun ja elokuun välisenä aikana. Pankki perusteli ratkaisua kasvavalla geopoliittisella levottomuudella.
Siirron jälkeen Lontoon osuus Alankomaiden kultavarannosta nousi 18,1 prosentista 32,1 prosenttiin, ja Britannian pääkaupungista tuli varannon suurin yksittäinen säilytyspaikka. New Yorkin osuus laski 31,3 prosentista ja Ottawan 19,7 prosentista kumpikin 18,5 prosenttiin.
Kotimaassa keskuspankki säilyttää edelleen 30,8 prosenttia kullastaan. Koko varanto oli vuoden 2025 lopussa 612,4 tonnia ja 72,2 miljardin euron arvoinen.
Operaation mittaluokkaa kiinnostavampi on sen toteutustapa.
Noin 59 tonnia hoitui myymällä kultaa New Yorkissa ja ostamalla vastaava määrä Lontoosta. Loput runsaat 27 tonnia matkasivat fyysisesti Pohjois-Amerikasta pankin holviin Zeistiin lähelle Utrechtia, ja Zeististä lähti Lontooseen vastaava määrä markkinastandardin mukaisia harkkoja.
Näin keskuspankki välttyi sulattamasta harkkojaan uudelleen eri holvien vaatimuksiin sopiviksi.
Pääjohtaja Olaf Sleijpen kytki ratkaisun kriisivalmiuteen.
”Lähdemme siitä, ettemme koskaan joudu ottamaan kultaa käyttöön, mutta silti on välttämätöntä vahvistaa kriisinkestävyyttämme ja varautumistamme”, Sleijpen sanoi.
Lontoossa kullalla voi tehdä jotain
Englannin keskuspankin holveissa makasi heinäkuussa noin 9 500 tonnia kultaa, ja Lontoossa käydään valtaosa maailman fyysisestä tukkukaupasta jalometallilla. Keskuspankin tilillä oleva kulta siirtyy markkinatoimijan tilille kirjauksena ilman, että yhtäkään harkkoa tarvitsee nostaa lavalta.
Käytännössä Lontoossa säilytettävää kultaa voi myydä, lainata tai käyttää dollarilikviditeetin hankkimiseen swapeilla nopeammin kuin New Yorkissa tai Ottawassa olevaa. Juuri tähän eroon DNB perusteluissaan vetosi.
Ranskan keskuspankki ehti tehdä samankaltaisen järjestelyn ennen alankomaalaisia. Se käsitteli heinäkuun 2025 ja tammikuun 2026 välisenä aikana 129 tonnia New Yorkissa säilyttämäänsä kultaa 26 erillisellä kaupalla.
Vanhat harkot myytiin Yhdysvalloissa, ja tilalle ostettiin Pariisiin markkinakelpoisia London Good Delivery -harkkoja. Kirjanpidollista voittoa kertyi ranskalaislehti La Tribunen mukaan 12,8 miljardia euroa ilman yhtäkään Atlantin yli kulkenutta harkkoa.
Saksassa vastaava keskustelu on toistaiseksi jäänyt puheen tasolle. Bundesbankilla on noin 3 350 tonnia kultaa, josta runsaat 1 200 tonnia lepää New Yorkin keskuspankin holveissa.
Bundesbankin entinen tutkimusjohtaja Emanuel Mönch on vaatinut kullan kotiuttamista.
”Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa vaikuttaa riskialttiilta säilyttää näin suurta määrää kultaa Yhdysvalloissa”, Mönch sanoi Handelsblattille.
Bundesbank itse on ilmoittanut luottavansa Fediin säilyttäjänä, eikä liittokansleri Friedrich Merzin hallitus valmistele siirtoa.
Keskuspankit ostavat, kun rahastosijoittajat myyvät
Kotiuttaminen ja uudelleensijoittelu ovat osa laajempaa käännettä. Keskuspankit ovat ostaneet neljän viime vuoden aikana keskimäärin tuhat tonnia kultaa vuodessa, kun edeltävän vuosikymmenen keskiarvo jäi noin 500 tonniin.
Maailman kultaneuvoston vuosittaiseen keskuspankkikyselyyn vastasi tänä vuonna ennätykselliset 76 keskuspankkia. Niistä 89 prosenttia odottaa maailman virallisten kultavarantojen kasvavan seuraavan vuoden aikana, ja ennätykselliset 45 prosenttia aikoo kasvattaa omaansa.
Myös perustelut ovat muuttuneet. Kyselyssä 90 prosenttia vastaajista nimesi syyksi kullan käyttäytymisen kriisiaikoina, kun taas historiallisena perintönä kultaa piti enää 46 prosenttia vastaajista, vuotta aiemmin 62 prosenttia.
Säilytysjärjestelyjään muuttaneiden joukko on silti pieni, sillä 9 prosenttia vastaajista lisäsi kotimaista säilytystä kuluneen vuoden aikana ja 10 prosenttia hajautti ulkomaisia säilytyspaikkojaan. Vuotta aiemmin jälkimmäisiä oli kaksi prosenttia.
UBS:n raaka-aineanalyytikko Giovanni Staunovo on nimennyt käänteelle selvän alkupisteen.
”Pelko siitä, ettei varoihin päästä käsiksi ulkomailla, on ajanut keskuspankkeja kotiuttamaan kultaa vuodesta 2022 lähtien”, Staunovo sanoi CNBC:lle.
Sijoittajalle siirto ei ole ostosignaali
Kultasijoittajan kannattaa lukea uutinen tarkasti. DNB ei ostanut grammaakaan lisää kultaa, vaan vaihtoi varantonsa sijaintia.
Hinnan kannalta operaatio on lähes neutraali, koska New Yorkissa myyty metalli ostettiin takaisin Lontoossa. Kysyntää kasvattaa keskuspankkien nettomääräinen ostaminen, ei varannon siirtely holvista toiseen.
Ostamista on silti riittänyt. Vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä keskuspankit hankkivat nettomääräisesti 244 tonnia kultaa, ja Goldman Sachsin arvion mukaan kesäkuun ostot ylsivät 57 tonniin, kun vuotta 2022 edeltänyt kuukausikeskiarvo oli 17 tonnia.
Hintakehitys on kulkenut eri suuntaan. Kulta noteerattiin torstaiaamuna noin 4 430 dollarissa unssilta, eli tammikuun lopun ennätyksestä on tultu alas runsaan viidenneksen, vaikka vuoden takaiseen verrattuna hinta on yhä noin 23 prosenttia korkeammalla.
Lyhyellä aikavälillä hintaa ohjaa korkomarkkina. Fedin pääjohtajan Kevin Warshin tiukka linja on nostanut syyskuun koronnoston todennäköisyyden CME:n FedWatch-työkalussa noin 66 prosenttiin.
Ero näkyy rahastovirroissa. Pohjois-Amerikan kultarahastoista virtasi alkuvuonna ulos 7,7 miljardia dollaria, mikä oli heikoin alkuvuosi sitten vuoden 2013, kun taas aasialaisiin rahastoihin tuli ennätykselliset 12 miljardia ja eurooppalaisiin 3,2 miljardia dollaria.
Kun keskuspankit hinnoittelevat lainkäyttöalueen riskiä, yksityissijoittajan vastine on selvittää, missä hänen kultarahastonsa metalli on holvissa ja onko se allokoitua eli kohdistettu nimettyihin harkkoihin. Kysymys on tähän asti kiinnostanut lähinnä fyysisen kullan ostajia.
Lontoon painoarvon kasvu on sijoittajalle kaksiteräinen asia. Likviditeetti keskittyy paikkaan, jossa kaupankäynti on nopeinta, mutta samalla yhä suurempi osa maailman virallisesta kullasta on saman lainsäädännön ja saman säilyttäjän varassa.
Riski ei ole teoreettinen. Englannin keskuspankki kieltäytyi vuonna 2018 luovuttamasta Venezuelan keskuspankin kultaa sen omistajalle.
Suomen Pankilla on 44 tonnia kultaa, jonka arvo nousi tammikuussa 6,1 miljardiin euroon. Yli puolet varannosta on jo Englannin keskuspankissa, noin viidennes Ruotsissa ja 18 prosenttia New Yorkissa.
Saksan keskustelu ei ole saanut Suomen Pankkia liikkeelle. Varannon kunto tarkistetaan säilytysmaissa paikan päällä, kun virkahenkilöt matkustavat holveille ja punnitsevat harkot tarkkuusvaaoilla.
Suomen Kultareservi on Iltalehden testivoittaja – myy kultasi ennätyshintaan!
Lue myös tämä: UBS ennustaa kullan kipuavan 5 000 dollariin
