Digitaalisuuden myötä maailmasta on tulossa kasvavissa määrin talous, jossa voittaja vie kaiken. Suurimmalle osalle yrityksistä tämä on huono uutinen.
Professori Geoffrey Parkerin mukaan ”voittaja-vie-kaiken”-rakenteen ajurit löytyvät verkostoista. Nämä ajurit aktivoituvat silloin, kun yksi käyttäjä lisää toisen käyttäjän arvoa.
Klassinen esimerkki on puhelimen tulo markkinoille. Miksi ostaa puhelin, jos kellään muulla ei ole puhelinta? Jos kellään muulla ei ole puhelinta, ei ole ketään kenelle soittaa. Mitä enemmän puhelimia on markkinoilla, sen houkuttelevammaksi puhelin tuotteena tulee.
Toinen esimerkki on Applen ekosysteemi. Mitä enemmän iPhone-puhelinta oli ostettu, sen houkuttelevaksi tuli tehdä applikaatioita iPhonea varten. Toisaalta mitä enemmän iPhoneen on saatavissa houkuttelevia applikaatioita, sen houkuttelevampi tuote se on. Näin syntyy positiivinen noidankehä, joka tukee ”voittaja vie kaiken”-rakenteen syntyä, ja myös ylläpitää sitä.
Mikä on muuttunut?
Professorin Parker huomauttaa, että verkostoefektit eivät sinänsä ole uusi asia. Se mikä Parkerin mukaan on toisin, on transaktiokustannusten taso. Kun puhelin tuli alunperin markkinoille, se oli hyvin kallis laite. Lisäksi tarvittiin operaattori puhelujen kytkemistä varten.
Nyt transaktiokustannukset ovat romahtaneet. Tämän romahduksen seurauksena verkostoefektit ovat entistä isommassa roolissa. Mieti vaikkapa kuinka paljon kustannuksia Netflixille syntyy uuden asiakkaan myötä. Vastaus on hyvin vähän.
Positiivisen noidankehän seurauksena dominoivien yritysten marginaalit kasvavat. Tämä johtuu siitä, että verkostoefektien alaisten yritysten kiinteiden kulujen osuus on tyypillisesti korkea. Kun käyttäjämäärä kasvaa tarpeeksi suureksi alkaa marginaali nousta.
Fyysisten ja digitaalisten tuotteiden erot muuttavat sijoitusympäristöä
Saatat ajatella, että suurtuotannon ovat olleet aina olemassa, eikä fyysisellä ja digitaalisella tuotteella ole eroa.
Suurtuotannon eduilla on kuitenkin rajoituksensa. Ajatellaanpa vaikkapa sairaalaa. Sairaalan kokoa on kustannustehokasta kasvattaa tiettyyn rajaan asti.
Kun sairaalan koko kasvaa, pidentyvät välimatkat, kommunikaatio vaikeutuu ja niin edelleen. Tämän takia, optimipisteen jäätyä taakse, alkavat yksikkökustannukset taas nousta. Jossain vaiheessa on kannattavampaa rakentaa kaksi sairaalaa.
Fyysisiä tuotteita kuljetetaan ja niihin tarvitaan raaka-aineita. Raaka-aineen saatavuus, tai kuljetuskustannukset asettavat ylärajan sille kuinka suuri tehdas kannattaa rakentaa.
Verkostoefekteissä ei ole kyse pelkästä kustannustehokkuudesta
Suurtuotannon edut ovat siis olleet merkittäviä. Fordin liukuhihna tipautti auton valmistamisen ajan 12 tunnista kahteen ja puoleen tuntiin.
Verkostojen ”voittaja-vie-kaiken”-rakenne perustuu kuitenkin siihen, että itse tuote paranee. Auton omistajalle ei ole merkitystä onko kaverilla saman merkkinen auto vai ei. Jos itselläsi on Samsungin televisio ja kaverillasi LG, niin sillä ei ole mitään väliä.
Sosiaalisen median kohdalla sillä puolestaan on väliä, että käyttääkö kaverit samaa alustaa vaiko kilpailevaa tuotetta.
Digitaalisuus on muuttanut sijoitusympäristöä
Näin siis teoriassa, mutta entäpä käytännössä? Onko digitaalisuus muuttanut sijoitusympäristöä? Kyllä on.
Yhdysvaltojen 100 parasta firmaa tuotti 49 prosenttia kaikista tuloista vuonna 1975. Vuonna 2015 vastaava luku oli kasvanut 84 prosenttiin.
Myös verkostoituneisuus on kasvanut, kuten alla olevasta tutkimuksesta näkyy.
Mitä arvosijoittaja voi tehdä kun voittaja vie kaiken?
Arvosijoittajan kannalta tilanne on mielenkiintoinen. Toisaalta arvo-osakkeet ovat tuottaneet historiallisia tasojaan heikommin viimeisenä 10 vuotena. Kuitenkin pitkällä aikajanalla arvo-osakkeet ovat voittaneet indeksin. Tämä voi siis olla sitä pitkän ajan heiluntaa.
Lisäksi, yleisesti ottaen, sijoittajan kannattaisi valita juurikin se viime aikoina huonosti tuottanut strategia. Syy on se, että alituotto viittaa alhaiseen arvostukseen.
Nyt Wall Street Journalin artikkelissa rahoituksen professori Harry Deangelo on sitä mieltä, että ”voittaja vie kaiken”-taloudessa on entistäkin tärkeämpää sijoittaa koko indeksiin, eli ETF-tuotteisiin. ”Tämä on ainoa keino varmistaa, että omistat voittavien yritysten osakkeita”.
Ainoasta keinosta voi olla montaa mieltä, mutta arvosijoittajan on hyvä muistaa, että ”voittaja vie kaiken”-rakenteen voittajia tuskin löytyy alhaisen P/E:n osakkeista.
Mitä on verkostoefektien merkitys kasvusijoittajalle?
Kasvusijoittajan on hyvä tiedostaa, että verkostoefektit johtavat yritysten kasvun eksponentiaaliseseen jakaumaan. Jos S&P500 indeksin yritysten vuodesta 2007 vuoteen 2014 tapahtuneesta liikevaihdon kasvusta ottaa keskiarvon, on tulos 114,2 prosenttia. Ilman kymmentä nopeiten kasvanutta yritystä, keskiarvo tippuu 60,4 prosenttiin. Näiden kymmenen nopeimmin kasvaneen yrityksen keskiarvo on puolestaan 2649 prosenttia.
Laadulla on siis iso merkitys. Lisäksi kasvusijoittajan on hyvä ymmärtää miten digitaalisuus ja kasvanut verkostoituminen vaikuttaa yritysten toimintaympäristöön.
Yksi kasvusijoittajan haasteita on ymmärtää miten ”voittaja vie kaiken”-rakenteen mekaniikka vaikuttaa tunnuslukuihin ja niiden tulkintaan.
