Kaksisataa vuotta sitten vain 12 prosenttia maailman aikuisväestöstä osasi lukea. Nykyään tuo osuus on 87 prosenttia. Muutos ei ollut vain koulutuksellinen, vaan myös biologinen.
Kun miljardit ihmiset oppivat lukemaan, heidän aivonsa järjestäytyivät uudelleen. Kasvojen tunnistamiseen kehittynyt alue valjastettiin kirjainten tunnistamiseen. Yksikään geeni ei muuttunut.
Puhtaasti kulttuurinen käytäntö, merkkien piirtäminen ja niiden tulkitsemisen opettaminen, meni ihmisen pään sisälle ja muokkasi ominaisuutta, joka tekee meistä ihmisiä.
Kyseessä ei ole poikkeus vaan sääntö. Kulttuuriset muuttujat ovat vuosituhansien ajan muokanneet ihmisen fysiologiaa ja psykologiaa tavoilla, joita genetiikka ei yksin kykene selittämään.
Tällä hetkellä käymme läpi muutosta, joka tapahtuu ennennäkemättömällä vauhdilla. Tekoäly on suuri aivojen uudelleenjärjestäjä, ja muutos on jo käynnistynyt.
Biologinen ja kulttuurinen evoluutio perustuvat kolmeen mekanismiin: vaihtoehtojen määrään, tiedon välittymiseen ja valintaan. Historian merkittävimmät kulttuuriset ilmiöt eivät vain osallistuneet tähän evoluutioon, vaan ottivat sen hallintaansa.
Joseph Henrich kuvaa teoksessaan The Weirdest People in the World, kuinka katolinen kirkko määritteli, mitä pidettiin oikeaoppisena, hallitsi tiedon välittymistä lukutaidon ja saarnastuolin kautta sekä muutti valinnan ehtoja purkamalla sukulaisuussuhteet, jotka olivat ohjanneet sosiaalista elämää vuosituhansien ajan. Kirkko ei synnyttänyt vain uutta kulttuuria, vaan uudenlaisen ajattelutavan.
Tekoäly tekee nyt samaa sellaisella nopeudella ja mittakaavassa, jota kirkko ei olisi voinut kuvitellakaan. Se on moninkertaistanut vaihtoehtoisten ratkaisujen määrän. Tekoälyjärjestelmät voivat tutkia rinnakkain kaikki mahdolliset tavat ratkaista ongelma.
Tämä muuttaa tiedon välittymistä. Kun lapsi kysyy ChatGPT:ltä, miksi taivas on sininen, hän oppii kielimallilta, joka opettaa samanaikaisesti satoja miljoonia muita ihmisiä.
Se ohjaa myös valintaa. Suosittelualgoritmit päättävät, mitkä tarinat, laulut ja argumentit tavoittavat meidät. Ne eivät valitse totuuden vaan käyttäjän sitouttamisen perusteella.
Ajatteluasi muokataan jo nyt
Yhdysvaltalainen MIT-yliopisto vertaili ihmisiä, jotka kirjoittivat esseitä ilman apuvälineitä, hakukoneiden avulla tai tekoälyn voimin.
Tekoälyä käyttäneet irtautuivat kirjoittamisestaan niin voimakkaasti, että 83 prosenttia heistä ei pystynyt antamaan yhtäkään oikeaa lainausta esseestä, jonka he olivat kirjoittaneet vain minuutteja aiemmin. Pysyvää oppimista tuottava ajatustyö oli ohitettu kokonaan.
Täydentävä tutkimus kuitenkin osoitti, että ne, jotka käyttivät tekoälyä oman ajattelunsa perustana, kehittyivät ajan myötä. Sen sijaan ne, jotka hyväksyivät tekoälyn tuotokset sellaisinaan, taantuivat.
Ratkaisevaa ei ollut se, kuinka paljon tekoälyä käytettiin, vaan miten sitä käytettiin. Tunnistan ilmiön itsessänikin: sen jälkeen, kun aloin syöttää jokaisen matkani Google Mapsiin, suuntavaistoni on vähitellen heikentynyt.
Paradoksi on todellinen. Tekoäly parantaa usein hetkellistä suorituskykyä, mutta voi samalla heikentää inhimillisiä ominaisuuksia, joihin hyvä suorituskyky perustuu.
Se näyttää avulta, mutta toimii oikopolkuna sivuuttaen osaamista rakentavan vaiheen.
Poistaessaan jarruttavia tekijöitä tekoäly poistaa myös sen ärsykkeen, joka kehittää sinnikkyyttä ja itsesäätelyä.
Kyseessä on ongelma, joka piilee aivojen kehityksessä itsessään.
Luottamusansa
Ihmisillä on taipumus luottaa tekoälyyn silloinkin, kun siihen ei kannattaisi luottaa. Psykologit kutsuvat ilmiötä automaatioharhaksi: tietokoneen antamaa vastausta pidetään parempana, vaikka oma arvio olisi oikea.
Tieto työkalun erehtyväisyydestä ei estä liiallista tukeutumista siihen.
Computers in Human Behavior -lehdessä vuonna 2026 julkaistu tutkimus osoitti, että tekoälyn käyttö saa ihmiset luottamaan siihen liikaa käyttäjän osaamistasosta riippumatta.
Heikoimmaksi omaa osaamistaan arvioivat yllättäen kaikkein kokeneimmat tekoälyn käyttäjät. He sekoittivat tekoälytyökalun sujuvan käytön aihealueen todelliseen osaamiseen.
Ihmiset oppivat ennen kaikkea niiltä, joita he pitävät kaikkein pätevimpinä. Tätä kutsutaan arvostukseen perustuvaksi oppimiseksi. Tekoäly horjuttaa asetelmaa kaikilla tasoilla.
Yhä useammalle ihmiselle tekoäly on ensimmäinen tietolähde, oli kyse oireiden tulkinnasta, oikeudellisten asiakirjojen luonnostelusta tai luovasta työstä. Tekoäly horjuttaa oppipoikamallia, jonka kautta ammatillista asiantuntemusta on välitetty vuosituhansia.
Nuoret juristit, kirjanpitäjät ja lääkärit ovat perinteisesti oppineet tekemällä rutiinitehtäviä kokeneempien valvonnassa. Jos tekoäly hoitaa rutiinityön, oppimispolku katoaa.
Jokainen tehtävä, jonka tekoäly ottaa hoitaakseen, on samalla tehtävä, jonka avulla nuori työntekijä olisi aiemmin kouluttautunut tehtäviinsä. Tehokkuuden kasvu ja oppimisen heikkeneminen ovat saman kolikon kaksi puolta.
Ei korvaaja vaan muokkaaja
Korvaako tekoäly ihmiset? Kysymyksen asettelu on väärin.
Tekoäly ei korvaa, vaan muokkaa ihmistä työntekijänä. Se muokkaa jo nyt sitä, miten tai keneltä opimme, miten arvioimme osaamistamme sekä mitä taitoja kehitämme ja minkä annamme rapistua.
Tämän murroksen läpäisevät ihmiset eivät ole enää entisellään.
Niillä, joilla ei ole vakiintunutta ammatillista asiantuntemusta, näyttää olevan edessään kolme vaihtoehtoista polkua. Osa rakentaa uransa tekoälyn hyödyntämisen varaan.
Toiset hakeutuvat fyysisiin ammatteihin tai hoivatöihin. Loput jäävät väliinputoajiksi. Perinteisen asiantuntemuksen rakentaminen on liian myöhäistä, mutta samalla on liian aikaista hyötyä rakennemuutoksista, jotka aikanaan realisoituvat.
Ammatillisten järjestöjen, yliopistojen ja työnantajien on säilytettävä oppimispolut, jotka rakentavat aitoa asiantuntemusta, vaikka tekoäly saisi ne näyttämään hitailta. Samalla niiden on opetettava hyödyntämään tekoälyä oman osaamisen apuna.
Kyse ei ole jommastakummasta, sillä molempia taitoja tarvitaan, mutta oikeassa järjestyksessä.
Katolinen kirkko käytti vuosisatoja eurooppalaisen ajattelun muokkaamiseen. Lukutaito tarvitsi sukupolvia muovatakseen aivoja. Tekoäly muokkaa miljardien ihmisten ajattelua ja aivoja yhtä aikaa, muutamassa vuodessa.
Sijoitan yrityksiin, jotka rakentavat näitä työkaluja. Uskon niiden mahdollisuuksiin.
Samalla olen huomannut omien kognitiivisten tapojeni muuttuvan tavoilla, joita en ole itse valinnut ja joita tuskin olen edes huomannut. Jos tämä tapahtuu ihmiselle, joka käyttää työelämänsä näiden ilmiöiden pohtimiseen, se tapahtuu kaikille muillekin.
Tom Slater toimii salkunhoitajana Scottish Mortgagessa, joka on yksi maailman suurimmista kasvuyhtiöihin sijoittavista sijoitusrahastoista. Rahasto osuuksia monista yrityksistä, jotka kehittävät tekoälyratkaisuja.
