Japanin inflaatio kiihtyi heinäkuussa, mikä vaikeuttaa maan keskuspankin tasapainoilua hintavakauden ja verrattain vaisun talouskasvun välillä. Kuluttajahinnat nousivat heinäkuussa 1,9 prosenttia vuodentakaisesta, kun kesäkuussa inflaatio oli 1,6 prosenttia.
Hintapaineiden voimistuminen ei rajoitu pelkästään energiaan. Tuoreet elintarvikkeet pois jättävä pohjainflaatio kiihtyi 1,8 prosenttiin kesäkuun 1,6 prosentista. Tuoreiden elintarvikkeiden lisäksi energian pois jättävä inflaatiomittari nousi 1,9 prosenttiin kesäkuun 1,7 prosentista.
Luvut ovat Japanin keskuspankille olennaisia, koska ne kertovat hintapaineiden laajenemisesta energiasta ja tuontitavaroista laajemmin talouteen. Keskuspankki tavoittelee vakaata ja kestävää kahden prosentin inflaatiota. Siksi se seuraa erityisesti pohjalla olevia hintapaineita ja pyrkii arvioimaan, missä määrin inflaatio johtuu tilapäisistä tekijöistä, kuten raaka-aineiden kallistumisesta ja valuuttakurssin muutoksista.
Tällä kertaa inflaatiota kiihdyttää erityisesti öljyn ja muiden raaka-aineiden kallistuminen Lähi-idän konfliktin seurauksena. Japanin riippuvuus tuontienergiasta tekee taloudesta herkän öljyn hinnan nousulle ja jenin heikentymiselle.
Erityistä huomiota on saanut teollisuusbensiinin eli naftan hinnan nousu. Öljypohjaista naftaa käytetään laajasti petrokemianteollisuudessa ja esimerkiksi muovien valmistuksessa. Sen kallistuminen näkyy vähitellen arkisissa kulutustavaroissa pesuaineista muovituotteisiin.
Raaka-ainekustannusten nousu uhkaa siirtyä tuotantoketjujen kautta yhä useampien tuotteiden hintoihin. Japanissa tuottajahinnat nousivatkin heinäkuussa Reutersin mukaan peräti 7,2 prosenttia vuodentakaisesta.
Koronnosto-odotukset ovat nousussa
Inflaatioluvut vahvistavat odotuksia siitä, että Japanin keskuspankki jatkaa rahapolitiikan kiristämistä jo seuraavassa kokouksessaan 17.–18. syyskuuta. Keskuspankin ohjauskorko on tällä hetkellä 1,0 prosenttia kesäkuussa tehdyn koronnoston jälkeen.
Markkinoilla hinnoitellaan vahvaa mahdollisuutta 0,25 prosenttiyksikön koronnostoon. Koronnoston arviot ovat viime viikkoina liikkuneet noin 70–80 prosentin tuntumassa lähteestä ja ajankohdasta riippuen.
Myös keskuspankin viestintä on muuttunut aiempaa haukkamaisemmaksi. Heinäkuun kokouksessaan Japanin keskuspankki piti koron ennallaan, mutta sen näkemykset tulevista hintapaineista vahvistuivat. Keskuspankin sisältä on sittemmin tullut viestejä, joiden perusteella korkoja voidaan joutua nostamaan jopa aiemmin odotettua nopeammassa tahdissa.
State Street Investment Managementin Aasian ja Tyynenmeren alueen ekonomisti Krishna Bhimavarapu arvioi inflaation kehityksen osoittavan, että Japanin talous on siirtynyt olennaisesti uudenlaiseen ympäristöön. Japani kamppaili aiemmin ennen kaikkea liian matalan inflaation kanssa. Nyt keskuspankin ongelmana on yhä enemmän se, kuinka nopeasti rahapolitiikkaa voidaan normalisoida ilman, että talouskasvu kärsii liikaa.
Koronnostoa vastaan puhuu Japanin vaimea kotimainen kysyntä. Maan talous kasvoi toisella vuosineljänneksellä vuositasolle muutettuna 1,1 prosenttia, mikä jäi markkinaodotuksista. Yksityinen kulutus laski hieman ja yritysten investoinnit supistuivat 1,2 prosenttia.
Korkopolitiikkaan liittyy myös toinen keskeinen kysymys, jeni. Valuutta on ollut pitkään poikkeuksellisen heikko, mikä nostaa Japanin tuontihintoja ja vahvistaa siten inflaatiota.
Japanin ja Yhdysvaltain viranomaiset puuttuivat tilanteeseen heinäkuun lopussa. Japanin valtiovarainministeriö vahvisti elokuun alussa, että se osti 31. heinäkuuta jenejä yhteistyössä Yhdysvaltain valtiovarainministeriön kanssa. Kyseessä oli harvinainen koordinoitu valuuttainterventio, jonka tarkoituksena oli hillitä viranomaisten mukaan valuuttamarkkinoiden liiallista heiluntaa ja epäjärjestäytyneitä liikkeitä.
Japanin intervention suuruudeksi arvioitiin keskuspankin rahamarkkinatietojen perusteella jopa noin 8,2 biljoonaa jeniä eli vajaat 60 miljardia dollaria. Laajemman Japanin ja Yhdysvaltain operaation arvoksi on julkisuudessa esitetty noin 85 miljardia dollaria, mutta virallinen japanilaisaineisto ei vahvista tätä kokonaislukua samalla tavalla.
Interventio vahvisti jeniä, joskin vaikutus on osittain haihtunut, ja dollari on liikkunut viime päivinä noin 159 jenin tuntumassa.
Pelkillä valuuttaostoilla jenin suunnan muuttaminen voi olla vaikeaa, jos Japanin ja Yhdysvaltain korkoero pysyy suurena. Siksi valuuttamarkkinat seuraavat nyt interventioiden lisäksi ennen kaikkea sitä, kuinka nopeasti Japanin keskuspankki on valmis nostamaan korkoja.
Japanin inflaatioregiimi muuttui Covid-19 pandemian jälkeen
Japani eli vuosikymmeniä matalien korkojen ja keskuspankin arvopaperiosto-ohjelman ympäristössä. Deflaatio ja liian heikko kysyntä olivat suurempi ongelma kuin inflaatio. Pandemian jälkeen inflaatioympäristö on muuttunut, kun palkkojen nousu, kallistuneet tuontihinnat, jenin heikkous ja raaka-aineiden hinnannousu ovat ylläpitäneet hintapaineita samalla, kun keskuspankki on vetäytynyt asteittain kevyestä rahapolitiikastaan.
Muutos on näkynyt myös Japanin korkomarkkinoilla. Kymmenvuotisen valtionlainan tuotto on noussut lähelle kolmea prosenttia, korkeimmilleen noin kolmeen vuosikymmeneen. Japanin valtiovarainministeriö harkitsee jo huomattavasti nykyistä korkeampaa laskennallista korkoa ensi vuoden budjetissa kasvavien velanhoitokustannusten vuoksi.
Keskuspankin tehtävä on vaikea. Nopeammat koronnostot voisivat hillitä inflaatiota ja tukea jeniä, mutta samalla ne nostaisivat voimakkaasti velkaisen valtion rahoituskustannuksia ja lisäisivät painetta kotitalouksien sekä yritysten talouteen.
Heinäkuun inflaatioluvut kallistavat vaakaa kuitenkin jälleen kiristävän rahapolitiikan suuntaan. Jos energia- ja raaka-ainekustannukset jatkavat siirtymistään kuluttajahintoihin ja jeni pysyy heikkona, Japanin keskuspankilla voi olla entistä vähemmän mahdollisuuksia odottaa. Syyskuun kokous voi siten muodostua seuraavaksi merkkipaaluksi Japanin pitkässä irtautumisessa poikkeuksellisen kevyen rahapolitiikan aikakaudesta.
