Pitkien valtionlainojen korot ovat nousseet korkeimmilleen lähes kahteen vuosikymmeneen samalla, kun sijoittajien huoli maan velkaantumisesta, inflaatiosta ja Iranin sodan talousvaikutuksista on kasvanut.
Yhdysvaltain valtiovarainministeriö vastasi tilanteeseen. Se ilmoitti keskiviikkona vähintään kaksinkertaistavansa 10–30 vuoden valtionlainojen takaisinostoja kahdesta miljardista dollarista vähintään neljään miljardiin dollariin operaatiota kohden. Suuremmat ostot alkavat syyskuussa ja jatkuvat marraskuun alkuun.
Korkomarkkina reagoi uutiseen aluksi voimakkaasti. Yhdysvaltain 30-vuotisen valtionlainan korko oli ehtinyt nousta tiistaina noin 5,34 prosenttiin, korkeimmilleen sitten vuoden 2007, mutta takaisinostoilmoitus painoi korkoa nopeasti alemmas. Vaikutus jäi kuitenkin lyhyeksi ja suuri osa liikkeestä palautui jo torstain aikana.
Bessentin mukaan korkojen nousu ei täysin vastaa Yhdysvaltain talouden perustekijöitä. Hän on korostanut erityisesti heikkoa likviditeettiä pitkien valtionlainojen markkinalla. Sijoittajat näkevät ongelman kuitenkin laajempana.
Yhdysvaltain liittovaltion velka on noussut yli 40 biljoonaan dollariin, budjettialijäämä pysyy suurena ja inflaatio ylittää edelleen Federal Reserven tavoitteen. Samaan aikaan Iranin sota ylläpitää korkeata energian hintaa.
Treasury yrittää vaikuttaa korkokäyrän pitkään päähän
Treasuryn takaisinostojen tavoite on tyypillisesti ollut Yhdysvaltain valtionlainamarkkinan likviditeetin parantaminen. Tällä kertaa ostojen lisäämisen ajoitus ja kohdistuminen pitkiin lainoihin tekevät toimesta kuitenkin kiinnostavamman.
Kun Treasury ostaa 10–30 vuoden velkakirjoja takaisin, pitkän velan tarjonta markkinoilla vähenee. Tämä tukee niiden hintoja ja painaa pitkien lainojen korkotasoa alaspäin.
Treasury ei kuitenkaan voi tehdä samaa kuin Fed. Keskuspankki pystyy luomaan rahaa ja ostamaan arvopapereita tarvittaessa satojen miljardien tai jopa biljoonien dollarien edestä. Valtiovarainministeriön on hankittava takaisinostoihin tarvitsemansa rahat muualta.
Todennäköinen vaihtoehto on kasvattaa lyhytaikaisten Treasury-lainojen liikkeeseenlaskua. Tällöin valtio käytännössä vaihtaisi pitkää velkaa lyhyempään. Markkinoilla olevan pitkän velan määrä vähenisi ja lyhyen velan tarjonta kasvaisi. Vaikutuksena voisi olla korkokäyrän loiveneminen, kun pitkät korot painuisivat suhteessa lyhyisiin.
Nykyisessä mittakaavassa vaikutus voi silti olla enemmän signaalinen. Muutaman miljardin dollarin lisäys takaisinostoihin on pieni suhteessa noin 32 biljoonan dollarin Treasury-markkinaan, mutta päätös viestii sijoittajille, että valtiovarainministeriö on valmis reagoimaan pitkien korkojen nousuun ja tarvittaessa kasvattamaan toimiaan.
Strategia muistuttaa joiltakin osin Federal Reserven vuonna 2011 toteuttamaa Operation Twistiä, jossa keskuspankki myi lyhyitä velkakirjoja ja osti pitkiä painaakseen pitkäaikaisia korkoja alemmas. Mittakaava oli kuitenkin aivan toinen.
Takaisinostojen ajoitusta on vaikea olla huomaamatta. Yhdysvaltain välivaalit järjestetään marraskuussa, ja Treasury kasvattaa pitkien lainojen ostojaan juuri syyskuusta marraskuun alkuun.
Pitkien Treasury-korkojen nousu on näkynyt myös kotitalouksien ja yritysten rahoituskustannuksissa. Esimerkiksi asuntolainojen korot seuraavat läheisesti pitkien valtionlainojen korkoja.
Hallinnolla on siksi vahva kannustin estää tilanne, jossa korkojen nousu heikentäisi lisää asuntomarkkinoita, yritysrahoitusta ja osakemarkkinoita juuri ennen vaaleja.
Paine Fedin suuntaan voi kasvaa
Lyhyiden Treasury-lainojen korot seuraavat läheisesti Fedin ohjauskorkoa ja sitä koskevia odotuksia. Mitä enemmän valtio rahoittaa itseään lyhyellä velalla, sitä herkemmiksi sen korkomenot muuttuvat Fedin päätöksille.
Treasury voi pyrkiä painamaan pitkää korkopäätä alas, mutta lyhyiden korkojen taso jää edelleen Fedin määräämäksi. Jos pitkät korot laskevat mutta lyhyet pysyvät korkealla, hallinto voi entistä helpommin osoittaa keskuspankin suuntaan ja kysyä, miksi ohjauskorkoa ei lasketa.
Strategiaan liittyy kuitenkin myös riski. Mitä näkyvämmin hallinto yrittää painaa pitkiä korkoja alas, sitä enemmän sijoittajat voivat kysyä, miksi korkojen nousu nähdään Washingtonissa niin suurena ongelmana. Jos toimet tulkitaan yritykseksi hallita valtion rahoituskustannuksia finanssipolitiikan ongelmien korjaamisen sijaan, pitkiltä lainoilta vaadittu riskipreemio voi jopa kasvaa.
Ensimmäisten päivien markkinareaktio viittaa juuri tähän rajoitteeseen. Treasury sai ilmoituksellaan pitkät korot hetkellisesti alemmas, mutta suuri osa laskusta purkautui nopeasti. Tämä tukee käsitystä siitä, että nykyisessä mittakaavassa operaatio vaikuttaa enemmän markkinoiden odotuksiin kuin velkapaperien kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Bessentin suurin haaste on lopulta se, että takaisinostot eivät muuta Yhdysvaltain velkauraa.
Kongressin budjettivirasto CBO arvioi tämän vuoden liittovaltion alijäämäksi noin 1,9 biljoonaa dollaria eli 5,8 prosenttia BKT:stä. Velan arvioidaan kasvavan edelleen suhteessa talouden kokoon myös tulevina vuosina.
Takaisinostoilla voidaan tukea korkomarkkinoiden likviditeettiä, vähentää pitkän velan tarjontaa ja ehkä hillitä voimakkaimpia korkopiikkejä. Jos ohjelmaa kasvatetaan huomattavasti, sillä voidaan myös vaikuttaa korkokäyrän muotoon.
