Taloustieteen dosentti, Gns Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malinen on tullut viime aikoina tutuksi suurelle yleisölle synkistä talousennusteistaan ja yhteisvaluutan kritiikistään. Viime toukokuussa Malinen totesi, että euro on aiheuttanut Suomelle valtavia kustannuksia.
Malisen mukaan euroalueen keskuspankin eli EKP:n toiminta on ollut talousalueen rakenteille turmiollista.
Kesällä 2012 EKP otti uudenlaisen roolin, kun Kreikka ja muut euroalueen kriisimaat olivat suurissa talousvaikeuksissa. Silloinen pääjohtaja Mario Draghi lausui kuuluisat sanansa: ”whatever it takes” eli vapaasti suomentaen ”teemme kaiken tarvittavan” euroalueen pelastamiseksi. Markkinat rauhoittuivat ja syyskuussa 2012 julkaistiin EKP:n OMT (Outrigth Monetary Transactions) -ohjelma, jossa EKP sitoutui ostamaan Euroopan vakausmekanismin ohjelmaan sitoutuneiden eurovaltioiden velkakirjoja.
Yleisesti Draghia on kiitelty toimistaan. Tuomas Malinen on kuitenkin toisella linjalla.
Malisen mukaan OMT -ohjelma johti pankkisektorin ”zombifioitumiseen”. Heikot pankit, jotka ohjelma jätti pystyyn, pystyivät jatkamaan etenkin heikkojen yritysasiakkaiden lainoittamista välttyäkseen tappioilta, Malinen toteaa Uuden Suomen blogissaan. Tämä alkoi tuhota Euroopan pankkisektoria.
Keskuspankki on Malisen mukaan aiheuttanut eurotalouteen toisenkin vakavan vääristymän.
EKP aloitti eurovaltioiden velkakirjojen ostamisen jälkimarkkinoilta eli niin sanotun määrällisen elvyttämisen tai QE-ohjelman maaliskuussa 2015. Tämä osto-ohjelma painoi valtioiden velkakirjojen koron hyvin alas, mikä siten helpotti valtioiden rahoituskustannuksia.
Mikä on osto-ohjelman ongelma? Malisen mielestä ongelma on riskihinnoittelun vääristyminen.
”EKP:n QE-ohjelmat ovat johtaneet euroalueen taloudessa moniin pahoihin vääristymiin. Ensinnäkin valtioiden lainaamiskustannukset ovat laskeneet naurettavan alas, eivätkä ne enää anna kuvaa niihin liittyvistä riskeistä”, ekonomisti toteaa.
Lisäksi syntyi kannustinongelma. Malisen mielestä ostpo-ohjelma poisti käytännössä etenkin euroalueen heikompien talouksien johtajilta kannusteet uudistaa talouksiaan. EKP:n ohjelmat loivat ”velkakriisin siemenen”, jota nyt yritetään paikata EU:n elpymisrahastolla.
Osto-ohjelma on tuonut vaikeuksia myös suursijoittajille. Kun turvalliseksi koettujen valtionlainojen korot ovat laskeneet hyvin alas, monet vakiotuottovaatimuksille operoivat institutionaaliset sijoittajat, kuten eläkevakuutusyhtiöt, ovat joutuneet siirtymään yhä riskisempiin arvopapereihin tai suureen velkavivun käyttöön riittävän korkotuoton aikaansaamiseksi. Tämä on Malisen mukaan tehnyt rahoitusmarkkinoista hauraat ja altistanut keskeiset sijoitusyhtiöt ja pankit suurille tappiolle, jos velkakirjojen hinnat romahtavat.
Kaiken kukkuraksi alhaiset korot yrityslainojen markkinoilla, minne EKP myös osallistuu, ovat hyvin todennäköisesti ruokkinut yritysten velkaantumista, sekä kasvattanut sijoittajien velkavivun käyttöä, Malinen varoittaa.
Malinen ei säästele sanojaan EKP:n arvostelussa.
”EKP:n rahapolitiikkaa viimeisten noin kahdeksan vuoden ajalta ei voi kuvailla kuin yhdellä sanalla: katastrofi. EKP on onnistunut tuhoamaan sekä Euroopan pankkisektorin että rahoitusmarkkinoiden hinnoittelumekanismin.”
