Inflaatiosta puhdistetut pitkät korot eli reaalikorot ovat nousseet suurissa talouksissa korkeimmille tasoilleen yli vuosikymmeneen.
Yhdysvaltain 30-vuotisen inflaatiosuojatun valtionlainan reaalituotto liikkuu noin kolmessa prosentissa, lähellä korkeinta tasoa 18 vuoteen. Myös Britannian ja Saksan pitkät reaalikorot ovat kohonneet tasoille, joita ei ole nähty yli kymmeneen vuoteen.
Nousun taustalla ei ole inflaatio. Markkinoiden pitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat pysyneet verrattain vakaina. Nimelliskorkojen viimeaikainen nousu selittyy enemmän sillä, että sijoittajat vaativat korkeampaa reaalista korvausta pääomansa sitomisesta pitkäksi aikaa.
Yksi keskeinen ajuri on tekoälybuumi. Suuret teknologiayhtiöt rakentavat datakeskuksia, hankkivat laskentakapasiteettia ja investoivat sähkö- ja verkkoinfrastruktuuriin ennennäkemättömässä mittakaavassa. Kun oma kassavirta ei enää riitä rahoittamaan investointivauhtia, yhtiöt ovat tulleet voimalla joukkolainamarkkinoille.
Samaan aikaan valtiot tarvitsevat valtavia määriä rahoitusta. Näin ollen yritykset ja julkinen sektori kilpailevat samoista sijoittajien pääomista. Jos sijoitettavalle rahalle on paljon kysyntää mutta sen tarjonta ei kasva samaa tahtia, pääoman hinta nousee. Velkamarkkinoilla tämä tarkoittaa korkeampia tuottoja.
Tekoälyinvestoinnit muuttavat teknologiajättien rahoitusta
Alphabet, Amazon ja Meta ovat laskeneet Reutersin mukaan vuonna 2026 liikkeeseen jo lähes 220 miljardin dollarin edestä joukkolainoja. Summa on yli kaksinkertainen verrattuna koko vuoden 2025 noin 108 miljardiin dollariin. Goldman Sachs arvioi viiden suuren hyperskaalaajan eli Alphabetin, Amazonin, Metan, Oraclen ja Microsoftin voivan kasvattaa joukkolainaemissionsa yhteensä noin 250 miljardiin dollariin tänä vuonna ja 400 miljardiin dollariin vuonna 2027. Muutos on merkittävä, sillä suurimmat yhdysvaltalaiset teknologiayhtiöt ovat aiemmin viime vuosina rahoittaneet suuren osan investoinneistaan kassavirroilla.
Myös investointien mittakaava kertoo rahoitustarpeen kasvusta. Suurten teknologiayhtiöiden yhteenlaskettujen pääomamenojen odotetaan kohoavan tänä vuonna noin 750 miljardiin dollariin, kun yhtiöt rakentavat AI-malleihin tarvittavaa laskentainfrastruktuuria.
BlackRock Investment Instituten Britannian päästrategi Vivek Paul kuvaa tilannetta poikkeuksellisen voimakkaaksi kilpailuksi pääomasta. Kun tekoälyinfrastruktuurin rakentaminen kiihtyy samaan aikaan muiden suurten rahoitustarpeiden kanssa, sijoittajien ei tarvitse hyväksyä yhtä matalia tuottoja kuin aikana, jolloin pääomasta oli vähemmän kilpailua.
Hyperskaalaajien uusista joukkolainoista maksettavat riskilisät ovat kasvaneet ja sijoittajien merkintäkysyntä suhteessa tarjottujen velkakirjojen määrään on heikentynyt vuoden aikana. Tämä ei vielä tarkoita rahoitusongelmaa erittäin vakavaraisille teknologiayhtiöille, mutta se kertoo pääoman muuttuneen kalliimmaksi.
Valtiot lisäävät kilpailua samasta rahasta
Teknologiayhtiöt eivät kuitenkaan yksin selitä reaalikorkojen nousua. Merkittävä rakenteellinen tekijä on julkisen sektorin jatkuva velanotto.
Yhdysvaltain kongressin budjettivirasto CBO arvioi liittovaltion budjettialijäämän olevan tilivuonna 2026 noin 1,9 biljoonaa dollaria eli 5,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on selvästi enemmän kuin Yhdysvaltain viimeisten 50 vuoden keskimääräinen 3,8 prosentin alijäämä.
Myös Euroopassa rahoitustarpeet ovat suuria. Euroopan komissio ennustaa Ranskan julkisen talouden alijäämäksi 5,1 prosenttia BKT:sta vuonna 2026. Saksassa alijäämän arvioidaan kasvavan 3,7 prosenttiin, kun julkisia menoja lisätään muun muassa puolustukseen ja infrastruktuuriin.
Euroopassa tekoälyinvestointien vaikutus velkamarkkinoihin onkin Yhdysvaltoja pienempi. Mirabaud Asset Managementin salkunhoitajan Al Cattermolen mukaan puolustusmenot, energiaturvallisuus ja infrastruktuuri ovat Euroopassa tärkeämpiä korkojen taustatekijöitä.
Korkopaineita vahvistaa samalla rahapolitiikan muuttunut ympäristö. Euroopan keskuspankki nosti kesäkuussa ohjauskorkojaan 0,25 prosenttiyksikköä ja piti talletuskoron heinäkuun kokouksessa 2,25 prosentissa. Yhdysvaltain keskuspankin Fedin tavoitekorko on puolestaan 3,50–3,75 prosenttia.
Pitkien korkojen kannalta olennaista on myös se, että keskuspankit eivät enää ole samanlaisia valtavia velkakirjojen netto-ostajia kuin nollakorkovuosina. Aiemmin keskuspankkien taseiden paisuminen loi suuren rakenteellisen ostajan valtionlainamarkkinoille ja painoi pitkiä korkoja alemmas.
Nyt markkinoiden on löydettävä yksityisiä ostajia kasvavalle joukkolainatarjonnalle korkeammalla hinnalla eli korkeammalla tuotolla.
Reaalikorko on osakkeille tärkeämpi kuin pelkkä nimelliskorko
Sijoittajan kannalta reaalikorko on olennainen. Jos valtionlaina tarjoaa esimerkiksi viiden prosentin nimellistuoton ja pitkän aikavälin inflaatio-odotus on kaksi prosenttia, sijoittajan reaalinen tuotto on karkeasti kolme prosenttia.
Kun turvallisista valtionlainoista voi saada korkean inflaatiokorjatun tuoton, osakkeiden täytyy tarjota aiempaa parempi odotettu tuotto kompensoidakseen suuremman riskinsä.
Sama mekanismi vaikuttaa osakkeiden arvostukseen toisesta suunnasta. Yritysten tulevien kassavirtojen nykyarvo määräytyy diskonttokoron perusteella. Mitä korkeammaksi reaalikorot nousevat, sitä vähemmän kaukana tulevaisuudessa saatavista kassavirroista kannattaa maksaa tänään.
Vahva tuloskehitys on kuitenkin tukenut kursseja, vaikka korkotaso on noussut. JPMorgan on Reutersin mukaan jopa nostanut S&P 500 -yhtiöiden tulosennusteitaan, ja LSEG:n aineisto ennakoi eurooppalaisten suuryhtiöiden voimakkainta tuloskasvua sitten loppuvuoden 2022.
Kuinka korkealle reaalikorot voivat nousta?
Satori Insightsin perustaja Matt King arvioi riskin kasvavan sitä mukaa, kun teknologiayhtiöt käyttävät kassavarojaan ja joutuvat turvautumaan enemmän velkarahoitukseen. Mitä suurempi osa tekoälyinvestoinneista rahoitetaan pääomamarkkinoilta, sitä herkemmäksi investointibuumi muuttuu korkojen nousulle.
Korkeammat reaalikorot eivät vaikuta vain pörssiyhtiöihin. Kun yritysten investointien, asuntolainojen ja julkisen velan todellinen rahoituskustannus nousee riittävästi, kulutus ja investoinnit alkavat hidastua.
Neuberger Bermanin sijoitusjohtaja Ashok Bhatia arvioi Reutersille, ettei Yhdysvaltain nykyinen korkotaso vielä yksin riitä pysäyttämään talouskasvua. Hänen mukaansa noin 3–4 prosentin reaalikorkojen alue olisi kuitenkin jo taso, jolla vaikutukset talouteen voisivat muuttua selvästi tuntuvammiksi.
