Kullan Spot-kulta nousi perjantaina 2,11 prosenttia 4 342 dollariin unssilta. Päätöskurssi oli korkein sitten heinäkuun lopun, ja viikkonousua kertyi noin seitsemän prosenttia, enemmän kuin kertaakaan tammikuun jälkeen.
Hopea veti vielä kovempaa. Sen viikkonousu ylsi yli kymmeneen prosenttiin, ja unssihinta kiipesi 64 dollarin yläpuolelle, missä se pysytteli myös maanantain kaupankäynnissä.
Käänteen sytytti USA:n heinäkuun työllisyysraportti. Yhdysvalloissa syntyi kuukauden aikana vain 23 000 uutta työpaikkaa, ja markkinoiden hinnoittelema todennäköisyys Yhdysvaltain keskuspankin syyskuiselle koronnostolle putosi 67 prosentista 44 prosenttiin.
Suunta kannattaa lukea tarkkaan, sillä Fed ei tällä hetkellä puntaroi koronlaskua vaan koronnostoa. Ohjauskorko on 3,50–3,75 prosentissa, ja heinäkuun kokouksessa kolme jäsentä äänesti neljännesprosenttiyksikön koronnoston puolesta. Pääjohtaja Kevin Warsh on pitänyt inflaatiopuheensa tiukkana.
Öljyn hinta laski viikon aikana noin kymmenen prosenttia Yhdysvaltain ja Iranin neuvottelujen edetessä. Halventuva energia purkaa inflaatiopainetta ja vähentää siten kiristyksen tarvetta.
Taustalla vaikutti myös harvinainen valuuttaoperaatio. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö osti jeniä yhdessä Japanin viranomaisten kanssa perjantaina 31. heinäkuuta, ja molemmat osapuolet vahvistivat operaation vasta seuraavana maanantaina.
Interventio suojasi korkomarkkinaa
Edellisen kerran Yhdysvallat puuttui jenin kurssiin 15 vuotta sitten, ja jenin tueksi tehdystä operaatiosta on kulunut 28 vuotta. Jeni oli valunut 164:ään dollaria vastaan eli 40 vuoden pohjalukemiin, ja yhteisosto vahvisti sen 155,23:een, vahvimmilleen sitten toukokuun.
Valtiovarainministeri Scott Bessent vahvisti Yhdysvaltain osallistumisen X-viestipalvelussa. ”Emme epäröi osallistua uusiin yhteisiin interventioihin”, hän kirjoitti.
Ennen operaatiota Bessent oli antanut markkinoille vihjeen, jota on vaikea pitää vahinkona. Camp Davidin kabinettikokouksessa kuvaajat ikuistivat hänen muistilapultaan yhden ainoan tehtävän: osta jeniä 5–10 miljardilla dollarilla.
Operaation rakenne kertoo motiivista enemmän kuin retoriikka. Financial Timesin ja Reutersin lähteiden mukaan New Yorkin keskuspankki myi euroja eikä dollareita, ja Japani sai tarvitsemansa dollarit Fedin FIMA-repojärjestelystä eli ulkomaisille keskuspankeille tarkoitetusta lyhytaikaisesta lainaikkunasta valtionlainojaan vastaan.
Japani on Yhdysvaltain valtionlainojen suurin ulkomainen haltija, ja pakkomyynnit olisivat nostaneet korkoja juuri kun velkakanta lähestyy 40 000 miljardia dollaria. Kymmenen vuoden lainan korko on sittemmin laskenut 4,66 prosenttiin ja dollari-indeksi alle 99,6:n.
Jättipankki UBS Group arvioi, että myyntiaallon riskin pieneneminen tuki osaltaan myös kullan hintaa.
Kullan hinta yhä kaukana ennätyksestä
Nousuvire ei tarkoita paluuta huipuille. Kulta on noin 21 prosenttia alempana kuin ennätyspäätöskurssissaan 5 513 dollarissa, joka kirjattiin 28. tammikuuta.
Vuosi 2025 oli jalometalleille poikkeuksellinen. Kulta nousi 66 ja hopea 135 prosenttia, mutta kuluvana vuonna molemmat ovat olleet pitkään pakkasella helmikuussa alkaneen Yhdysvaltain ja Iranin sodan nostettua energian hintaa ja käännettyä korko-odotukset kiristyksen suuntaan.
MarketGaugen päästrategi Michele Schneider kertoi Kitco Newsille aloittaneensa kultaposition rakentamisen heinäkuun puolivälissä, kun metalli piti tekniset tukitasonsa kesäkuun pohjilla. Hänen tulkintansa läpimurrosta on suora: kyse on epäluottamuksesta päättäjiin, ei suhdanteesta.
”Jos luottamus puuttuu, ihmiset ostavat kultaa”, Schneider sanoi.
Hopeaa hän pitää kultaa kiinnostavampana, jos inflaatiopaineet laajenevat. Syyskuun futuurin nousu selvästi 64 dollarin yli avaisi hänen mukaansa tien 75–80 dollariin.
UBS toistaa 5 000 dollarin tavoitteensa vuoden 2027 alkupuoliskolle. Sijoitusjohtaja Ulrike Hoffmann-Burchardi perustelee näkemystä inflaation asteittaisella vaimenemisella, joka antaa Fedille tilaa aloittaa koronlaskut ensi vuonna ja painaa reaalikorkoja alas.
Pankki pitää lähelle 4 000 dollaria valuvia kullan hintanoteerauksia ostopaikkoina pitkäjänteiselle sijoittajalle. Riskilistan kärjessä ovat öljyn kallistuminen ja korko-odotusten kääntyminen uudelleen kireämmiksi, sillä molemmat parantaisivat korkosijoitusten suhteellista houkuttelevuutta.
Näkemys ei ole yksimielinen. Macquarie Group arvioi kesäkuussa kullan keskihinnaksi 4 641 dollaria tälle vuodelle mutta ennusti hinnan painuvan 4 200 dollariin ensi vuonna ja laskevan siitä eteenpäin vuosikymmenen loppua kohti.
Sijoittajan kannalta ratkaiseva muuttuja on reaalikoron suunta, ei intervention symboliikka. Niin kauan kuin syyskuun koronnosto on edes osittain hinnoiteltuna, jalometallien nousu nojaa siihen, että Yhdysvaltain makrodata pysyy mollivoittoisina.
