Sijoitustutkimusyhtiö Morningstar julkaisi elokuun alussa vuosittaisen Mind the Gap -tutkimuksensa, joka mittaa eroa rahastojen raportoidun tuoton ja sijoittajien todella saaman tuoton välillä.
Yhdysvaltalaisiin rahastoihin ja pörssinoteerattuihin rahastoihin sijoitettu keskimääräinen dollari tuotti 8,7 prosenttia vuodessa vuoden 2025 loppuun päättyneellä kymmenvuotisjaksolla, kun rahastojen yhteenlaskettu kokonaistuotto samalla ajalla oli 9,9 prosenttia. Erotus vastaa noin kahtatoista prosenttia rahastojen kokonaistuotosta. S
Ero ei ole suuri, mutta silti huomionarvoinen.
Tämä erotus ei synny rahastojen heikosta menestyksestä, vaan siitä, milloin ja kuinka suurin summin osuuksia ostettiin ja myytiin.
Tutkimuksen piiriin kuuluvissa rahastoissa oli vuoden 2016 alussa varoja 13,6 biljoonaa dollaria. Koskemattomana summa olisi kasvanut vuosikymmenessä lähes 35 biljoonaan dollariin, mutta toteutunut luku jäi 29,7 biljoonaan.
Vuoto jakautui epätasaisesti. Yhdysvaltain osakerahastoissa sijoittajat ylsivät 12,8 prosentin vuosituottoon rahastojen 13,3 prosentin rinnalla, mutta pörssinoteeratuissa rahastoissa ero venyi 1,6 prosenttiyksikköön, kun perinteisissä rahastoissa se jäi 1,2 prosenttiyksikköön.
Suurin ero mitattiin kansainvälisiin osakkeisiin sijoittavissa pörssirahastoissa, 2,5 prosenttiyksikköä vuodessa. Kaupankäynnin helppous maksaa.
Tutkimuksen kirjoittanut Jeffrey Ptak huomauttaa, että eroa kasvattavat myös täysin perustellut tavat, kuten säännöllinen sijoittaminen palkasta ja salkun määräaikainen tasapainotus. Koko kuilu ei siis ole paniikkia.
Aktiivisimmin kauppaa käyvät jäävät markkinatuotosta selvimmin jälkeen
Kysymys siitä, ketkä vuodon välttävät, on rahoitustutkimuksessa Morningstarin mittaria vanhempi. Brad Barber ja Terrance Odean kävivät läpi 66 465 kotitalouden kaupat yhdysvaltalaisessa alennusvälittäjässä vuosina 1991–1996.
Eniten kauppaa käyneet saivat 11,4 prosentin vuosituoton, kun markkina tuotti 17,9 prosenttia ja keskimääräinen kotitalous 16,4 prosenttia. Salkun kiertonopeus oli keskimäärin 75 prosenttia vuodessa.
Ennen kuluja ryhmien erot olivat pieniä, joten selitys löytyi kaupankäynnin hinnasta eikä osakevalinnasta. Barber ja Odean tiivistivät havaintonsa poikkeuksellisen suorasukaisesti: ”Keskeinen viestimme on, että kaupankäynti on vaarallista varallisuudellesi.”
Taiwanin pörssin päiväkauppiaita vuosina 1992–2006 seurannut aineisto vie saman havainnon äärimmilleen. Alle prosentti päiväkauppiaista ylsi ennustettavasti positiiviseen ylituottoon kulujen jälkeen, ja yli puolet päiväkaupasta oli peräisin kokeneilta kauppiailta, joilla oli takanaan tappiohistoria.
Sukupuoli toimii tutkimuksissa yliluottamuksen karkeana mittarina. Yli 35 000 kotitalouden aineistossa miehet kävivät kauppaa 45 prosenttia naisia enemmän, ja kaupankäynti leikkasi heidän nettotuottoaan 0,94 prosenttiyksikköä enemmän kuin naisilla.
Elämyshakuisuudelle löytyy suomalaisaineistosta konkreettinen mittari. Mark Grinblatt ja Matti Keloharju yhdistivät kotitalouksien osakekaupat ajoneuvohallinnon ajokorttirekisteriin ja varusmiehille tehtyihin psykologisiin profiileihin, ja ylinopeussakkojen määrä ennusti kaupankäynnin vilkkautta.
Älykkyysosamäärä näkyy toteutuneissa kaupoissa, ei mielipiteissä
Grinblatt, Keloharju ja Juhani Linnainmaa yhdistivät Suomen arvo-osuusrekisterin kauppatiedot kutsuntaikäisille miehille tehtyihin älykkyystesteihin kahden vuosikymmenen ajalta.
Korkean pistemäärän saaneet olivat vähemmän alttiita dispositioefektille. Dispositioefekti tarkoittaa sijoittajan taipumusta realisoida voitolla olevat sijoitukset liian aikaisin ja pitää tappiollisista kiinni liian pitkään. Taustalla on haluttomuus tunnustaa tappio myymällä: paperilla oleva tappio tuntuu erilaiselta kuin toteutunut.
Lisäksi korkeat pisteet älyykkyystestissä saaneet miehet hyödynsivät tappioiden verovähennyskelpoisuutta muita aggressiivisemmin ja onnistuivat sekä markkinoiden ajoituksessa, osakevalinnassa että kauppojen toteutuksessa paremmin kuin verrokkinsa.
Sama tutkijakolmikko osoitti erikseen, että osakemarkkinoille osallistuminen kasvaa suoraviivaisesti älykkyysosamäärän mukana silloinkin, kun varallisuus, tulot, ikä ja ammatti on vakioitu.
Talousosaaminen ei ole varallisuuserojen sivujuonne. Annamaria Lusardi ja hänen kollegansa arvioivat elinkaarimallissaan, että 30–40 prosenttia eläkeikäisten varallisuuseroista palautuu eroihin taloudellisessa tietämyksessä.
Osaaminen ei kuitenkaan kasva loputtomiin. George Korniotis ja Alok Kumar havaitsivat, että sijoittajan tuottokyky on huipussaan noin 42 vuoden iässä ja heikkenee selvästi 70 ikävuoden jälkeen, vaikka salkun nyrkkisäännöt paranevat kokemuksen myötä. Kognitiivisesti eniten heikentyneet sijoittajat jäivät riskikorjatussa vuosituotossa noin kolme prosenttia muista jälkeen.
Kriisissä ratkaisee se, kuka jää markkinoille
Laurent Calvet, John Campbell ja Paolo Sodini kävivät läpi Ruotsin koko väestön eritellyt varallisuustiedot vuosilta 1999–2002. Kotitaloudet korjasivat omilla kaupoillaan keskimäärin noin puolet siitä riskipainon liikkeestä, jonka markkinat olivat salkkuun tuoneet.
Aktiivisimmin tasapainottivat varakkaat ja koulutetut kotitaloudet, joiden salkut olivat jo valmiiksi hajautetumpia. Samat kotitaloudet myös tulivat markkinoille todennäköisemmin ja poistuivat sieltä harvemmin kuin muut.
Persoonallisuus erottelee sijoittajia jo ennen ensimmäistä kauppaa.
Andrew Conlin ja hänen tutkimusryhmänsä hyödynsivät aineistoa, jossa Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneitä ihmisiä on seurattu läpi elämän, ja yhdistivät heille tehdyt persoonallisuustestit arvo-osuusrekisteriin.
Persoonallisuuden mittarit ennustivat osakkeenomistusta, ja tarkat osamittarit ennustivat sitä paremmin kuin karkeat pääpiirteet. Selvimmin erottuivat elämyshakuisuus, taipumus tuhlata, tunneherkkyys ja toisiin tukeutuminen.
Kun yksittäisen piirteen pistemäärä nousi tavanomaisen vaihtelun verran, osakkeenomistuksen todennäköisyys muuttui enimmillään neljä prosenttiyksikköä. Varovaisuutta ja riskien karttamista mittaava haitan välttäminen vaikutti vastakkaiseen suuntaan, eli korkean pistemäärän saaneet omistivat osakkeita muita harvemmin.
Kaikki tutkijat eivät hyväksy Morningstarin mittaria sellaisenaan. Jon Fulkerson ja kolme kollegaa laskivat samasta aineistosta, että huono ajoitus maksaa rahastosijoittajille vain 0,10 prosenttia vuodessa, ja he pitävät suurempaa lukua mittaustavan tuottamana harhana.
Tuoreimmat luvut löytyvät kryptorahastoista. Morningstar päivitti bitcoin-rahastojen tuotot kesäkuun 2026 loppuun, ja sijoitettu keskimääräinen dollari oli tammikuusta 2024 lähtien 5,8 prosenttia tappiolla vuodessa, kun rahastojen yhteenlaskettu tuotto oli 8,5 prosenttia voitolla.
Raha virtasi sisään vasta nousun jälkeen ja ulos kurssien kääntyessä.
