Tekoälyn datakeskukset ja valtioiden paisuvat puolustusbudjetit työntävät kuparin kysyntää yhä korkeammalle, samalla kun kaivosten tarjonta laahaa perässä ja lupaprosessit hidastavat uusia investointeja.
Kuparista on tulossa koko sähköistyvän talouden avainmetalli.
Samalla siitä on nopeasti muodostumassa yksi seuraavan vuosikymmenen strategisimmista raaka-aineista, kun energiamurros, tekoäly ja asevarustelu osuvat samaan aikaan talouteen.
Kuparin rooli on poikkeuksellisen laaja. Sitä tarvitaan niin sähköverkoissa, uusiutuvassa energiassa, sähköautoissa, siruteollisuudessa kuin sotilasteknologiassakin.
Jos investoinnit kaivoksiin, rikastamoihin ja kierrätykseen eivät kiihdy, markkina kiristyy 2030-luvulle mentäessä nopeasti.
Datakeskukset ovat kuparisyöppöjä
Tekoälyyn optimoidut datakeskukset ovat nousemassa täysin uudeksi kuparin suurkuluttajaksi. Yksittäinen suurhanke voi vaatia kymmeniätuhansia tonneja kuparia kaapelointeihin, muuntajiin ja jäähdytysjärjestelmiin koko elinkaarensa aikana.
Viime vuosina on julkistettu satojen miljardien dollarien edestä uusia tekoälyyn liittyviä datakeskusinvestointeja, ja niiden kuparinkulutuksen arvioidaan yltävän 2030-luvun alussa satoihin tuhansiin tonneihin vuodessa.
Tähän päälle tulee vielä kuparin tarve uuteen sähkökapasiteettiin, jota nämä keskukset vaativat.
”Taustalla vaikuttava kysyntätekijä on maailman sähköistyminen, ja kupari on tämän sähköistymisen metalli”, kertoo S&P Globalin varapuheenjohtaja Daniel Yergin uutistoimisto Reutersille.
S&P Global on tehnyt päivityksen vuoden 2022 kuparianalyysiin, ja siinä käytetään erilaista menetelmää, joka arvioi kysynnän kasvua riippumatta hallitusten ilmastopolitiikasta.
Daniel Yerginin mukaan kupari on käytännössä sähköverkkojen ja teollisuuden perusmetalli, jolle on vaikea löytää korvaajaa ilman merkittäviä suorituskykymenetyksiä.
Puolustussektori, energiamurros ja verkot nostavat kuparin kysyntää
Geopoliittinen epävarmuus sekä Naton jäsenmaiden kasvavat puolustusbudjetit tekevät kuparista entistä strategisemman myös sotilasteollisuudessa. Puolustuskysyntä on luonteeltaan jäykkää: asejärjestelmien suorituskykyä ei tingitä, vaikka hinnat nousisivat.
Esimerkiksi hävittäjäohjelmat ovat kuparin suurkuluttajia. Yhtä F‑35-hävittäjää kohti arvioidaan tarvittavan yli puoli tonnia kuparia kaapelointeihin, elektroniikkaan ja asejärjestelmiin. Samalla kuparia kuluu yhä enemmän myös tutkajärjestelmiin, ohjuksiin, drooneihin ja niiden ohjaus- ja viestintäverkkoihin.
Kun puolustussektorin järjestelmä on suunniteltu kuparille, sen korvaaminen muilla materiaaleilla on teknisesti vaikeaa ja hidasta. Tämä tekee sotilaskysynnästä pysyvän paineen markkinalle.
Kuparin kysyntää ajaa yhtä aikaa monta energiatrendiä. Sähköverkkojen laajentaminen ja vahvistaminen, uusiutuvan energian investoinnit sekä sähköautojen yleistyminen nostavat kulutusta rakenteellisesti, eivät pelkästään suhdanneluontoisesti.
Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) arvioiden mukaan kuparin kokonaiskulutus kasvaa 2020-luvun puolivälin reilusta 26 miljoonasta tonnista yli 32 miljoonaan tonniin 2030-luvun puoliväliin mennessä, vaikka ilmasto- ja energiapolitiikan oletukset olisivat varovaisia.
S&P:n tuore analyysi odottaa kysynnän kasvavan noin 28 miljoonasta tonnista vuoteen 2040 mennessä jo 42 miljoonaan tonniin.
Sähköverkkojen osuus tästä on erityisen merkittävä. Kuparin tarve sähköverkoissa ja -siirrossa voi kasvaa lähes puolella vuoteen 2035 asti, kun uusi kapasiteetti ja verkon vahvistaminen vaativat valtavia määriä johtimia ja muuntajia. Sähköautojen kuparinkulutuksen ennustetaan moninkertaistuvan, sillä yksi täyssähköauto sisältää noin kolminkertaisen määrän kuparia polttomoottoriautoon verrattuna.
Kaivosinvestoinnit laahaavat – lupaprosessit kestävät
Tarjontapuoli ei pysy vauhdissa mukana. Uusien kuparikaivosten tie löydöstä täyteen tuotantoon kestää globaalisti keskimäärin yli 15 vuotta, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa lähes 30 vuotta tiukkojen lupa-, valitus- ja ympäristöprosessien vuoksi.
Viime vuosina hyväksyttyjen uusien projektien vuosikapasiteetti on jäänyt selvästi alle sen, mitä pelkkä kysynnän kasvu edellyttäisi. Tuoreiden arvioiden mukaan markkina tarvitsisi vuosittain 600 000–700 000 tonnia uutta kaivoskapasiteettia, mutta hyväksytyt hankkeet ovat jääneet noin puoleen tästä.
Tilannetta eivät helpota olemassa olevien kaivosten häiriöt. Esimerkiksi Freeport‑McMoRan -yhtiö on joutunut leikkaamaan erään suurhankkeensa 2026 tuotantoennustetta onnettomuuksien ja teknisten haasteiden vuoksi, kun taas BHP:n mittavat investoinnit Chilen Escondida-kaivokseen hidastavat tuotannon laskua, mutta eivät käännä sitä kasvuun.
Yksittäistenkin kaivosten takaiskut resonoivat koko markkinassa, kun tuotantopuolella on vähän joustovaraa.
Hinnat ja politiikka kirittävät rakennemuutosta
Kuparin hintataso on liikkunut viime vuosina korkealle, ja useat analyysitalot ennustavat markkinan kiristyvän entisestään 2020-luvun lopulla.
J.P. Morganin mukaan globaali jalostetun kuparin tarjonta voi kääntyä selkeään alijäämään jo vuoden 2026 tienoilla, mikä tukee korkeaa hintatasoa pitkälle 2030-luvulle.
Politiikka voi vauhdittaa muutosta.
Yhdysvalloissa keskustellaan jo mahdollisista tulleista jalostetun kuparin tuonnille kansallisen turvallisuuden ja toimitusvarmuuden näkökulmasta, mikä voisi entisestään muuttaa kauppavirtoja ja kannustaa kotimaiseen tuotantoon ja kierrätykseen. Samaan aikaan ESG-vaatimukset ja paikallisyhteisöjen vastustus hidastavat uusien kaivosten avaamista monissa maissa.
Yksi harvoista nopeasti skaalautuvista ratkaisuista on kuparin kierrätys. Sekundäärisen kuparin osuutta pyritään kasvattamaan, mutta pelkkä kierrätys ei riitä kattamaan tekoälyn, puolustuksen ja energiamurroksen yhtäaikaista kysyntäpiikkiä.
Tämä pitää kuparin keskiössä, kun sijoittajat, teollisuus ja päättäjät etsivät vastauksia tulevien vuosien raaka-ainepulaan.
