Yhdysvaltain työmarkkinoiden viilentyminen sai heinäkuussa aiempaa vakavamman käänteen. Maan työtilastoviraston perjantaina julkaisemien lukujen mukaan työpaikkojen määrä väheni 23 000:lla. Uutistoimisto Bloombergin ekonomistikyselyssä odotuksena oli noin 80 000 uutta työpaikkaa, joten pettymys oli mittava.
Kylmää kyytiä tarjosivat myös aiempien kuukausien luvut. Touko- ja kesäkuun työllisyyskasvua tarkistettiin alaspäin yhteensä 103 000 työpaikalla, ja kesäkuun kasvuksi jäi lopulta vain 20 000 työpaikkaa.
Työttömyysaste laski 4,2 prosentista 4,1 prosenttiin, mikä on alin lukema sitten viime vuoden kesäkuun. Myönteiseltä kuulostava luku ei kuitenkaan kerro työmarkkinoiden vahvistumisesta, sillä lasku johtui ihmisten siirtymisestä työvoiman ulkopuolelle. Työvoimaosuus painui 61,4 prosenttiin eli alimmilleen sitten vuoden 2021.
”Tämän raportin pehmeys on aitoa”, arvioi investointipankki JPMorganin pääekonomisti Bruce Kasman. Hänen mukaansa hidastuminen näkyy laajasti eri toimialoilla, ja kolmen kuukauden tarkastelujaksolla työllisyyskehitys on selvästi heikompaa kuin vielä alkuvuonna osattiin odottaa.
Toimialoittain tarkasteltuna työpaikkoja syntyi edelleen terveydenhuoltoon, jonne palkattiin arviolta 22 000 uutta työntekijää. Sen sijaan julkisen sektorin opetustehtävistä katosi peräti 50 000 työpaikkaa, vähittäiskaupasta 19 000 ja rahoitusalalta 14 000.
Konsulttiyhtiö Inflation Insightsin perustaja Omair Sharif huomautti, että kokonaislukua painoi ennen kaikkea opetusalan romahdus. Se selittyy hänen mukaansa todennäköisesti kesälomakauteen liittyvillä kausitasoituksen ongelmilla, joten synkin tulkinta luvuista voi osoittautua liioitelluksi.
Koronnoston todennäköisyys hinnoiteltiin alemmas
Markkinoilla reaktio oli välitön. Korko-odotuksia herkästi seuraileva Yhdysvaltain kahden vuoden valtionlainakorko laski 0,05 prosenttiyksikköä 4,20 prosenttiin ja dollari heikkeni. Osakemarkkinoilla heikot työllisyysluvut tulkittiin hyväksi uutiseksi, ja S&P 500 -indeksi nousi 0,6 prosenttia uuteen ennätykseensä.
Johdannaismarkkinoilla syyskuun koronnoston todennäköisyys putosi runsaaseen 40 prosenttiin, kun ennen työllisyysraporttia noston mahdollisuudeksi hinnoiteltiin lähes 60 prosenttia.
Tilanne on poikkeuksellinen, sillä tavallisesti heikkenevä työllisyys ruokkii odotuksia koronlaskuista. Nyt Yhdysvaltain keskuspankki Fed painii Lähi-idän sodan kiihdyttämien hintapaineiden kanssa, ja markkinoilla on varauduttu pikemminkin rahapolitiikan kiristämiseen. Ohjauskorko on heinäkuun kokouksen jäljiltä 3,50–3,75 prosentin haarukassa.
Varainhoitoyhtiö AllianceBernsteinin kehittyneiden markkinoiden ekonomistijohtaja Eric Winograd totesi, etteivät tuoreet luvut poista koronnostoja kokonaan pöydältä, mutta ne heikentävät nostojen perusteita tuntuvasti.
Katse kääntyy ensi viikon inflaatiolukuihin
Moni ekonomisti arvioi, että keskuspankin seuraavan liikkeen ratkaisevat lopulta inflaatiotilastot, eivät työllisyysluvut. Heinäkuun kuluttajahintaindeksi julkaistaan ensi viikolla.
”Jos tuleva inflaatiodata osoittautuu kuumaksi, paine palaa saman tien”, sanoi japanilaispankki Nomuran Yhdysvaltain korkostrategiasta vastaava Jonathan Cohn. Hänen mukaansa inflaatio on juuri nyt keskuspankin kaksoismandaatin tärkeämpi puoli.
Pitkät markkinakorot nousivat jo viime viikolla, kun Fedin pääjohtaja Kevin Warsh antoi vain niukasti viitteitä siitä, miten keskuspankki aikoo suitsia sodan ruokkimia hintapaineita. Warshin lähipiiristä on kerrottu, että pääjohtaja aikoo pitäytyä pelkistetyssä viestintätyylissään myös syyskuun kokouksessa valtionlainojen myyntiaallosta huolimatta.
Inflaatiohuolia pitää yllä erityisesti energia. Öljyn hinta on liikkunut elokuun alussa noin 80 dollarissa barrelilta, ja Hormuzinsalmen kuljetushäiriöiden pitkittyminen voisi nostaa hinnan takaisin yli 100 dollariin.
Työmarkkinat ovat jämähtäneet paikoilleen
Alkuvuonna Yhdysvaltain työllisyyskasvu näytti toipuvan vaisusta vuodesta 2025, mutta vire on hiipunut kuukausi kuukaudelta. Kolmen kuukauden keskiarvolla mitattuna uusia työpaikkoja on syntynyt enää parikymmentätuhatta kuukaudessa.
Ekonomistit ovat kuvanneet tilannetta eräänlaiseksi pysähtyneisyyden tilaksi. Yritykset eivät juuri palkkaa uutta väkeä, mutta eivät myöskään irtisano, ja työpaikan vaihtaminen on käynyt harvinaisemmaksi.
Samansuuntaista viestiä kertoi jo aiemmin tällä viikolla palkanlaskentayhtiö ADP:n raportti, jonka mukaan yksityisen sektorin työllisyys kasvoi heinäkuussa enää arviolta 44 000 työpaikalla. Kasvuvauhti kutakuinkin puolittui edelliskuukaudesta.
Samansuuntaista viestiä kertoi jo keskiviikkona palkanlaskentayhtiö ADP:n raportti, jonka mukaan yksityisen sektorin työllisyys kasvoi heinäkuussa enää 44 000 työpaikalla. Kesäkuun lukemaa tarkistettiin samalla 98 000:sta 95 000:een, joten vauhti yli puolittui yhdessä kuukaudessa.
ADP:n raportti perustuu yli 26 miljoonan yhdysvaltalaisen yksityisen sektorin työntekijän anonymisoituihin palkka-aineistoihin, jotka yhtiön tutkimusyksikkö analysoi yhdessä Stanfordin yliopiston digitaalisen talouden laboratorion kanssa. Siksi sitä seurataan tarkasti virallisen tilaston rinnalla.
Toimialakuva oli ADP:n aineistossakin hajanainen. Koulutus- ja terveyspalveluihin syntyi 36 000 uutta työpaikkaa ja rahoitusalalle 10 000, kun taas vapaa-ajan ja ravintola-alan työpaikat vähenivät 11 000:lla sekä kaupan ja kuljetusalan 8 000:lla.
Työpaikan vaihtajien palkat kiitävät
Palkkapuolelta ADP:n data lähetti selvemmän signaalin. Työpaikassaan pysyneiden mediaaniansiot nousivat 4,4 prosenttia vuodentakaisesta, mutta työpaikkaa vaihtaneiden palkat kasvoivat 7,0 prosenttia. Vaihtajien palkkakehitys oli nopeinta sitten elokuun 2025.
”Työpaikan vaihtajat reagoivat herkästi reaaliaikaiseen taloustilanteeseen, ja heidän nopea palkkakehityksensä viittaa tarjonnan kapeikkoihin osassa työmarkkinoita”, sanoi ADP:n pääekonomisti Nela Richardson. Hänen mukaansa myös totutut rekrytointimallit ovat muuttumassa, kun työnantajat reagoivat makrotalouden käänteisiin.
Virallisessa tilastossa keskituntiansiot kohosivat heinäkuussa 3,2 prosenttia vuodentakaisesta, mikä alitti odotukset. Keskuspankin kannalta viesti on kaksijakoinen. Laaja palkkakehitys ei enää ruoki inflaatiota entiseen tapaan, mutta vaihtajien palkkapyrähdys muistuttaa, ettei hintapaine ole työmarkkinoilta kokonaan kadonnut.
