Helmikuun viimeisenä päivänä Yhdysvallat ja Israel iskivät Iraniin. Yllätyshyökkäys tappoi ylimmän johtajan Ali Khamenein ja tuhosi maan ilmapuolustuksen, laivaston sekä suuren osan ohjuskapasiteetista. Donald Trump julisti Iranin sotilaallisen kyvyn tuhotuksi muutamassa päivässä.
Sitten alkoi se vaikeampi osuus.
Iran sulki Hormuzinsalmen, tuon 34 kilometriä leveän merireitin, josta kulkee päivittäin noin 20 miljoonaa tynnyriä öljyä. Se vastaa viidennestä maailman meriteitse kuljetetusta öljystä. Islamilaisen vallankumouskaartin IRGC:n viesti oli suoraviivainen: yhtäkään öljylitraa ei päästetä läpi, ja odottakaa 200 dollarin tynnyrihintaa.
Brent-raakaöljyn hinta nousi helmikuun lopun noin 70 dollarista yli 126 dollariin tynnyriltä huippuhetkellään. Perjantaina hinta asettui 112 dollariin, mikä on yli 50 prosenttia enemmän kuin ennen sodan alkua.
Goldman Sachs arvioi viime viikolla, että korkeat hinnat voivat jatkua vuoteen 2027 asti, mikäli salmi pysyy suljettuna pitkään.
Öljy on maailmantalouden voiteluaine. Jos sen hinta nousee, vaikeuksia tulee. Iranin konfliktin tilanne on silti paljon pahempi. Kyse kun ei ole pelkästään öljystä.
Hormuzinsalmen kautta kulkee merkittävä osa Persianlahden nesteytetyn maakaasun viennistä. Eurooppa saa 12–14 prosenttia LNG-toimituksistaan Qatarista, ja kun Israel iski Iranin South Parsin kaasukentälle, Iran vastasi hyökkäämällä Qatarin Ras Laffaniin, maailman suurimpaan nesteytetyn maakaasun tuotantolaitokseen.
QatarEnergy ilmoitti vientikapasiteettinsa pudonneen 17 prosenttia ja varoitti, että vaurioiden korjaaminen voi viedä viisi vuotta.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA teki historiallisen päätöksen vapauttaa 400 miljoonaa tynnyriä öljyä jäsenmaidensa hätävarannoista. Yhdysvallat sitoutui vapauttamaan yli 172 miljoonaa tynnyriä strategisesta reservistään. Silti hinta ei ole laskenut.
Presidentti soutaa ja huopaa
Sodan kolmas viikko on paljastanut jotain merkillisempää kuin pelkän energiakriisin. Se on paljastanut presidentin, joka ei tunnu tietävän, mitä hänen oma operaationsa tavoittelee.
Trumpin hallinto on antanut sodan tavoitteista useita toisistaan poikkeavia selityksiä. Ensin kyse oli ennaltaehkäisevästä iskusta välitöntä uhkaa vastaan. Sitten tavoitteeksi nousi Iranin ydinohjelman tuhoaminen. Seuraavaksi hallinnon kaataminen.
Puolustusministeri Pete Hegseth totesi, ettei hallinto aio paljastaa tavoitteitaan. Ulkoministeri Marco Rubio puhui välittömästä uhasta, jonka Pentagon kuitenkin kumosi omissa tiedotustilaisuuksissaan.
Itse presidentti Donald Trump on ollut vielä ristiriitaisempi.
Tiistaina hän ilmoitti sodan olevan käytännössä voitettu. Perjantaina hän kieltäytyi tulitauosta todeten, ettei sellaista tehdä ”kun kirjaimellisesti tuhoat vastapuolta”. Tunnin kuluttua hän postasi sosiaaliseen mediaan harkitsevansa operaation alasajoa.
Trumpin lähipiirin mukaan presidentti on samaan aikaan innostunut sotilaallisesta ylivoimasta ja turhautunut öljyn hinnannousuun.
Kenties paljastavin episodi osui viime lauantaille. Trump totesi NBC:lle, että Yhdysvallat oli ”täysin tuhonnut” Iranin Kharg-saaren öljyvientiterminaalin, ja lisäsi: ”Saatamme iskeä sinne vielä muutaman kerran ihan huvin vuoksi.”
Iranin ulkoministeri Abbas Araghchi reagoi toteamalla, että ihmisiä kuolee, koska presidentti haluaa ”pitää hauskaa”.
NATO-liittolaiset eivät tule hätiin
Salmen avaaminen vaatisi mittavaa sotilasoperaatiota. Iran on miinoittanut väylää, käyttää meripintadroneja, pieniä nopeita aluksia, ohjuksia ja sukellusveneitä. Yhdysvaltain laivasto on kutsunut salmea ”tappovyöhykkeeksi”.
Trump on vaatinut NATO-liittolaisia lähettämään sotalaivoja saattamaan tankkeriliikennettä. Vastaus on ollut lähes yksimielinen kieltäytyminen.
Tiistaina 17. maaliskuuta, isännöidessään Irlannin pääministeri Micheál Martinia Valkoisessa talossa, Trump totesi ensin ”emme tarvitse juuri lainkaan apua” ja sitten ”emme tarvitse mitään apua itse asiassa”. Vain päiviä aiemmin hän oli painostanut liittolaisiaan nimenomaan lähettämään miinanraivaajia ja komentosotalaivoja.
Perjantaina Trump kutsui NATO-maita Truth Social -alustallaan ”pelkureiksi” ja ”paperitiikeriksi”.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron totesi EU-huippukokouksen jälkeen, ettei kukaan Euroopassa halua lähteä mukaan konfliktiin. Kuusi liittolaismaata, Britannia, Ranska, Saksa ja Japani mukaan lukien, allekirjoittivat poliittisen julkilausuman, jossa ne ilmaisivat valmiutensa ”myötävaikuttaa asianmukaisiin toimiin”. Yksikään ei sitoutunut lähettämään joukkoja.
Tämä ei ole yllättävää kenellekään, joka on seurannut Trumpin ulkopolitiikkaa viimeisen vuoden. Tammikuussa hän uhkasi kahdeksaa eurooppalaista NATO-maata 25 prosentin tuontitulleilla, ellei Tanska luovuta Grönlantia Yhdysvalloille. Hän kieltäytyi sulkemasta pois sotilaallisen voiman käyttöä toista NATO-liittolaista vastaan.
Liittolaisuuksien romuttamisen jälkeen niiden hedelmien vaatiminen on, kuten eräs ranskalainen turvallisuusanalyytikko ilmaisi, kuin polttaisi talon ja pyytäisi naapureita sammuttamaan liekit.
Hormuzinsalmi ei ole Trumpin ongelma, paitsi silloin kun on
Trumpin suhtautuminen energiakriisiin kertoo saman tarinan kuin hänen sotaviestintänsä. Linjaa ei ole.
Maaliskuun yhdeksäntenä päivänä hän tarjosi tankkereille ”riskivakuutusta” ja kannusti laivoja jatkamaan kulkua salmen läpi. Samalla hän totesi, ettei salmen sulku ”oikeastaan vaikuta” Yhdysvaltoihin, koska maa tuottaa itse niin paljon öljyä ja kaasua.
”Teemme tätä muun maailman puolesta, mukaan lukien Kiinan kaltaiset maat”, hän sanoi.
Väite on harhaanjohtava, kuten FactCheck.org osoitti. Vaikka vain murto-osa Yhdysvaltain öljyntuonnista kulkee Persianlahden kautta, öljymarkkinat ovat globaalit. Kun tarjonta romahtaa jossain, hinta nousee kaikkialla. Amerikkalaisten bensiinin hinta on noussut yli 50 senttiä gallonalta sodan alun jälkeen.
Tosin Trump näyttää itsekin tiedostavan tämän, sillä hänen hallintonsa on ryhtynyt epätoivoisiin toimiin öljyn hinnan laskemiseksi.
Valtiovarainministeri Scott Bessent ehdotti pakotteiden nostamista 140 miljoonalta tynnyriltä iranilaista öljyä, joka on jo merellä laivattuna. Käytännössä Yhdysvallat pommittaa Irania ja samanaikaisesti harkitsee iranilaisöljyn kaupan helpottamista rahoittaakseen juuri sitä hallintoa, jota vastaan se käy sotaa.
Oma tiedustelujohtaja nakertaa sodan perusteluja
Trumpin hallinnon sisäinen ristiriita nousi uudelle tasolle keskiviikkona 18. maaliskuuta, kun kansallinen tiedustelujohtaja Tulsi Gabbard todisti senaatin tiedusteluvaliokunnan edessä. Gabbardin kirjallinen lausunto sisälsi kappaleen, joka väisti koko sodan keskeistä perustelua: Iranin ydinaseuhkaa.
Gabbard kirjoitti lausunnossaan, että kesäkuun 2025 ilmaiskujen seurauksena Iranin ydinpolttoaineen rikastusohjelma oli ”tuhottu täysin”. Maanalaiset laitokset oli haudattu ja peitetty sementillä. Tämän jälkeen Iran ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin rikastuskapasiteettinsa uudelleenrakentamiseksi.
Suullisessa todistuksessaan Gabbard jätti tämän kohdan lukematta.
Senaattori Mark Warner kysyi miksi. Gabbard vastasi, ettei aika riittänyt kaikkeen. Warner ei hyväksynyt selitystä: ”Jätit pois juuri ne osat, jotka ovat ristiriidassa presidentin kanssa.”
Tapaus on merkittävä, koska Trump on toistuvasti perustellut hyökkäystä Iranin välittömällä ydinaseuhalla. Valkoinen talo julkaisi sodan ensimmäisenä päivänä lausunnon, jossa viitattiin Iranin hallinnon aiheuttamaan ”välittömään ydinuhkaan”. Gabbardin oma tiedusteluyhteisö ei kuitenkaan tue tätä väitettä.
Senaattori Jon Ossoff painosti Gabbardia suoraan kysymällä, oliko tiedusteluyhteisön arvio, että Iran muodosti välittömän ydinuhan.
”Ainoastaan presidentti voi määrittää, mikä on ja mikä ei ole välitön uhka”, Gabbard väisti.
Ossoff kutsui vastausta vastuun pakoiluksi ja totesi, että rehellinen vastaus olisi ollut ristiriidassa Valkoisen talon kannan kanssa.
CIA:n johtaja John Ratcliffe tarjosi toisen näkökulman. Hän vahvisti, ettei Iran ole kyennyt rikastamaan yhtäkään kiloa uraania 60 prosentin tasolle kesäkuun 2025 iskujen jälkeen. Samalla Ratcliffe kuitenkin totesi Iranin pitävän hallussaan noin 440 kiloa aiemmin rikastettua, asekäyttöön soveltuvaa uraania, josta voitaisiin rakentaa jopa kymmenen ydinasetta.
Gabbardin todistus paljasti siis kaksi asiaa samanaikaisesti. Ensinnäkin sodan ydinaseperustelu oli hataralla pohjalla, koska Iran ei ollut rakentamassa uutta kapasiteettia. Toiseksi olemassa oleva uraanivaranto muodostaa todellisen riskin, johon ei pystytä vastaamaan pelkillä ilmaiskuilla.
Puolustusministeriön tiedusteluviraston pitkäaikainen arvio, jonka Gabbardkin toisti, on ollut se, että Iran voisi kehittää Yhdysvaltoihin ulottuvan mannertenvälisen ohjuksen aikaisintaan vuoteen 2035 mennessä.
Väite välittömästä uhasta Yhdysvaltain maaperälle on siis vaikea sovittaa yhteen tiedusteluyhteisön omien arvioiden kanssa.
Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n pääjohtaja Rafael Grossi totesi maaliskuun alussa, ettei järjestöllä ole näyttöä siitä, että Iran rakentaisi ydinpommia. Myös Omanin ulkoministeri, joka välitti Yhdysvaltain ja Iranin epäsuoria ydinneuvotteluja ennen sotaa, on kiistänyt Trumpin hallinnon väitteet neuvottelujen epäonnistumisesta. Hänen mukaansa Iran oli valmis mittaviin myönnytyksiin.
Maajoukkoja vai vetäytyminen?
Kolmen viikon pommitusten jälkeen Yhdysvallat on tuhoavassa pattitilanteessa. Ilmaherruus on kiistaton, mutta ilmasta ei voi raivata merimiinoja, takavarikoida rikastettua uraania tai avata meritietä.
Talousmedia Fortune raportoi keskiviikkona, että Iranin hallussa on noin 440 kiloa rikastettua uraania, jonka takavarikoiminen edellyttäisi maajoukkojen lähettämistä. Trump on ollut vastahakoinen tähän, mutta osa hänen neuvonantajistaan pitää maaoperaatiota todennäköisenä.
Valkoisen talon tiedottaja Karoline Leavitt totesi presidentin ja Pentagonin arvioineen operaation kestoksi neljästä kuuteen viikkoa.
Samaan aikaan Trumpin oma terrorismintorjuntajohtaja Joe Kent erosi virastaan ilmoittaen, ettei Iran muodostanut välitöntä uhkaa Yhdysvalloille. Kuusi amerikkalaista lentohenkilöstön jäsentä kuoli, kun ilmatankkauslentokone syöksyi maahan Länsi-Irakissa.
Perjantai-iltana Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Mike Waltz puolusti CNN:n yleisötilaisuudessa iranilaisöljyn pakotteiden keventämistä ”hyvin väliaikaisena” toimenpiteenä, jonka tarkoituksena on estää Iranin strategian onnistuminen. Samassa lauseessa hän perusteli sotaa, joka nosti öljyn hinnan ennätyslukemiin.
Ristiriitaisuus on niin ilmeistä, ettei sitä tarvitse alleviivata.
Hintalappu kasvaa joka päivä
Uutistoimisto Bloomberg raportoi perjantaina, että todellisten öljytuotteiden hinnat nousevat Brent-futuureja nopeammin. Bensiini, diesel ja lentopolttoaine kallistuvat vielä raakaöljyä rajummin, koska fyysinen tarjonta on romahtanut.
Saudi-Arabia on ohjannut öljyä Punaisen meren Yanbun satamaan East-West-putken kautta, mutta putken kapasiteetti on kolmesta viiteen ja puoleen miljoonaa tynnyriä päivässä. Se on murto-osa salmen kautta normaalisti kulkevasta 20 miljoonasta.
Yhdysvaltain energiavirasto EIA ennustaa öljyn hinnan pysyvän yli 95 dollarissa seuraavat kaksi kuukautta ja laskevan alle 80 dollarin vasta kolmannella vuosineljänneksellä. Ennuste perustuu oletukseen, että salmen liikenne alkaa palautua huhtikuussa. Jos näin ei käy, ennuste muuttuu merkityksettömäksi.
Bangladeshissa yliopistot suljettiin ennenaikaisesti kesälomalle energian hinnan vuoksi. Pakistan ja Filippiinit siirtyivät nelipäiväiseen työviikkoon.
IMF:n pääjohtaja Kristalina Georgieva arvioi, että jokainen kymmenen prosentin energian hinnannousu vuoden aikana nostaa maailmanlaajuista inflaatiota lähes puoli prosenttiyksikköä.
Euroopassa vaikutukset tuntuvat erityisesti kaasun kautta. Qatarin LNG-viennin supistuminen osuu suoraan eurooppalaisiin ostajiin, jotka eivät ole vieläkään täysin korvanneet venäläisen kaasun poistumista markkinoilta. EKP:n seuraavaa korkoliikettä seurataan nyt aivan uudella intensiteetillä.
Trump astui Iranissa miinaan, jonka vaikutuksia hän ei selvästi ennakoinut. Sota, jolla ei ole selkeää tavoitetta, liittolaisia eikä uskottavaa loppuratkaisua, on alkanut maksaa enemmän kuin Valkoinen talo on valmis myöntämään.
Trumpin tavoite totalitaarisen valtion yhdinaseuhan poistamisesta on oikea. Valitettavasti toteutus ontuu.
12:03pm: Trump wants ceasefire with Iran
— Tiberius (@tiberiusfiles) March 20, 2026
12:05pm: Trump declares victory
12:07pm: Trump is sending marines into Iran
12:08pm: Trump is not putting boots on the ground
12:11pm: Trump does not want ceasefire
12:12pm: Trump says Iran has no people left
12:16pm: Trump declares… https://t.co/PbPkb9W7CV
12.03: Trump haluaa tulitauon Iranin kanssa
12.05: Trump julistaa voiton
12.07: Trump lähettää merijalkaväkeä Iraniin
12.08: Trump ei lähetä maajoukkoja
12.11: Trump ei halua tulitaukoa
12.12: Trump sanoo, ettei Iranissa ole enää ihmisiä jäljellä
12.16: Trump julistaa voiton
12.17: Trump pyytää tulitaukoa Iranin kanssa
12.18: Trump pyytää apua Iranin kanssa
12.23: Trump kutsuu NATO-maita kakkanaamoiksi
12.29: Trump sanoo Iranin kerjäävän tulitaukoa
12.31: Trump sanoo kaiken olevan täydellistä
12.36: Trump sanoo 500 dollarin öljyn olevan hyvä asia
12.37: Trump vaatii Irania avaamaan Hormuzinsalmen
12.39: Trump sanoo, ettei Hormuzinsalmea koskaan suljettu
12.41: Trump sanoo, ettei USA ole sodassa Iranin kanssa
12.42: Trump julistaa voiton Iranissa
12.44: Trump sanoo Iranin sodan johtuvan ydinaseista
12.45: Trump sanoo, ettei Iranilla koskaan ollut ydinaseita
12.46: Trump sanoo tavoitteiden olevan hyvin selkeät
12.47: Trump sanoo maailman olevan hänelle kiitoksen velkaa
12.51: Trump kutsuu maailmaa kakkanaamoiksi
12.53: Trump myöntää Trumpille rauhanpalkinnon
12.57: Trump julistaa voiton Iranissa
12.59: Trump pommittaa Irania
13.03: Trump haluaa tulitauon Iranin kanssa
Erinomainen analyysi. Lisäisin tähän pari pointtia.
Trumpin kannalta sota saattaa olla osittain henkilökohtainen kosto. Onhan väitetty, että Iran olisi suunnitellut Trumpin salamurhaamista. Nyt Trump saattoi näyttää, että hän pystyy murhaamaan koko Iranin johdon.
Toiseksi sodan taustalla lienee Israelin tarve saavuttaa ylivalta Lähi-Idän alueella. Israelilla olisi todennäköisesti haluja vielä laajempaan tuhoamiseen, mihin Amerikka on valmis, kuten isku Iranin kaasukentälle osoitti. Tätä taustaa vasten on hämmästyttävää, kuinka Eurooppa ei pysty lainkaan kritisoimaan Israelia, vaikka iskut kaasukentälle ja öljyvirtojen hiljentyminen haittaavat erityisesti Euroopan taloutta.
Unelmoin yhdistyneestä sotilaallisesti vahvasta Euroopasta, jonka ei tarvitsisi kumartaa yhtäkään diktaattoria tai wanna-be-diktaattoria ja joka pystyisi välittömästi laittamaan sanktioita sääntöjä rikkoville maille – myös Israelille.