Heinäkuussa 2001 maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffett kertoi Georgian yliopiston Terry College of Businessin opiskelijoille, mitä sijoittaminen ei vaadi. Hänen usein toistamansa muotoilu on karu: jos älykkyysosamäärä on 160, kolmekymmentä pistettä kannattaa antaa pois, koska tällä alalla niitä ei tarvita.
Kyse ei ole kohteliaisuudesta keskinkertaisuudelle. Buffettin väite on, että tuoton ratkaisee analyysin tarkkuuden sijaan se, mitä sijoittaja panee likoon ja miten hän käyttäytyy hintojen liikkuessa.
Puhdasoppinen esimerkki oli nähty kolme vuotta aiemmin. Long-Term Capital Management -hedgerahaston kuudentoista avainhenkilön joukossa oli kaksi taloustieteen Nobel-palkittua, Myron Scholes ja Robert Merton, ja alan kokemusta ryhmällä oli Buffettin arvion mukaan yhteensä 350–400 vuotta.
Miehillä oli omat rahansa kiinni rahastossa, ja silti se romahti syksyllä 1998 muutamassa viikossa ja päätyi keskuspankin järjestämään pelastusoperaatioon. Buffett on tiivistänyt opetuksen niin, että he vaaransivat sen, mitä heillä oli ja mitä he tarvitsivat, saadakseen sitä, mitä heillä ei ollut eikä tarvittu.
Velkavivun avulla häviäminen on kuitenkin vain ilmiön näkyvin muoto. Saman virheen hitaampi versio koskee tavallista osakesäästäjää, ja sen Buffett avasi Georgiassa vastauksena kysymykseen siitä, muistuttaako tuolloin puhjennut teknokupla 1920-luvun kuplaa.
Vaikka Buffett tunnetaan arvosijoittajana, hänen vastauksensa ei alkanut arvostuskertoimista vaan tilastosta. Yhdysvaltain bruttokansantuote asukasta kohden kasvoi 1900-luvulla 610 prosenttia, ja kasvua tuli jokaisella vuosikymmenellä.
Lamavuosien 1930-luku ei ollut poikkeus, sillä sekin toi 13 prosentin lisäyksen, ja paras vuosikymmen oli sotaa käynyt 1940-luku 36 prosentillaan.
Osakekurssit eivät seuranneet tätä talouskasvun tasaisuutta lainkaan.
Järjettömät ajanjaksot pörssissä loppuvat aikanaan
Buffett jakoi vuosisadan kuudeksi jaksoksi, joista kolme oli rajuja nousuja ja kolme pitkiä paikallaanoloja. Vuodesta 1900 vuoteen 1921 Dow Jones -indeksi liikkui 66 pisteestä 71 pisteeseen, eli alle kymmenen prosenttia kahdessa vuosikymmenessä.
Sitten seurasi 1920-luvun ryntäys 381 pisteeseen syyskuussa 1929, minkä jälkeen indeksi puolittui noin 180 pisteeseen vuoteen 1948 mennessä. Vuosina 1948–1965 kurssit viisinkertaistuivat lähelle tuhatta pistettä.
Sen jälkeinen seisahdus tiivistyy kahteen lukemaan, sillä Dow päätti vuoden 1964 lukemaan 874,12 ja vuoden 1981 lukemaan 875,00. Koko vuosisadalla indeksi silti 180-kertaistui, eli tuhannesta dollarista tuli 180 000 dollaria.
Tuotto kertyi noin 44 vuoden aikana. Loput 56 vuotta kuluivat käytännössä paikallaan talouden mennessä koko ajan eteenpäin.
Selitys ei Buffettin mukaan löydy taloudesta vaan sijoittajista. Nousussa he katsovat peruutuspeiliin, näkevät jo tehdyt voitot ja työntävät hintoja yhä ylemmäs, ja laskussa sama peili saa heidät luopumaan riippumatta siitä, miten yhtiöillä oikeasti menee.
”Jos pysyt objektiivisena aaltojen läpi ja irrottaudut temperamentiltasi laumasta, rikastut”, Buffett sanoi yleisölle. Hän lisäsi, että järjettömyydet voivat jatkua pitkään, mutta ne loppuvat aikanaan.
Voittajayhtiöiden tunnistamisen vaikeus
Oman osaamisensa rajat Buffett vetää tiukasti. Georgiassa hän kertoi kantaneensa mukanaan luetteloa noin 2 000 autoyhtiöstä, joista käytännössä kolme selvisi hengissä, vaikka toimialan tuleva merkitys oli ilmeinen jo vuosisadan alussa.
Voittajien tunnistaminen etukäteen on vaikeaa, häviäjien selvästi helpompaa. Hevosia oli Yhdysvalloissa 20 miljoonaa vuonna 1900 ja noin neljä miljoonaa sata vuotta myöhemmin.
Opiskelijoille Buffett tarjosi ajatusleikin reikäkortista, jossa on 20 reikää koko elämän ajaksi. Jokainen sijoituspäätös kuluttaisi yhden reiän, ja pelkkä rajoite pakottaisi miettimään jokaisen niistä loppuun asti.
Berkshire Hathaway oli Buffettin oman kertoman mukaan itsessään virhe. Yhtiö oli halpa mutta kannattamaton tekstiilivalmistaja.
Halvalla ostaminen vaihtui vähitellen periaatteeseen, jonka Buffett muotoili niin, että hän ostaa mieluummin erinomaisen yrityksen kohtuuhinnalla kuin kohtuullisen yrityksen loistohintaan. Aika on hyvän liiketoiminnan liittolainen ja huonon vihollinen.
Kalleimmiksi ovat silti tulleet tekemättä jääneet kaupat. Fannie Maen sivuuttaminen maksoi Buffettin oman arvion mukaan Berkshirelle ainakin viisi miljardia dollaria, eikä sellainen tappio näy missään kirjanpidossa.
Numeroina lopputulos on poikkeuksellinen. Vuosina 1965–2025 Berkshiren osakekohtainen markkina-arvo kasvoi 19,7 prosentin vuosivauhtia, kun S&P 500 -indeksi tuotti osingot mukaan lukien 10,5 prosenttia.
Esimerkki valaisee Berkshiren häikäisevää menestystä. Sadan dollarin sijoitus olisi kasvanut noin 6,1 miljoonaan dollariin, kun indeksissä siitä olisi tullut noin 45 500 dollaria.
Voittovuosia kertyi 61 vuodesta 50, eli hieman useammin kuin indeksillä. Ratkaiseva ero syntyi nousuvuosien koosta, sillä Berkshiren keskimääräinen voittovuosi tuotti 32 prosenttia ja indeksin 19.
Viime vuosi kuului häviäjiin. Berkshiren osakekohtainen arvo nousi 2025 noin 10,9 prosenttia, kun indeksi tuotti 17,9 prosenttia.
Ajoittamisen ajaton vaikeus
Buffettin havainto sijoittajien käytöksestä on nykyisin myös mitattavissa. Morningstarin tuoreen Mind the Gap -tutkimuksen mukaan keskimääräinen dollari yhdysvaltalaisissa rahastoissa ja pörssinoteeratuissa rahastoissa tuotti 8,7 prosenttia vuodessa vuoteen 2025 päättyneellä vuosikymmenellä, kun rahastojen oma kokonaistuotto oli 9,9 prosenttia.
Erotus on 1,2 prosenttiyksikköä eli noin 12 prosenttia rahastojen koko tuotosta, ja se syntyy ostojen ja myyntien ajoituksesta.
Tulkinnasta kiistellään tutkijoiden kesken. Erään vertaisarviota odottavan tutkimuksen mukaan samasta aineistosta laskettuna huono ajoitus maksaa rahastosijoittajille vain 0,10 prosenttia vuodessa ja loput erosta selittyy laskentatavalla.
Buffett itse luopui Berkshiren toimitusjohtajan tehtävästä vuoden 2025 lopussa ja jatkaa hallituksen puheenjohtajana. Seuraaja Greg Abel on käyttänyt ensimmäiset kuukautensa purkamalla edeltäjänsä kasaamaa käteisvuorta.
Toisella vuosineljänneksellä Berkshire osti osakkeita nettomääräisesti ensimmäistä kertaa 15 neljännekseen, ja alkuvuoden nettoostot nousivat 39,4 miljardiin dollariin. Kesäkuun alussa yhtiö merkitsi suunnatussa annissa Alphabetin osakkeita kymmenellä miljardilla dollarilla yli kuuden prosentin alennuksella markkinahintaan. Osakesalkun arvo oli kesäkuun lopussa 323,8 miljardia dollaria, ja Alphabet kuului tuolloin sen viiteen suurimpaan omistukseen.
Käteistä ja lyhyitä korkopapereita oli kesäkuun lopussa silti 366 miljardia dollaria, kun huippulukema maaliskuun lopussa oli 397 miljardia. Berkshiren osake on noussut tänä vuonna kolme prosenttia, kun S&P 500 on tuottanut 13.
Omien osakkeiden ostoihin kului huhti-kesäkuussa noin 4,5 miljardia dollaria. Ensimmäisellä neljänneksellä summa oli 235 miljoonaa.
