Jakamattomista kuolinpesistä on tullut monille suomalaisille sekä laajemmin Suomen metsätaloudelle ongelma. Jos tilannetta ei lähdetä ratkomaan, ongelmat kasvavat. Näin varoittaa sahayrityksiä edustava Sahateollisuus ry.
Metsänomistajien keski-ikä on kohonnut noin 60 vuoteen ja esimerkiksi 70-80-vuotiaita metsänomistajia on paljon. Kyse ei ole vain suomalaisten vaikeista päätöksistä, vaan myös kansantalouden, teollisuuden ja luonnonhoidon kannalta kasvavasta rakenteellisesta ongelmasta.
Sahateollisuus ry:n teettämässä oikeudellisessa selvityksessä esitetään, että metsää ja maatalousmaata ei tulisi voida jättää pysyvästi kuolinpesän nimiin. Selvityksen on tehnyt asianajotoimisto Geradin Partnersin OTT Tuomas Pöysti.
Selvityksen mukaan kuolinpesien omistuksessa on Suomessa jo noin 1,2 miljoonaa hehtaaria metsää eli peräti yli yhdeksän prosenttia yksityismetsistä.
Puukauppoja ja metsänhoitoa tehdään kuolinpesissä muita omistusmuotoja vähemmän, ja metsänomistajien ikärakenne kasvattaa ongelmaa nopeasti.
Kuolinpesäomistus on lähtökohtaisesti tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta käytännössä osa kuolinpesistä säilyy purkamatta jopa vuosikymmeniä. Vanhimmat metsää omistavat kuolinpesät ovat peräisin 1800-luvulta.
Kuolinpesien päätöksenteko vaikeutuu ajan myötä merkittävästi. Esimerkiksi kun kuolinpesän osakas kuolee, hänen kuolinpesänsä tulee osakkaaksi alkuperäiseen kuolinpesään, jolloin omistusrakenteet ketjuuntuvat ja osakkaiden määrä voi kasvaa kymmeniin tai jopa satoihin.
Osakkaiden toisistaan poikkeavat näkemykset sekä tiedon ja osaamisen puute metsänhoidosta ovat myös keskeisiä syitä sille, että metsien aktiivinen hoito ja käyttö pysähtyvät.
Kuolinpesät jumittavat puukauppaa
Selvityksen keskeisenä esityksenä on, että kuolinpesälle säädetään velvoite luovuttaa metsä- ja maatalousomaisuus pois pesästä tai toimittaa perinnönjako kolmen vuoden määräajassa. Malli voidaan rakentaa Ruotsin ja Norjan kokemusten sekä lainsäädännön pohjalta.
Muissa Pohjoismaissa kuolinpesiä halutaan purkaa aktiivisesti verrattuna Suomen passiiviseen malliin. Ratkaisua täydentäisivät pesänselvittäjän ja pesänjakajan toimivallan vahvistaminen. Tällä hetkellä Suomessa ei ole määräaikoja.
“Keskeinen juridinen ratkaisu on määräaika. Metsä- ja maatalousomaisuus olisi siirrettävä pois kuolinpesän nimistä tai perinnönjako toimitettava kolmessa vuodessa. Täydennettynä pesänselvittäjän toimivallan vahvistamisella malli on perustuslain näkökulmasta toteuttamiskelpoinen, kun sääntely on tarkkarajaista ja vähemmistön oikeusturva turvataan”, Tuomas Pöysti kertoo.
Sahateollisuus ry:n mielestä seuraavaan hallitusohjelmaan tulee kirjata, että Suomessa laaditaan lakimuutokset, jotta metsäomaisuus voidaan luovuttaa pois pesästä tai toimittaa perinnönjako kolmen vuoden määräajassa. Lisäksi hallitusohjelmassa tulee päättää pesäselvittäjän toimivallan vahvistamisesta.
Mikäli näihin muutoksin ei ryhdytä, kuolinpesien määrä kasvaa, päätöksenteko vaikeutuu ja kestävä metsien hoito lykkääntyy entisestään.
“Kun kuolinpesien määrä kasvaa ja päätökset jumittuvat, jäätyvät myös aktiiviset luonnon- ja metsänhoitotoimet sekä puukaupat. Kuolinpesien purkamisen helpottaminen hyödyttää yhtä aikaa metsänomistajia, teollisuutta, luontoa ja taloutta. Suomen on noustava Pohjoismaiden tasolle kuolinpesien käsittelyssä. Toimia tarvitaan, kun tilanne on vielä hallittavissa”, Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Tino Aalto vaatii.
Mikäli kuolinpesät myisivät puuta yhtä paljon kuin muut yksityiset metsänomistajat keskimäärin, kantorahatulot kasvaisivat arviolta jopa noin 50 miljoonalla eurolla vuodessa.
Mikä on metsäkuolinpesä?
Kuolinpesä syntyy automaattisesti, kun metsänomistaja kuolee. Vainajan koko omaisuus – mukaan lukien metsätila – siirtyy tähän pesään, ja sen osakkaita ovat perilliset, mahdollinen leski ja testamentinsaajat.
Metsä on siis kuolinpesän yhteistä omaisuutta siihen asti, kunnes perinnönjako tehdään.
Käytännössä tämä tarkoittaa muutamaa keskeistä asiaa.
Pesän osakkaat hallitsevat metsää yhdessä. Esimerkiksi puukaupat, hakkuut, taimikon hoito ja metsän myynti vaativat lähtökohtaisesti kaikkien osakkaiden yksimielisyyden. Tämä tekee päätöksenteosta usein hitaampaa ja monimutkaisempaa kuin yhden omistajan tilalla.
Verotuksessa kuolinpesä on oma erillinen verovelvollisensa. Metsätalouden tulot (kuten puunmyyntitulot) verotetaan pesän tulona, ja pesä tekee oman metsäveroilmoituksensa. Kuolinvuonna pesä ja vainaja muodostavat saman verovelvollisen.
Kuolinpesä voi jatkaa metsän omistamista jakamattomana hyvinkin pitkään – jopa vuosikymmeniä. Vaihtoehtoisesti osakkaat voivat jakaa perinnön (jolloin metsä siirtyy yhdelle tai useammalle perilliselle), perustaa verotusyhtymän tai myydä tilan.
Perunkirjoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, ja perukirjaan merkitään myös metsäomaisuuden arvo.
Pitkään jakamattomana pidetty metsäkuolinpesä on Suomessa hyvin yleinen, mutta sitä pidetään usein epäkäytännöllisenä hallintamuotona juuri yksimielisyysvaatimuksen ja epäselvien vastuiden vuoksi.
Lue myös tämä: Metsätiloja myynnissä ennätyksellisen paljon – kaikki eivät löydä ostajaa
