Näin sijoittaja voi voittaa vahvistusharhan – ja parantaa tuottojaan

Psykologiassa kognitiivisena eli mielen toimintaan liittyvänä ilmiönä vahvistusharha tarkoittaa ihmisten taipumusta hakea, tulkita ja muistaa tietoa tavalla, joka vahvistaa heidän olemassa olevia uskomuksia tai hypoteeseja. Käytännössä ihminen kiinnittää huomiota omaa näkemystä tukeviin tietoihin, mutta vähättelee ristiriitaisia todisteita tai selittää ne pois.

Sijoittamisessa tämä tarkoittaa, että sijoittaja suodattaa markkinadatan, uutiset ja analyysit sen mukaan, mitä sijoittaja jo haluaa uskoa tietystä yhtiöstä, toimialasta tai strategiasta.​

Tyypillinen esimerkki on sijoittaja, joka on ihastunut tiettyyn teknoyhtiöön ja lukee vain positiivisia analyyseja, mutta ohittaa tulosvaroitukset, kilpailijoiden etenemisen ja arvostuskertoimien venymisen.

Toinen esimerkki on sijoittaja, joka uskoo tietyn osakkeen olevan aliarvostettu: hän hakee aktiivisesti uutisia, analyytikkoraportteja ja somekeskusteluja, jotka tukevat tätä näkemystä, ja sivuuttaa varoitukset kannattavuudesta, velkaisuudesta tai kilpailuaseman heikkenemisestä.

Käytännössä vahvistusharha johtaa kolmeen seuraukseen: lempiosakkeiden ylipainotukseen, liian pitkään roikotettuihin tappiollisiin positioihin ja uusien mahdollisuuksien järjestelmälliseen ohittamiseen.

Se näkyy sekä yksittäisissä osakevalinnoissa että koko salkun rakenteessa. Usein sijoittaja luulee olevansa hajauttaja, mutta onkin huomaamattaan kasannut riskin muutamaan tarinaan, joihin on rakastunut.

Harhaa ei voi kokonaan poistaa, mutta sen vaikutusta voi pienentää tietoisella prosessilla, joka pakottaa katsomaan myös epämukavaa aineistoa.

Tunnista harha: uskalla katsoa sitä, mitä et halua nähdä

Vahvistusharhan voittaminen alkaa siitä, että sijoittaja hyväksyy sen olemassaolon ja oppii tunnistamaan omat laukaisimet.

Sijoittajan kannattaa kysyä itseltään säännöllisesti: minkä tiedon lukeminen tuntuu epämukavalta, minkä analyytikon tai median hän on hiljaa estänyt mielessään siksi, että nämä ovat usein eri mieltä hänen kanssaan?

Tutkimusten mukaan vahvistusharha on yleisempää silloin, kun sijoittaja on emotionaalisesti sitoutunut kohteeseen – esimerkiksi tilanteessa, jossa sijoittajalla on pitkäaikainen omistus, vahva voitollinen historia tai yritys, jonka tuotteita hän käyttää ja rakastaa. Tällöin yhtiöön liittyvä negatiivinen tieto tulkitaan helposti ”väliaikaiseksi kohinaksi”, kun taas myönteinen uutinen nähdään vahvana todisteena omasta oikeassa olemisesta.

Yksi konkreettinen tapa tunnistaa harhaa on tarkastella päätöspäiväkirjaa tai vanhoja muistiinpanoja sijoitusideoista.

Jos perustelut koostuvat pääosin yhtiön vahvuuksista ja kursseja tukevista tekijöistä, mutta riskiosio on ohut tai geneerinen, kyse on todennäköisesti vahvistusharhasta – analyysiä ei ole aidosti viety ”mitä-voi-mennä-vikana” -tasolle.

Rakenna prosessi, joka pakottaa katsomaan vastanäyttöä

Paras suoja vahvistusharhaa vastaan ei ole vahvempi tahto, vaan parempi prosessi. Käytännössä tämä tarkoittaa ennakolta määriteltyä tapaa etsiä, käsitellä ja dokumentoida myös sijoitusideaa horjuttava tieto.

Yksinkertainen mutta tehokas työkalu on tietoinen paholaisen asianajaja -vaihe jokaisessa sijoituspäätöksessä.

Ennen osakkeiden tai muun sijoituskohteen ostoa tai lisäystä sijoittaja kirjoittaa auki vähintään kolme uskottavaa syytä, miksi sijoitusidea voisi mennä pieleen, ja etsitään aktiivisesti analyytikoita, blogeja tai raportteja, jotka ovat eri mieltä.

Konsulttiyhtiö McKinseyn kuvaamissa instituutioesimerkeissä käytetään jopa virallisia vastakkainasettelukokouksia, joissa nimetty tiimi rakentaa systemaattisen vasta-argumentin ennen suuria sijoituspäätöksiä.

Toinen toimiva käytäntö on päätöksentekolistat ja etukäteen määritellyt myyntikriteerit. Ennen sijoitusta kirjataan numeeriset ja laadulliset ehdot, joiden täyttyessä positio vähennetään tai myydään – esimerkiksi liikevaihdon kasvun pysyvä hidastuminen alle tietyn tason tai velkaantuneisuuden nousu selvästi kilpailijoita korkeammaksi.

Kun kriteerit ovat etukäteen määriteltyjä, niitä on psykologisesti vaikeampi sivuuttaa myöhemmin pelkällä ”mutu-perusteella”, mikä heikentää vahvistusharhan otetta.

Hae aktiivisesti eri mieltä olevia näkemyksiä

Vahvistusharha kukoistaa informaatiokuplassa, jossa seurataan vain niitä lähteitä, jotka tukevat omaa ajattelua.

Sijoittajalle yksi tehokkaimmista vastalääkkeistä on siten mediadieetin tarkoituksellinen laajentaminen. Valveutunut sijoittaja ottaa seurantaansa sekä optimistisia että pessimistisiä analyytikoita ja katsoo tietoisesti myös sellaisten toimijoiden materiaalia, joiden sijoitustyyli tai ideologia poikkeaa omasta.

Useat käyttäytymistalouden oppaat suosittelevat, että sijoittaja ulkoistaa osan kritiikistä. Hän pyytää esimerkiksi kollegaa, taloustoimittajaa tai riippumatonta neuvonantajaa arvioimaan sijoitusidean nimenomaan kriittisestä kulmasta. Tavoitteena ei ole löytää yhtä oikeaa mielipidettä, vaan paljastaa sokeat pisteet, jotka oma vahvistusharha on jättänyt huomiotta.

Myös koko sijoitussalkun tasolla voidaan pakottaa mukaan vastanäkemyksiä.

Esimerkiksi pitkän momentum-ajatuksen rinnalle voidaan rakentaa pienempi kontranäkemys, tai vähintään määritellä selkeä vertailuindeksi, jota vasten jokainen iso ylipaino joutuu jatkuvaan testiin. Jos sijoitus ei tuota lisäarvoa suhteessa indeksiin, kyse voi olla enemmän uskonvarasta kuin analyysistä.

Hidasta tempoa ja erottele prosessi tuloksesta

Vahvistusharha voimistuu markkinamyllerryksessä, kun ihminen hakee psykologista turvaa omista aikaisemmista päätöksistään.

Siksi jo pelkkä päätöksenteon hidastaminen voi pienentää harhaa. Isoista liikkeistä tehdään sääntönä vähintään yön yli -päätöksiä, eikä yksittäisen uutisen perusteella vaihdeta sijoitusstrategiaa.

Käyttäytymistalouden kirjallisuus korostaa myös eroa prosessin ja lopputuloksen välillä.

Hyvä päätös voi johtaa huonoon lopputulokseen sattuman vuoksi, ja huono, harhainen päätös voi näyttää pitkään menestyksekkäältä nousevassa markkinassa.

Jos sijoittaja arvioi itseään pelkän tuoton perusteella, vahvistusharha saa helpon selkänojan. Tällöin jokainen onnistunut treidi todistaa virheellisesti, että oma ajattelu oli oikeassa, vaikka analyysi olisi ollut puutteellinen.

Siksi säännöllinen ”post mortem” ja ”pre mortem” ovat hyödyllisiä työkaluja.

Post mortemissa analysoidaan sekä hyvien että huonojen sijoitusten taustaprosessi – ei vain tuottoa – ja etsitään merkkejä valikoivasta tiedonhausta. Pre mortemissa taas kysytään ennen päätöstä: ”Jos tämä sijoitus osoittautuu kahden vuoden päästä selväksi virheeksi, mikä on todennäköisin syy?” Kysymys kääntää ajattelun automaattisesti pois vahvistusharhan urista.

Lopulta vahvistusharhan voittaminen ei ole yksittäinen temppu, vaan osa ammattimaista sijoituskurinalaisuutta. Sijoittaja, joka rakentaa päätöksilleen dokumentoidun prosessin, hakee aktiivisesti eriäviä näkemyksiä ja uskaltaa päivittää mielipidettään, omistaa pitkällä aikavälillä kilpailuedun suhteessa niihin, jotka etsivät vain vahvistusta omalle tarinalleen.