Kaivosyhtiö Endomines Finland julkisti tiistaina ensimmäiset tulokset Eteläisen kultalinjan volframiin ja molybdeeniin keskittyneestä kairausohjelmasta. Samalla yhtiö avasi vuosien 2023 ja 2024 kairauskampanjoiden volframianalyysit, joista aiemmissa tiedotteissa oli kerrottu vain kultatulokset.
Parhaassa lävistyksessä, Kuittilan kairareiässä KT-083, mitattiin 17,80 metrin matkalta 0,15 prosentin volframitrioksidipitoisuus. Tämän sisällä yhden metrin osuudella pitoisuus kohosi 0,43 prosenttiin.
Leveät lävistykset muissa rei’issä jäivät 0,05–0,13 prosenttiin. Sellaisenaan luvut ovat matalia: yhtiön itsensä mukaan avolouhittavien volframikaivosten tyypilliset syöttöpitoisuudet liikkuvat 0,20–0,40 prosentissa.
Tiedotteen olennaisin kohta koskeekin väkevöintiä. Sensoripohjaisessa lajittelussa kairasydännäytteiden volframitrioksidipitoisuus nousi 0,026 prosentista 0,0815 prosenttiin eli 3,1-kertaiseksi, molybdeenillä nousu oli 2,4-kertainen.
Vertailukohta on tosin valittu matalalta: testinäytteiden lähtöpitoisuus alitti selvästi kairauslävistysten pitoisuudet, koska näytteiden valmistuksessa käytettiin suhteellisesti enemmän molybdeenipitoista materiaalia. Kolminkertaistuminen tapahtui siis tasolta, joka on murto-osa kaupallisesta syöttöpitoisuudesta.
Onnistuessaan esilajittelu keventäisi investointilaskelmaa, sillä väkevämpi syöte pienentää rikastuslaitokselta vaadittavaa kapasiteettia. Pidemmän aikavälin tavoitteena on nostaa pitoisuus esilajittelulla yli nelinkertaiseksi ja jalostaa tuote painovoima- ja vaahdotusprosessilla yli 32 prosentin myyntikelpoiseksi volframitrioksidiksi.
Toimitusjohtaja Kari Vyhtinen nostaa lajittelun keskeiseen asemaan.
”Erityisen rohkaisevaa on se, että volframin pitoisuutta saatiin lajittelun avulla nostettua yli kolminkertaiseksi”, Vyhtinen sanoo.
Kiinan vientirajoitukset ovat nostaneet volframin hinnan ennätyksiin
Volframi on alkuaineista tiheimpiä ja kovimpia, ja sillä on kaikista metalleista korkein sulamis- ja kiehumispiste sekä suuri vetolujuus. Juuri nämä ominaisuudet tekevät siitä vaikeasti korvattavan siellä, missä materiaalilta vaaditaan kestävyyttä äärimmäisissä olosuhteissa.
Suurin osa metallista päätyy teollisuuden työkaluihin. Volframikarbidituotteet muodostavat noin 65 prosenttia maailmanlaajuisesta kulutuksesta, ja puolustus- ja ilmailusektori tarvitsee volframia panssarinläpäisyammusten ytimiin, ohjusten suuttimiin ja suihkumoottoreiden superseoksiin.
Tarjonta on poikkeuksellisen keskittynyttä. Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen USGS:n mukaan Kiina tuotti viime vuonna noin 79 prosenttia maailman volframista, ja helmikuussa 2025 voimaan tulleiden lisenssivaatimusten jälkeen rajoitettujen tuotteiden vienti on supistunut noin 40 prosenttia vuositasolla.
Hintareaktio on ollut raju.
Fastmarketsin mittaama eurooppalainen APT-viitehinta ylitti maaliskuussa 2 250 dollaria metriseltä tonniyksiköltä, mikä merkitsi 557 prosentin nousua helmikuusta 2025.
Markkina on pieni suhteessa uutisarvoonsa. Tutkimusyhtiö Project Bluen arvion mukaan volframimarkkinan koko on noin 16 miljardia dollaria vuonna 2026 – murto-osa kuparin tai rautamalmin markkinoista, minkä vuoksi tarjontahäiriöt purevat hintoihin nopeasti.
Kuittilassa on tässä suhteessa historian ironiaa. GTK löysi esiintymän vuonna 1984 etsiessään alueelta nimenomaan molybdeeniä ja volframia, mutta hyödyntämiskelpoiseksi nousi ensin kulta.
Naton menotavoite kaksinkertaistaa eurooppalaiset puolustusbudjetit
Kysyntäpuolen taustalla on Euroopan puolustusmenojen nopein kasvu sitten kylmän sodan. Naton liittolaiset sopivat kesäkuun 2025 Haagin huippukokouksessa käyttävänsä puolustukseen viisi prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä, mistä vähintään 3,5 prosenttia kohdistuu ydinpuolustukseen ja jopa 1,5 prosenttia laajempaan turvallisuuteen.
Käänne näkyi tilastoissa jo ennen huippukokousta. Euroopan puolustusviraston alustavien tietojen mukaan EU-maiden puolustusmenot kasvoivat vuonna 2024 reaalisesti yli 15 prosenttia, ja puolustusinvestoinnit ovat vuodesta 2021 liki kaksinkertaistuneet.
Kansalliset linjaukset ovat samansuuntaisia. Saksa aikoo nostaa puolustusmenonsa 3,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä, ja Viro, Latvia ja Liettua tavoittelevat noin viittä prosenttia – Liettua jopa kuutta. Puola on budjetoinut vuodelle 2026 4,8 prosenttia.
Ammusten ja panssarintorjunta-aseiden tuotannon kasvu kääntyy suoraan volframin kysynnäksi, mutta mittasuhteet kannattaa pitää mielessä. Puolustusteollisuus on volframin loppukäytössä selvästi pienempi erä kuin kovametallityökalut, joten hinnan nousun taustalla vaikuttaa ennen kaikkea tarjonnan poliittinen niukkuus.
Tuotanto on vielä vuosien päässä
Sijoittajan kannalta ratkaiseva rajoite on hankkeen kypsyysaste. Kuittilalle on julkaistu mineraalivarantoarvio ainoastaan kullasta: 2 211 000 tonnia pitoisuudella 1,37 grammaa tonnissa eli 97 490 unssia.
Volframista ja molybdeenistä ei ole vielä julkaistu varantoarviota. Nyt raportoidut tulokset ovat yhtiön oman kuvauksen mukaan teknisen arvioinnin ensimmäinen vaihe, ja työ kaupallisen laatutason tuotteiden varmistamiseksi jatkuu vuosina 2026–2027.
Aikataulu on kytketty kullan laajennushankkeeseen. Yhtiön strategisena tavoitteena on kasvattaa vuotuinen kullantuotanto 70 000–100 000 unssiin noin vuonna 2030, jolloin samaan tuotantolaitokseen rakennettaisiin myös volframilinja molybdeeni ja kulta sivutuotteinaan.
Nykymittakaava on toista luokkaa: viime vuonna Endominesin kullantuotanto oli 16 630 unssia, ja tilikaudesta tuli yhtiön historian paras liikevaihdon kasvaessa 59 prosenttia ja käyttökatteen 182 prosenttia.
Väylää markkinoille on avattu etukäteen, ja maaliskuussa yhtiö allekirjoitti aiesopimuksen volframiyhteistyöstä Sandvik-konserniin kuuluvan Wolfram Bergbau und Hütten AG:n kanssa. Kehitystyötä tukee Itä-Suomen ELY-keskuksen myöntämä enintään 1,51 miljoonan euron avustus.
Rahoituksesta noin 0,96 miljoonaa euroa kohdistuu kehittämistoimenpiteisiin ja noin 0,55 miljoonaa euroa investointeihin. Lisäksi yhtiö on hakenut hankkeelle EU:n kriittisen hankkeen statusta, joka helpottaisi luvitusta ja rahoitusta.
Kuittilan vuoden 2026 ohjelmasta on yhä analysoimatta 13 kairareikää, ja nykyisen varannon eteläpuolelle on suunniteltu noin 3 000 metriä jatkokairauksia sekä 2 500 metriä alkuvaiheen etsintäkairauksia.
