Omaa elämäänsä voi rahoittaa perinnöllä, lottoamalla tai työnteolla. Mikäli et ole merkittävän perinnön saaja eikä lottoarpa ole suosinut, suosittelen työnteon lisäksi pienimuotoista säästämistä. Varsinkin kaikille teille, joiden arvomaailma ei pyöri rahan ympärillä.
Säästäminen tulisi olla niin pienimuotoista, ettet huomaa sitä käytännön arjessa. Vain siten sinulla on edellytyksiä pitkäjänteisyyteen, joka on homman ydin. Pitkällä aikavälillä pienimuotoisestakin säästämisestä saa merkittävää vetoapua omaan talouteensa. Mitä aikaisemmin aloitat, sen parempi.
Korkoa korolle on taikaa
Korkoa korolle on Einsteinin sanoin ”maailman kahdeksas ihme”. Korkoa korolle -ilmiö tarkoittaa, että jos saat rahasto-, osake-, metsä- tai postimerkkisijoituksillesi tuottoa kahtena vuonna peräkkäin, edellisenä vuonna kertynyt tuotto kasvaa korkoa myös seuraa vuonna (siis: korkoa korolle). Toki voi käydä niinkin, että seuraavana vuonna tulee tappiota.
Pitkällä aikavälillä osakemarkkinat kuitenkin keskimäärin tuottavat vuosittain ja siksi sijoitus kasvaa lopulta korkoa korolle. Sijoitetun summan lisäksi myös edellisten vuosien tuotto kasvaa siis korkoa tulevina vuosina.
Ilmiön käytännön vaikutus on mieletön. Jos aloitat kaksikymppisenä ja säästät kymmenen vuotta, saat 67 vuotta täytettyäsi suuremman eläkkeen, kuin jos aloitat kolmekymppisenä ja säästät aina eläkeikääsi asti.
Esimerkki
Jos kaksikymppisenä säästät 2 400 euroa vuodessa kymmenen vuoden ajan (jonka jälkeen lopetat uusien sijoitusten tekemisen) ja saat säästöillesi keskimääräisen 7,5 prosentin vuotuisen tuoton, sinulla on 67 ikävuoteen mennessä keskimäärin noin 500 000 euron eläkebonus.
Jos aloitat säästämisen kolmekymppisenä samoilla ehdoilla kuin yllä, paitsi että jatkat vuosittaisten sijoitusten tekemistä yhtäjaksoisesti 35 vuoden ajan, aina eläkeikään asti, sinulla on noin 430 000 euron säästöt. Eli keskimäärin noin 70 tuhatta euroa vähemmän.
Kymmenen vuoden korkoa korolle –etumatkaa on yllättävän vaikea kuroa umpeen, vaikka jatkat vuosittaista säästämistä kaksi ja puoli kertaa pidempään. Kaiken lisäksi kolmekymppiset syytävät palkoistaan 35 vuoden aikana säästöihin kokonaiset 84 000 euroa, eivätkä silti saa kaksikymppisten tuottoa kurottua umpeen. Nuorison ei tarvitse sijoittaa kuin 24 000 euroa ja 10 vuotta pidempi sijoitusaika hoitaa loput.
Jos yllä kuvatussa esimerkissä kuulut katkeraan jälkimmäiseen – tai sitäkin vanhempaan – ikäryhmään, kuten minä, niin eipä hätää. Voit hakea oikeudenmukaisuutta maailmaasi lastesi kautta. Jos sijoitat 2 400 euroa vuodessa lapsesi ensimmäiset kaksi elinvuotta, häntä odottaa keskimäärin 65 vuoden kuluttua mukava 550 000 euron eläkepotti. Eikä sinun tarvinnut sijoittaa kuin 0,9 prosenttia lopullisen potin määrästä. Mitä aikaisemmin aloitat, sen parempi.
Kulut
Valitettavasti myös kulujen vaikutus kasvaa korkoa korolle. Kuten tiedämme: kun kaksikymppinen säästää 2 400 euroa vuodessa kymmenen vuoden ajan ja saa sijoituksilleen 7,5 prosentin vuotuisen tuoton, hänellä on 67-vuotiaana keskimäärin noin 500 000 euron lisäeläke. Mutta miten käy, jos tuosta tuotosta poistetaan kahden prosentin vuotuiset kulut?
No huonosti tietenkin, mutta kukapa olisi uskonut, että kahden prosentin kulut syövät lopullisesta potista yli puolet? Puolen miljoonan euron sijasta saat keskimäärin vain noin 225 000 euroa. Mitä pidempi säästöaika, sitä suurempi vaikutus. Jos säästät vastasyntyneelle lapsellesi 2 400 euroa vuodessa kahden ensimmäisen elinvuoden ajan, supistuu hänen eläkepottinsa 67 vuoden aikana kahden prosentin kulujen seurauksesta 550 000 eurosta 160 000 euroon, eli 70 prosenttia.
Korkeampi hinta – parempi tuote?
Tähän pankin tai varainhoitajan myyntitykit vastaavat väittämällä, että aktiivisella otteella kyseisen palveluntarjoajan salkunhoitaja saa aikaiseksi parempaa tuottoa. Ajatuksena ilmeisesti on, että maksamalla hänelle enemmän saat parempaa tuottoa – korkeampien kulujenkin jälkeen.
Hän kuuluu siinä tapauksessa Warren Buffettin kaltaisiin historiallisiin poikkeuksiin, koska näyttöä väittämän yleisestä paikkansapitävyydestä ei ole olemassa. Päinvastoin, rahastotuotot jäävät ajan mittaan keskimäärin kulujensa verran vertailuindeksilleen (katso esimerkit Suomesta ja Yhdysvalloista).
Mikäli et osaa valita parasta rahastoa kymmenien tuhansien tarjolla olevien seasta, sijoita kulut minimoivan indeksirahaston kasvuosuuksiin. Ja jos tiedät, että osaat valita parhaan, pidä kuitenkin mielessä, että virhearvio voi tulla kalliiksi. Todella kalliiksi.
Käytännössä?
Vaurastumista voidaan pitää jokamiehenoikeutena, joka perustuu seuraavaan kolmeen yksinkertaiseen lainalaisuuteen:
1) Säästämisen aloittaminen on vaurastumisen edellytys. Ellet säästä, et vaurastu. Aloita säästäminen nyt. Kuukausisäästösopimuksella voit säännöllisesti siirtää pienen osan tuloistasi automaattisesti valitsemiisi sijoituksiin.
2) Vaurastuminen on pitkäaikaista puuhaa. Pitkällä aikavälillä osakkeet tuottavat parhaiten, joten sijoita pitkäjänteisesti osakkeisiin.
3) Kulut syövät tuottoa. Jo kahden prosentin vuotuiset sijoittamisen kulut syövät pitkässä juoksussa helposti puolet (!) sinulle kuuluvasta tuotosta. Maksamalla vähemmän saat enemmän.
