Momentum-sijoittaminen perustuu yksinkertaiseen havaintoon. Viime kuukausina parhaiten tuottaneet osakkeet jatkavat usein nousuaan, kun heikoiten menestyneet jäävät jälkeen myös jatkossa.
Ilmiön nostivat rahoitustutkimuksen valtavirtaan Narasimhan Jegadeesh ja Sheridan Titman vuonna 1993 julkaistussa tutkimuksessaan.
Käytännössä strategia järjestää osakkeet edeltävän 3–12 kuukauden tuoton perusteella. Ostettavaksi valitaan parhaiten tuottanut kymmenys ja myytäväksi heikoin.
Aivan viimeisin kuukausi jätetään yleensä laskennan ulkopuolelle, koska osakkeiden hinnat taipuvat lyhyellä aikavälillä päinvastaiseen liikkeeseen.
Jegadeeshin ja Titmanin havainto oli poikkeuksellinen. Se oli ristiriidassa tehokkaiden markkinoiden hypoteesin kanssa: jos mennyt hintakehitys ennustaa tulevaa, markkinat eivät hinnoittele kaikkea tietoa välittömästi.
Mark Carhart liitti momentumin vuonna 1997 osaksi laajasti käytettyä nelifaktorimallia. Sittemmin ilmiö on löydetty osakkeiden ohella muun muassa valuutoista, raaka-aineista ja korkomarkkinoilta.
Tuorein ja kattavin näyttö strategian toimivuudesta julkaistiin loppuvuodesta 2025. Guido Baltussen kollegoineen kävi läpi yli 150 vuoden aineiston ja tuhansia salkkurakenteita.
Yhden dollarin sijoitus tähän strategiaan olisi kasvanut vuodesta 1866 vuoteen 2024 yli 10 000 dollariin. Vuotuinen tuotto asettui noin 8–9 prosenttiin, ja tulos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä.
Tutkijat rakensivat yli 4 000 muunnelmaa momentum-salkusta. Jokainen tuotti positiivisen Sharpen luvun, joka mittaa tuottoa suhteessa riskiin.
Mediaani oli 0,61, mutta yksittäiset toteutukset vaihtelivat välillä 0,38–0,94. Salkun rakennustapa vaikuttaa siis merkittävästi lopputulokseen.
Viime vuosina momentum on laajentunut pelkästä hintatrendistä. Tuottoja ennustavat myös tulosyllätykset, analyytikoiden ennustemuutokset ja se, kuinka lähellä osake on 52 viikon huippuaan.
Näiden signaalien yhdistelmä tuotti Baltussenin ryhmän aineistossa korkeamman tuoton ja loivemmat notkahdukset kuin pelkkä hintamomentum. Tutkijat pitävät ilmiötä rahoitusmarkkinoiden ”ikuisena piirteenä”, jonka toteutustapaa on silti pakko uudistaa.
Vuosi 2024 oli yksi vuosisadan parhaista momentum-jaksoista
Strategian tuotto ei jakaudu tasaisesti. Vuonna 2024 momentum oli tuottavin yksittäinen tyylitekijä osakemarkkinoilla.
Investointipankki Morgan Stanleyn mukaan korkean momentumin osakkeet päihittivät matalan momentumin osakkeet noin 28 prosentilla vuoden aikana. Kyseessä oli yksi kolmen vuosikymmenen voimakkaimmista jaksoista.
Vahvat jaksot sisältävät kuitenkin oman varoituksensa. Saman aineiston mukaan ylin momentum-kymmenys on tyypillisesti noussut noin 35 prosenttia yhdentoista kuukauden aikana ja luovuttanut tästä noin 25 prosenttiyksikköä takaisin seuraavien kymmenen kuukauden aikana.
Mitä rajumpi nousu, sitä todennäköisempi käänne.
Pahin riski ei liity keskimääräiseen käänteeseen vaan äkilliseen romahdukseen. Kent Daniel ja Tobias Moskowitz osoittivat, että momentum-tuotot ovat vasemmalle vinoja.
Strategia tuottaa pitkään vakaasti, kunnes se kärsii harvinaisen mutta syvän tappioputken. Romahdukset ajoittuvat paniikkitilanteisiin, joissa markkina on ensin laskenut jyrkästi ja kääntyy sitten nopeaan nousuun.
Mekanismi on looginen. Rajun laskun jälkeen häviäjäosakkeet ovat muuttuneet erittäin riskisiksi, ja markkinan kääntyessä juuri ne nousevat voimakkaimmin. Momentum-sijoittaja on tällöin myynyt niitä lyhyeksi ja kärsii.
Danielin ja Moskowitzin aineistossa 14 viidestätoista pahimmasta momentum-tuotosta osui hetkiin, joissa kahden vuoden markkinatuotto oli ollut negatiivinen ja kuukauden tuotto positiivinen. Baltussenin ryhmä mittasi perinteiselle hintamomentumille jopa 88 prosentin enimmäispudotuksen.
Ylituotto ei ole ikuista
Akateeminen näyttö kantaa myös ikävän sivujuonteen. Kun anomalia julkaistaan, sijoittajat oppivat hyödyntämään sitä ja tuotto ohenee.
R. David McLean ja Jeffrey Pontiff arvioivat vuonna 2016, että keskimääräisen anomalian ylituotosta katoaa julkaisun jälkeen noin puolet.
Momentum tuotti 1990-luvulla noin 10 prosenttia vuodessa. Tuoreemmissa arvioissa luku on lähempänä kahta prosenttia, ja tungos strategiassa on kiihtynyt erityisesti vuoden 2015 jälkeen.
Kaikki tutkimukset eivät piirrä yhtä synkkää kuvaa. Paul Calluzzo työryhmineen esitti huhtikuussa 2025, että momentum-signaalien yhdistely ja suodattaminen hidastavat tuottojen ohenemista.
Kaupankäyntikulujen jälkeenkin menetelmät voivat heidän arvionsa mukaan nostaa strategian nettotuottoa jopa viidellä prosenttiyksiköllä vuodessa.
Romahdusriskiä vastaan on kehitetty omat työkalunsa. Pedro Barroso ja Pedro Santa-Clara osoittivat, että salkun volatiliteetin vakauttaminen esimerkiksi 12 prosenttiin lähes poistaa romahdukset ja miltei kaksinkertaistaa riskikorjatun tuoton.
Baltussenin ryhmän riskienhallittu versio ylsi lähes 18 prosentin vuotuiseen tuottoon perinteisen momentumin volatiliteetilla. Pahimmat pudotukset puolittuivat.
Käytännön toteutuksessa piilee vielä yksi kitkatekijä. Momentum-vaikutus on voimakkaimmillaan ensimmäisten kuukausien aikana ja kääntyy toisena ja kolmantena vuonna päinvastaiseksi.
Tuoton kotiuttaminen edellyttää siksi tiheää kaupankäyntiä. Korkea kiertonopeus kasvattaa kuluja, jotka syövät paperilla houkuttelevaa tuottoa.
Institutionaaliset sijoittajat ovatkin siirtymässä oppikirjan yksinkertaisesta voittaja-häviäjä-kaupasta kohti volatiliteetilla säädettyjä ja useaa signaalia yhdistäviä versioita. Baltussenin ryhmän tutkimus ilmestyy kokonaisuudessaan Journal of Portfolio Management -lehdessä kuluvana vuonna.
