EU:n ja USA:n tullisopu syntyi laajojen neuvottelujen jälkeen, kun molemmat osapuolet pyrkivät välttämään eskaloituvaa kauppasotaa, joka olisi aiheuttanut epävarmuutta niin globaaleille markkinoille kuin yrityksille Atlantin molemmin puolin.
Sopimus pohjautuu uuteen 15 prosentin tuontitulliin, joka asetetaan suurimmalle osalle EU:n vientituotteista Yhdysvaltoihin; tämä koskee erityisesti autoja, joiden tulli olisi ilman tätä sopimusta 25 prosenttia.
Presidentti Donald Trump oli aiemmin uhannut EU:ta 30 prosentin tulleilla, jos kauppasopimus ei synny elokuun alkuun mennessä.
Tietyt tuoteryhmät, kuten lentokoneet ja niiden osat, tietyt kemikaalit sekä osa lääkkeistä, vapautettiin kokonaan tulleista. Lisäksi on sovittu, että jatkossa voidaan lisätä uusia tuotteita tullittomien listalle.
Sopimus sisältää myös merkittäviä taloudellisia ja poliittisia sitoumuksia: EU lupaa ostaa yli 750 miljardin dollarin edestä amerikkalaista energiaa, pääosin nesteytettyä maakaasua sekä ydinpolttoainetta, erityisesti korvaamaan riippuvuutta venäläisestä energiasta.
EU myös lisää sijoituksiaan Yhdysvalloissa arvioilta 600 miljardilla dollarilla ja ostaa huomattavia määriä Yhdysvaltojen puolustusteknologiaa ja sotilaskalustoa.
Vaikka sopimus on toistaiseksi pelastanut transatlanttisen kauppasuhteen pahimmalta kriisiltä, sitä on Euroopassa kritisoitu epätasapainoiseksi, koska Euroopan neuvottelijat tavoittelivat alun perin matalampia tulleja.
Toisaalta monien analyytikoiden mukaan ratkaisun myötä Eurooppa sai kuitenkin torjuttua vielä voimakkaammat tullit. Neuvotteluille on myös jätetty ovi auki jatkoavauksille muun muassa lääketeollisuuden, puolijohteiden ja maatalouden osalta.
Samalla nykyiset Yhdysvaltojen maailmanlaajuiset 50 prosentin teräs- ja alumiinitullit pysyvät edelleen voimassa, mutta niiden uudelleenarviointia luvataan tulevaisuudessa.
Käytännössä sopimus tuo markkinoille vakautta, mutta jättää auki vaikeita kysymyksiä ja asettaa uusia, pitkäaikaisia paineita eurooppalaiselle vientiteollisuudelle sekä kuluttajahinnoille.
”Trump pelasi von der Leyeniä vastaan erittäin taitavasti”, toteaa finanssitalo deVere Goupin toimitusjohtaja Nigel Green sijoittajakirjeessään.
”Eurooppa vältti katastrofin, mutta sitoutui epätasaiseen, riskialttiiseen sopimukseen, josta puuttuu selvä ulospääsyreitti.”
Greenen mukaan sopimus on ”varman olon hinta epävarmassa maailmassa”. Yhdysvallat käytti kaikkia vipuvoimiaan viimeiseen pisaraan asti.
Poliittinen vastaanotto on ollut vaihteleva ja paljastava. Berliini ylisti sopimusta, koska se ehkäisi tilanteen kärjistymisen. Pariisi kutsui sitä ”väliaikaiseksi” ja ”epätasapainoiseksi”. Teollisuuden edustajat ympäri Eurooppaa pitävät sopimusta tuskallisena ja riittämättömänä.
Markkinoiden reaktio kertoo erilaisen tarinan: selkeys on valuuttaa.
”Maailmantalous piirtyy uudelleen reaaliajassa. Kauppareitit muuttuvat. Pääomavirrat suuntautuvat uudestaan. Energia ja puolustus ovat nyt pääsylippu Yhdysvaltojen markkinoille”, sanoo Green.
”Sijoittajat, jotka ymmärtävät tämän — ja toimivat nopeasti — ovat ne, jotka tulevat voittajina ulos.”
Kauppasopimuksen seuraukset ovat laajat. Yhdysvaltalaiset energiayhtiöt ovat asemoituneet historiallisesti poikkeukselliseen eurooppalaisen kysynnän kasvuun. Puolustusurakoitsijat hyötyvät vuosien varmoista tilauksista. Eurooppalaiset yritykset, jotka pystyvät sopeuttamaan toimitusketjujaan tai siirtämään toimintojaan EU:n ulkopuolelle, saavat kilpailuedun.
”Nyt elämme kauppapaineen aikaa, eikä vanhat oletukset enää päde”, Green toteaa.
Vaikka Euroopan markkinat avautuivat vahvempina ja euro hieman vahvistui uutisten myötä, deVeren toimitusjohtaja varoittaa, että vaikutukset alkavat vasta näkyä markkina-arvostuksissa.
”Pääoma hakeutuu varmuuden perässä. Uskomme, että lyhyellä aikavälillä nähdään rotaatiota Yhdysvaltojen puolustus- ja energiayhtiöihin, ja valikoiden nousua niissä eurooppalaisissa yrityksissä, jotka reagoivat ajoissa. Mutta kyseessä ei ole laaja nousuralli — se on hajanaista”, jatkaa Nigel Green.
Globaaleille sijoittajille tärkein viesti on toiminta.
”Tämä kauppasopimus on tiekartta”, sanoo Nigel Green.
”Se kertoo, minne Yhdysvallat on menossa, mitä se haluaa ja miten se aikoo saavuttaa tavoitteensa. Jokainen, joka jättää tämän signaalin huomiotta, jää paitsi mahdollisuuksista.”
